Retkeilijät juovat Saimaan vettä raakana – Yle testasi vedenlaadun

Osa Saimaalla liikkujista kertoo juovansa järven pintavettä sellaisenaan, puhdistamatta. Tutkijat varoittavat vesissä esiintyvistä taudinaiheuttajista.

Kotimaa
Mies juo järvivettä kanootissa.
Lappeenrantalainen Petter Sairanen on retkeillessään juonut Saimaan vettä koko ikänsä.Kare Lehtonen / Yle

Juomavesinäyte 1: Saimaa, Taipalsaaren Sarviniemi

Innokas retkeilijä Petter Sairanen on melonut viisi tuntia Lappeenrannan satamasta taukopaikalleen Suur-Saimaan Sarviniemeen. Sää on tuulinen, kova aallokko keinuttaa kajakkia. Melojalla alkaa olla jano.

Mies ottaa kanootissa järvivettä juomapulloon.
Meloja täyttää vesipullonsa.Kare Lehtonen / Yle

Lähtiessään kotoa kaupungista Petter Sairanen täytti vajaan litran vesipullonsa hanavedellä. Nyt pullo on juotu tyhjäksi, muutenkin on tauon paikka. Tottuneesti Sairanen upottaa juomapullonsa syyskylmään Saimaaseen, täyttää pullon ja ottaa monta huikkaa.

– Pienestä saakka olen juonut näitä Saimaan vesiä, Sairanen kertoo.

– En tietenkään juo Kaukaan tehtaan edustalla, mutta kun pääsee tänne Suur-Saimaan puolelle, niin täytän pulloni järvestä. Ei minulla ole koskaan järvillä meloessa vesikanisteria mukana.

Sairasen mukaan vesi on eri makuista eri puolilla Saimaan laajaa vesistöä. Erityisen herkullisena Petter Sairanen pitää Punkaharjun ympäristön vettä.

– Aina maistelen Saimaan eri osien veden makua. Punkaharjun suuntaan meloessa oikein odotan, että saan maistaa Pihlajaveden vettä. Se on paremman makuista kuin moni lähdevesi, sitä voisi myydä Pariisin kahviloissa kalliiseen hintaan, Sairanen nauraa.

– Kyllä näitä vesiä aivan hyvin voi juoda raakana, Petter Sairanen lausuu mielipiteensä.

Se on paremman makuista kuin moni lähdevesi.

Petter Sairanen

Samaa sanoo moni muukin vesillä liikkuja. He kertovat, että kun tuntee vedet ja niiden virtaukset, oppii tietämään, mistä juomavettä voi ottaa.

"Riittää, että vedessä on eläimen raato"

Toimitusjohtaja Saara Järvenpää Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus oy:stä on eri mieltä vedenjuonnin turvallisuudesta.

– Kolibakteereita voi olla kaikkialla. Riittää, että on linnunkakkaa tai vaikka joku eläimen raato lähivedessä mätänemässä, Järvenpää pohtii.

Sarviniemessä retkimeloja Petter Sairanen on lähdössä jatkamaan matkaa myrskyävän selän yli kohti yöpymissaartaan. Ennen lähtöä hän hoksaa rantahiekalla lojuvan verenpunaisen lihamöykyn. Lähemmällä tarkastelulla se paljastuu osittain syödyksi valkohäntäkauriiksi.

Rantavedessä voi olla vaikka joku eläimenraato.

Saara Järvenpää

Petter Sairasen vesipullo on täytetty hetkeä aikaisemmin noin sadan metrin päästä raadosta. Ylen vesinäyte tutkimuslaitoksen analyysia varten otettiin samalta paikalta.

– Mitään mahanpuruja en ole koskaan järvivedestä saanut, Sairanen sanoo ja koputtaa puuta.

– Minusta on huikea ajatus, että voimme meloa tai luistella juomavedessä. Se on harvinaista.

Juomavesinäyte 2: Saimaa, Joutsenon Hinkanranta

Virpi Häkkinen seisoo vauva sylissään tuulisella hiekkarannalla. Ylen juomavesinäyte numero 2 otetaan läheltä Häkkisen kotia, Joutsenon Hinkanrannasta.

Nainen ottaa pulloon vesinäytettä rannassa.
Virpi Häkkinen ottaa vesinäytettä kotinsa lähellä Joutsenossa.Kare Lehtonen / Yle

– Ihan tästä rannasta läheltä Joutsenon keskustaa tulee harvemmin juotua järvivettä mutta tuolla avovedellä aina, Häkkinen sanoo.

Hän arvelee, että on juonut Saimaan vettä parivuotiaasta pikkutytöstä lähtien. Perhe liikkui paljon veneellä, eikä Häkkinen muista, että matkassa olisi koskaan ollut vesikanisteria.

– Joskus oli kotoa otettu mukaan joku litran vesipullo ja kun se loppui, alettiin käyttää järvivettä.

Nyt Häkkisellä on kolme lasta. Heistäkin on äitinsä tavoin kasvamassa luonnonveden juojia. Hinkanrannassa lapset käyvät kesällä uimassa mutta varsinaisesti perhe viettää järvenrantaelämää kauempana asutuksesta, suurten selkävesien äärellä Kyläniemessä.

Miltä Saimaan vesi maistuu? Virpi Häkkinen kuvailee makua "puhtaaksi järviveden" mauksi.

Varsinkin viileän veden aikaan juon järvivettä huoletta.

