Läheisväkivalta on vaiettu asia viittomakielisessä yhteisössä

Intiimissä suhteessa tapahtuvaan väkivaltaan liittyy usein häpeän ja syyllisyyden tunteita. Näitä on erityisen vaikea tuoda esiin, kun kyse on pienestä kieli- ja kulttuurivähemmistöstä kuten viittomakielisistä. Vammaisilla henkilöillä on lisäksi tutkimusten mukaan selkeästi korkeampi riski joutua parisuhteessa puolisonsa väkivallan kohteeksi kuin vammattomilla.

Yle Uutiset viittomakielellä
Regina Kankaanpää istuu nojatuolissa kotonaan.

Viittomakielisen Regina Kankaanpään omakohtainen kertomus läheisväkivallasta levisi sosiaalisessa mediassa alkusyksystä. Siitä seurannut palautevyöryn rohkaisemana Kankaanpää perusti Facebookiin vertaistukiryhmän, joka on lyhyessä ajassa kerännyt lähes 300 jäsentä. Viittomakielisille hän näkee keskeisenä omakieliset kriisipalvelut, vaikka aivan ongelmatonta ei niidenkään käyttäminen ole.

– Suomi on pieni maa ja kuurojen yhteisö on myös pieni. Kaikki tuntevat toisensa. Minusta tuntuu, että kuurojen on vaikeampi tuoda tätä aihetta esiin kuin kuulevien, koska yhteisö on niin pieni. Kuulevien on helpompi avautua tuntemattomien kesken ja kertoa kokemuksistaan. Kuuroille tilanne on toinen. Auttaminen vaatii täydellistä luottamusta ja vaitiolovelvollisuutta. Kuurojen yhteisössä ongelmana on, että kuurot eivät helposti luota toisiinsa. Usein käy niin, että joku kuitenkin vuotaa tiedon ja juorut alkavat levitä. Kuurojen yhteisössä on luottamuspula.

Saman ongelman tunnistaa erityisryhmien asiakastyön kehittäjä Sanna Paasonen VIOLA ry:stä. VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry on Etelä-Savon alueella toimiva lähi- ja perhesuhdeväkivallan avopalveluyksikkö, joka palvelee uhrien ja tekijöiden lisäksi mm. viranomaisia järjestämällä koulutuksia ja tarjoamalla konsultointiapua.

– Jotkut kuurot osaavat itsenäisesti etsiä tietoja ja hakea apua, toiset taas tarvitsevat toisen apua ja tukea palvelupolulla. Valitettavasti vain murto-osa perhe- ja lähisuhdeväkivallasta tulee päivänvaloon ja siihen saadaan apua. Suurin osa tekijöistä ja uhreista ei uskalla puhua eikä hakea apua muun muassa leimautumisen pelosta pienessä yhteisössä.

Kriisitilanteessa avun saaminen voi olla sattumanvaraista eikä vertaistukea ole pienessä yhteisössä helppoa löytää.

Omakieliset palvelut avainasemassa

Omakieliset palvelut ovat silti tärkeitä, jotta ihminen tulee oikein ymmärretyksi ja saa ilmaistua itseään. Paasosen mukaan esimerkiksi uhrin henkilökohtaista turvasuunnitelmaa laatiessa tulee huomioida esteettömyys. Samoin esimerkiksi se että hätäkeskukseen saa nopeasti yhteyttä tai turvakotiin saadaan viittomakielen tulkkauspalvelu nopeasti. Myös visuaaliset tai tuntoaistiin perustuvat ratkaisut turvalaitteissa.

Sekä Kankaanpää että Paasonen kaipaavat enemmän koulutusta viranomaisille viittomakielen tulkin tilaamisesta ja käyttämisestä. Regina Kankaanpää kuvailee akuuttia tilannetta osuvasti.

– Jos ajatellaan kuuroa kotiväkivaltatilanteessa, johon tulee ambulanssa ja poliisi. Miten siinä kommunikoidaan? Voi olla että uhri on vakavasti loukkaantunut eikä pysty keskittymään kirjoittamiseen tai suomen kieli on heikko. Olisi tärkeä saada nopeasti tulkki paikalle ja samoin sairaalaan. Uhri voi olla tajuton ja puoliso shokista sekaisin. Silloin olisi hyvä olla tulkki paikalla.

Paasosen mukaan kaikki viranomaiset ja palveluntarjoajat eivät tiedä miten käyttää ammattitaitoista tulkkauspalvelua kriisitilanteessa. Lähiomaista tai jotakuta hiukan viittomakieltä osaavaa muuta työntekijää ei tule käyttää tulkkina.

Väkivallasta voi selvitä – avainasemassa vertaistuki

Omasta kokemuksesta selviäminen on herättänyt Regina Kankaanpään pohtimaan palvelujen kehittämistä laajemmin ja tarjoamaan yhteistyötä eri järjestöihin. Vertaistukea ja tietoa voisi sosiaalisen median lisäksi tarjota vaikkapa seminaarissa tai viikonlopputapaamisessa. Vertaistuella on hänen mukaansa suuri rooli uhrin toipumisessa.

– Ei saa ajatella asiaa yksin. Ihmisarvo on tärkeä ja itseään pitää kunnioittaa. Pitää vaan rohkeasti arvostaa itseään, tajuta että väkivalta on väärin ja olla rohkea. Tiedän omasta kokemuksesta että sellaisesta suhteesta on vaikea lähteä, mutta täytyy vain uskaltaa. Siinä tukiverkosto on tärkein.

VIOLA ry tarjoaa palveluja myös erityisryhmille. Saumuri-hankkeessa ovat olleet mukana Kuurojen Liitto sekä Suomen Kuurosokeat ry. Hankkeen päätavoitteena on tehdä innovatiivista kehittämistyötä kansalaisjärjestöjen, kokemusasiantuntijoiden ja vapaaehtoisten kanssa. Sanna Paasonen VIOLA ry:stä muistuttaa, että läheisväkivaltatilanteessa tärkeintä on ottaa asia puheeksi jonkun kanssa ja hakea apua niin itselleen kuin muille perheenjäsenillekin.

– Perheväkivallassa myös lapset kärsivät, vaikka lapsiin ei kajoittaisikaan. Koko perhe tarvitsee apua eikä vain uhri tai tekijä.

Paasonen muistuttaa, että koska vammaisten riski väkivallan kohtaamiseen on muuta väestöä suurempi, on viittomakielisten ja kuurojen yhteisössä lähi- ja perhesuhdeväkivalta todennäköisesti paljon oletettua yleisempää. Väkivalta ei kuitenkaan ole sukupuoleen ja ikään sidottuna, sillä on myös naispuolisia tekijöitä ja miespuolisia uhreja sekä lapsen tekemää väkivaltaa, joka kohdistuu sisarukseen tai vanhempiin.

Päätös väkivaltaisesta suhteesta lähtemisestä ei koskaan ole helppo vaan se vaatii rohkeutta ja päätöksessä pysymistä. Kankaanpään mukaan ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen itselleen. Vaikka olo on tyhjä ja yksinäinen, on toipuminen mahdollista.