Museoilta vaaditaan nykyään elämyksiä – uusissa näyttelyissä on enemmän tunteita, vähemmän tietoa

Museoihin ei enää poiketa katsomaan pölyttyneitä esineitä. Niihin mennään oleilemaan ja niiltä odotetaan viihdyttäviä palveluita.

museot
Aikakone
Helsingin kaupunginmuseon Aikakoneessa voi kokeilla virtuaalitodellisuutta.Maija Astikainen

Jestas! Korkean paikan kammo on tunne, johon harvemmin törmää historiallisessa museossa. Samoin virtuaalitodellisuus.

Toukokuussa uudistuneena avautunut Helsingin kaupunginmuseo päätti murtaa perinteisen ajatuksen siitä, mitä museo on ja miten historiaa esitetään. Sen Aikakone avaa huikean lintuperspektiivin pääkaupungin keskustaan ja osoittaa, miten oleellisia elämykset ovat menneen maailman avaamisessa.

Uutta tapaa tarjoilla historiaa tarvitaan muun muassa siksi, että ihmiset ovat muuttuneet lyhytjänteisiksi. He eivät jaksa syventyä pitkiin näyttelyteksteihin.

– Tieto kulttuuriperinnöstä, kokoelmista ja esineistä pitää ujuttaa viestiin eri tavalla kuin ennen, museonjohtaja Tiina Merisalo sanoo.

Siinä auttaa uusi teknologia, virtuaalisuus ja animoinnit. Ihmisten halutaan myös osallistuvan ja kokeilevan itse.

Tiina Merisalo
– Meidän museoihmisten tehtävä on miettiä, millä tavalla me esitämme historian niin, että se alkaa oikeasti kiinnostaa, sanoo Helsingin kaupunginmuseon johtaja Tiina Merisalo.Antti Haanpää / Yle

Ensin kokki, sitten konsepti

Museot ovat tilanteessa, jossa niiden on keksittävä jotain uutta. Maailma digitalisoituu vauhdilla, ihmisten kulutuskäyttäytyminen muuttuu ja kilpailu vapaa-ajasta raaistuu.

– Ihmiset odottavat museolta samaa kuin miltä muulta kohteelta tahansa, missä he viettävät vapaa-aikaansa, sanoo museoliiton pääsihteeri Kimmo Levä.

Palveluiden pitää toimia, eivätkä pelkät rukinlavat vitriinissä välttämättä enää riitä tyydyttämään kasvavia odotuksia. Vain esineiden varaan satsaava näyttely saattaa jättää kokonaiselämyksen valjuksi.

– Eivät museovieraat anna asiakaspalvelussa mitään anteeksi sen vuoksi, että “No te olette vain museo”, Levä havainnollistaa.

Samaan tapaan kuin kirjastoihin myös museoihin on viime vuosina ilmaantunut erilaisia rinnakkaispalveluja: on tapahtumia, kauppoja, kahviloita ja ravintoloita.

– Hyvänä esimerkkinä tästä on Gösta Serlachiuksen museo Mäntässä. He hankkivat ensin huipputason kokin ja alkoivat sitten rakentaa palvelukonseptiaan, Levä sanoo.

Myös Helsingin kaupunginmuseo lähtee siitä, että museo ei ole vain paikka, jonne mennään katsomaan näyttelyitä.

– Museota voi käyttää monella tavalla. Tänne voi tulla oleskelemaan, tekemään töitä, kohtaamaan ihmisiä, jakamaan muistoja tai vuokrata tilaa kokouksiin, Tiina Merisalo sanoo.

Lapsia.
Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunki -kokonaisuus on ahkerassa käytössä. Sen esineisiin saa koskea.Maija Astikainen

Museokortti ohjaa kohti uutta käytöstä

Muutospaineita aiheuttaa myös se, että museot joutuvat miettimään ansaintalogiikkaansa uusiksi. Museoiden taloudesta 80 prosenttia katetaan julkisilla avustuksilla, eikä niillä markkinoilla ole kasvua näkyvissä.

– Museot hakevatkin nyt entistä aktiivisemmin rahoitusta yksityiseltä puolelta. Ne etsivät malleja, joilla ihmiset käyvät enemmän museoissa ja käyttävät niissä enemmän rahaa, Levä sanoo.

