Ensiaskeleita kuurojen edunvalvonnassa Kirgisiassa

Kirgisiassa ei ole omaa kuurojen järjestöä, vaan maan kuurot toimivat sokeiden etujärjestössä. Ensiaskeleissa itsenäiseen toimintaan auttaa Abilis-säätiö, jonka projektissa opetetaan viittomakieltä myöhemmin tulkeiksi aikoville.

Yle Uutiset viittomakielellä
Viikko viitottuna: Ensiaskeleita kuurojen edunvalvonnassa Kirgisiassa - pitkä video haastattelusta
Viikko viitottuna: Ensiaskeleita kuurojen edunvalvonnassa Kirgisiassa - pitkä video haastattelusta

Kuurojen ja viittomakielen asema vaihtelee paljon eri puolilla maailmaa. Keski-Aasiassa sijaitsevassa Kirgisiassa kuurot ovat vammaisista kaikkein syrjityin ryhmä. Ilman omaa etujärjestöä on kuurojen on mahdotonta saada palveluita tai omia asioitaan esille yhteiskunnassa. Kuuroutta myös vielä hävetään ja kuuroja lapsia piilotellaan perheissä.

Projektikoordinaattori Marina Kitaigorodskin mukaan kuurojen asema on Kirgisiassa monella tapaa hyvin heikko.

– Kaikki vammaiset lapset eivät pääse kouluun. Kuuroille on muutamia kuurojen erityiskouluja. Mutta hyvin harva kuuro pääsee tavalliseen kouluun, koska tukipalvelut puuttuvat.

Nyt Abiilis-säätiöllä on Kirgisiassa Oshin kaupungissa viittomakielen opetusprojekti, jonka yhtenä tavoitteena on lisätä tietoisuutta kielestä ja kuuroudesta. Myöhemmin tulkkeina toimiville osallistujille on Kitaigorodskin mukaan kova tarve. Ryhmässä on erilaisia ihmisiä kuurojen omaisista yliopisto-opiskelijoihin, joita yhdistää kiinnostus oppia ja käyttää viittomakieltä myöhemmin tulkkeina.

Mallia toimintaan löytyi myös naapurimaasta Tadžikistanista, jossa Kitaigorodski tutustui Abiliksen hallituksen jäsenen, järjestöneuvos Liisa Kauppisen kanssa säätiön paikallisiin projekteihin. Siellä kuurot osallistuvat esimerkiksi vammaisten naisten johtajuuskoulutukseen.

Naiset ovat pääosassa myös viittomakielen opetusprojektissa, joka käynnistyikin kuuron nuoren naisen aloitteesta. Osallistujien naisenemmistön syyt ovat syvällä historiassa.

– Kun perheeeseen syntyy vammainen lapsi, miehet usein jättävät perheen ja naiset jäävät yksin lapsen kanssa.

Toinen syy miesten vähäiselle osallistumiselle on työssäkäynti, mikä estää osallistumisen päiväaikaan järjestettävään koulutukseen. Kirgisiassa, kuten monissa muissakin entisen Neuvostoliiton maissa, perustettiin ja on yhä toiminnassa tuotantolaitoksia, joissa työskentelee kuuroja ja näkövammaisia. Turvattu mutta niukka toimeentulo voi osoittautua loukuksi, josta on vaikea lähteä muuttamaan elämäänsä.

Viittomakielen opetusprojekti on hyvin pienimuotoinen. Puolivuotisen projektin budjetti on 2500 euroa. Abilis-säätiössä toivotaan, että lyhyt kurssi on vasta lähtölaukaus kuurojen toiminnalle Kirgisiassa. Usein Abiliksen myöntämä ensirahoitus auttaa järjestöjä saamaan myöhemmin rahoitusta muualta. Jatkossa koulutusta on tarkoitus kohdentaa suoraan kuurojen yhteisölle. Abililiskin haluaisi Kitaigorodskin mukaan tukea kuurojen työn jatkoa Kirgisiassa, mutta se näyttää epätodennäköiseltä.

– Suomen kehitysyhteistyöleikkaukset vaikeuttavat Abiliksen toimintaa jatkossa Kirgisiassa. Toivotaan että tähän ongelmaan löytyy jokin ratkaisu.