Virpi Häkkinen

Virpi Häkkisen puolisolla on yritys, joka järjestää asiakkailleen veneretkiä Saimaalle. Asiakkaita varten veneeseen pakataan aina hanavettä juomavedeksi mutta kun perhe retkeilee omalla porukalla, he käyttävät Saimaan vettä.

Vesinäytteiden ottopaikat kartalla.
Yle

– Varsinkin viileän veden aikaan juon järvivettä huoletta. En tietenkään juo sellaisesta paikasta, jos vedessä näkyy sinilevää.

Ulkomaalaisilta vierailta Häkkinen kuulee hämmästelyä järviveden juomakelpoisuudesta. Eikä ihme, monelle turistillehan jo se on ennenkokematonta, että kotien hanavettä voi käyttää juomavetenä.

Juomavesinäyte 3: Saimaa, Lappeenrannan keskusta

Retkeilijät ottavat juomavetensä paikoista, joissa he arvelevat veden olevan riittävän puhdasta. Vertailun vuoksi Ylen kolmas juomavesinäyte otetaan aivan Lappeenrannan kaupungin edustalta.

– Aikamoisen riskin siinä joka kerran ottaa, kun järvivettä juo, sanoo mikrobiologi Virpi Laamanen Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus oy:stä.

Veneilijä on saattanut tyhjentää septitankkinsa keskelle järvenselkää.

Virpi Laamanen

– Joku onneton veneilijä on esimerkiksi saattanut tyhjentää koko septitankkinsa keskelle järvenselkää. Koskaan ei tiedä, mitä vedessä sattuu olemaan.

"Jos juo luonnonvettä, niin omalla riskillä"

Vuosittain Suomessa esiintyy useita bakteerien, virusten tai alkueläinten aiheuttamia suolistoinfektioita. Niillä voi olla sairastuneelle vakavia seurauksia.

Suolistoperäiset taudinaiheuttajamikrobit päätyvät luonnonvesiin usein ihmisen toiminnan seurauksena, esimerkiksi jätevesistä. Osa taudinaiheuttajista jatkaa elämäänsä luonnonvesissä vaikka jätevesi onkin kulkenut vedenpuhdistusprosessin läpi.

– Luonnonvesien laatu vaihtelee. Samasta paikasta otettu vesi voi olla yhtenä päivänä aivan puhdasta mutta seuraavana päivänä siinä voikin olla taudinaiheuttajia, mikrobiologi Virpi Laamanen sanoo.

– Jos juo, niin omalla riskillä.

Hän ei pidä kylmään vuodenaikaan juotua järvivettä sen turvallisempana kuin kesäkauden vettä. Hän muistuttaa, että vastoin yleistä luuloa osa taudinaiheuttajista säilyy nimenomaan viileässä vedessä toimintakykyisenä pidempään kuin lämmössä.

Vesinäytteiden tulokset

Ylen vesinäytteet tutki kemisti Pirjo Niinimäki Saimaan Vesi- ja Ympäristötutkimus oy:stä. Hän muistuttaa lausunnossaan, että luonnonvesien laatu vaihtelee suuresti eri ajankohtina. Tulokset kertovat veden laadusta vain näytteen ottamisen hetkellä.

Vesinäytetuloksia grafiikassa
Vesijohtovedessä ei sallita lainkaan enterokokki- tai E.coli-bakteereja. Yle

Näyte 1: Saimaa, Taipalsaaren Sarviniemessä vesi on juomakelpoista

Mikrobiologiselta laadultaan näytteen vesi täyttää yksityiseen käyttöön tarkoitetun talousveden laatuvaatimukset.

Näytteessä havaittiin vähäinen määrä leviä: sinileviä (Woronichia sp, Anabaena sp ja Microcystis sp) sekä piileviä (valtalajina Tabellaria sp) ja nieluleviä.

Näyte 2: Saimaa, Joutsenon Hinkanrannassa vedessä on enterokki-bakteereja

Mikrobiologiselta laadultaan näytteen vesi ei täytä talousveden laatuvaatimuksia enterokokkien esiintymisen perusteella.

Muiden suoritettujen mikrobiologisten tutkimusten osalta ei todettu huomautettavaa.

Enterokokkien esiintyminen voi olla merkki suolistoperäisestä likaantumisesta, mutta enterokokkeja voi päätyä veteen myös muusta kuin ulosteperäisestä saastutuksesta.

Näytteessä havaittiin vähäinen määrä leviä: sinileviä (Woronichia sp, Anabaena sp ja Planktothrix sp) sekä viherleviä, piileviä (valtalajina Tabellaria sp) ja nieluleviä.

Näyte 3. Saimaa, Lappeenrannan keskustassa vesi on juomakelvotonta

Mikrobiologiselta laadultaan näytteen vesi ei täytä talousveden laatuvaatimuksia enterokokkien ja E.coli-bakteereiden esiintymisen perusteella.

E.coli-bakteereiden esiintyminen on merkki suolistoperäisestä likaantumisesta. Enterokokkien esiintyminen voi olla merkki suolistoperäisestä likaantumisesta, mutta enterokokkeja voi päätyä veteen myös muusta kuin ulosteperäisestä saastutuksesta.

Näytteessä havaittiin edellisiin näytteisiin verrattuna enemmän leviä: sinileviä (Woronichia sp, Anabaena sp, Microcystis sp ja Planktothrix sp) sekä viherleviä, piileviä (valtalajina Tabellaria sp) ja nieluleviä.