Yksi positiivisista uusista keksinnöistä on ollut viime vuonna lanseerattu Museokortti. Toukokuussa julkaistu palvelu lisäsi vuoden 2015 kävijämääriä noin kolme prosenttia.

Yksi Museokortin tarkoituksista onkin ohjata ihmisiä kohti uudenlaista museoiden käyttöä: niissä voi piipahtaa useasti, ilman suunnitelmia, kuluttaa aikaansa – ja mielellään myös museon palveluita.

Leikkauksin korsiteltuja rukinlapoja.
Kansallismuseo uudistaa parhaillaan näyttelyitään, joissa esineet ovat toistaiseksi esillä perinteisesti vitriineissä. Hanna Forssell

Seuraavaksi uudistuu Kansallismuseo

Vaikka Helsingin kaupunginmuseossa on jo uudistettu, mielikuvat museoista ovat edelleen tiukassa.

– Se aina yllättää. Kuinka monta huudahdusta olenkaan kuullut, kun ihminen kävelee tänne aulaan, että “eihän tämä näytä yhtään museolta”, johtaja Tiina Merisalo naurahtaa.

Muutos on osoittautunut museolle kannattavaksi. Tavoitteena oli saada ensimmäisenä täytenä toimintavuonna 200 000 kävijää. Ihmisiä on riittäänyt jonoksi asti. 225 000 raja meni rikki jo ensimmäisen viiden kuukauden aikana.

Samaan pyritään Helsingissä sijaitsevassa Kansallismuseossa. Se päivittää parhaillaan näyttelyitään, jotka ehtivät olla samanlaisina esillä 16 vuotta.

Hanna Forssell
Kansallismuseon projektipäällikkö Hanna Forssellin mukaan tähtäimessä on samanlainen elävä historia ja elämyksellisyys, jota esimerkiksi epookkielokuvat tarjoavat. Antti Haanpää / Yle

Ensimmäinen täysin uusittu osio – Esihistoriallinen näyttely – avautuu keväällä 2017 ja viimeiset vuonna 2018.

Myös Kansallismuseoon tulee virtuaalisuutta, hologrammeja, liikkuvaa kuvaa ja esineitä, joihin saa koskea. Oleellista on myös rajaus. Aiemmin Esihistoriallisessa näyttelyssä oli 4 000 esinettä, nyt niitä karsitaan rankalla kädellä.

– Ne, jotka näyttelyyn valitaan, ovat siellä perustellusti mukana. On se sitten tarina tai esineen ainutlaatuisuus, se nostetaan paremmin esille, projektipäällikkö Hanna Forssell lupaa.

Havainnekuva Kansallismuseon uudistuksesta.
Havainnekuva esittelee Kansallismuseon keväällä uudistuneena avautuvan Esihistoria-näyttelyn ylöspanoa. Tuomas Siitonen Oy

Tulevaisuudessa museo siirtyy verkkoon

Visioidaan hetki. Miltä museot näyttävät tulevaisuudessa? Niillä ei välttämättä ole omaa rakennusta, vaan "käynti" tapahtuu virtuaalisessa maailmassa. Jo nyt monet museot ovat avanneet kokoelmiaan kaikkien nähtäväksi verkossa.

Forssell muistuttaa, että tavarapaljouden keskellä esineet menettävät merkitystään.

– Voi olla, että ne eivät tulevaisuudessa enää muodosta museon toiminnan ydintä. Museoista tulee paikkoja, joissa säilytetään, mutta myös keskustellaan ja tutkitaan sitä, mitä historia on ja mitä annettavaa sillä on, Forssell pohtii.

Samaa on joutunut miettimään myös Kansallismuseo, joka rakennettiin 100 vuotta sitten. Silloin museolla oli tärkeä tehtävä valtion synnytyksessä ja kansallisen identiteetin rakentamisessa.

Nykymaailmassa kansallisvaltion pönkitys voi tuntua jopa sopimattomalta. Ihmiset ja kulttuurit kun liikkuvat ja rajat menettävät merkitystään.

– Me haluamme kertoa suomalaisuudesta ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan synnystä hyviä asioita, jotta meillä on eväitä katsoa myös tulevaisuuteen, Forssell linjaa.