Sananen – Kannattaako aikuistua?

Miksi toiset saavat olla ikuisesti lapsia, ja karisma vaan kasvaa, ja toisten täytyy aikuistua? Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan tätäkin on kiva pohdiskella.

aikuiset
Maasola
YLE Keski-Suomi

Koko viikonlopun vöyhötyksen jälkeen minulta kysyttiin kotona, milloin aiot aikuistua? Milloin tuo kauhea show loppuu? Miksei voisi olla ihan normaalisti? Rauhallisesti, hillitysti. Räksyttämättä ja kohkaamatta. Istuisit ja keskustelisit. Sovittaisiin mitä tehdään ja nyökkisitkö mielellään vaikka aluksi korostetun aikuismaisesti, matkalla kohti ulkoisestikin uskottavaa keski-ikäisen habitusta. Kieli sisään - ja arvokkuus ulos!

Ja minä en siihen pystynyt. Olenko katsonut liikaa televisiota?

Maailma on sillä lailla jengoiltaan, että mitään ei pystytä määrittelemään. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa lentelevät sanat eliitti, rikollinen, sääliö ja totaalisen epäluotettava, mutta kun niitä ei ole määritelty, eikä pystytäkään määrittelemään, keskustelu pysyy tukevasti ilmassa kuin heliumvaalipallo. Kaikki on samaan aikaan harmittoman pinnallista ja painajaismaisen kummallista.

Yhdysvaltain presidentinvaaleja voi tarkastella monesta vinkkelistä. Varmaa on, että ne heijastavat meidän arvojamme ja ihanteitamme. Yhdysvallat on läntisen maailmankuvan dynamo, sieltä lähtevät tännepäin ilmiöiden aallot, siellä ne kirkkaimmin killittävät.

Yhdysvaltain presidentinvaalit heijastavat meidän arvojamme ja ihanteitamme.

Kukaan ei kyseenalaista sitä, että 70-vuotias ajoittain notkahteleva hahmonen on se, joka halutaan maailman mahtavimman valtion johtajaksi. Muualla työelämässä 50-vuotias on jo liian vanha. Sen ajatukset eivät kuulemma enää uusiudu, niin kuin uusi toiminnanohjausjärjestelmä vaatii. 50-vuotiaalla on haitallisia kiinnikkeitä, arpeutunutta kuollutta kudosta, sekä lihaksissa että erityisesti aivoissa. Sellaista on turha palkata. Se odottaisi vain hiljaa seuraavaa lomaa ja laskisi kesken palaverin lyijykynällä tämän kuukauden haittalisiä mainoskirjekuoren takapuolelle. Kohentaisi kaulaliinaa ja poistuisi vähin äänin kotiinsa odottamaan kuolemaa.

Miksi sitten seitsenkymppinen kehäraakki on paras mahdollinen koko maailman toimitusjohtaja? Vaativimman viran aloittaja, siinä iässä.

Urheilussa doupataan. Se ei lopu. Sodissa on aina doupattu. Ja tullaan douppaamaan. Varmasti politiikassakin käytetään dopingia. Mitä suurempi valtio, sitä paremmat tökötit, luiston varmistamiseksi. Maan parhaat laboratoriot toimittavat semmoiset huulirasvat, että silmätkin kiiltävät, kuin olisi venelakalla pensselöity. Tätä me voimme vain arvailla, mehän tiedämme isojen tyttöjen ja poikien leikeistä muutenkin tuskin mitään. Vain sen mitä meille näytetään.

Parhaat laboratoriot toimittavat semmoiset huulirasvat, että silmätkin kiiltävät.

Mutta että minä olen 45 ja minua pyydetään tulemaan aikuiseksi! Mielellään heti, kun takautuvasti ei pysty.

Olen katsonut varmasti liikaa televisiota. Se on pääsyyllinen siihen, etten ole koskaan tullut aikuiseksi. Syytän Rintamäkeläisiä, Pelle Hermannia, siis isossa määrin näköjään Veijo Pasasta, mutta sen lisäksi yritän tulla katkeraksi Kari Heiskaselle ja koko Velipuolikuun työryhmälle, erityisesti Peteliukselle.

Viihdebisnes on läpäissyt maailman. Viihdebisnes leimaa vuosi vuodelta enemmän myös kaikkia vaaleja.

Viihdebisneksen suurin lainalaisuus on se, että katse täytyy vangita. Se onnistuu parhaiten lapselta. Toiseksi parhaiten lapselliselta, tai lapsenomaiselta, aikuiselta. Siis mitä epäaikuismaisempi ja arvaamattomampi ihminen on, sitä parempi. Sitä kauemmin sitä jaksaa katsoa ja odottaa seuraavaa liikettä. Kaikki muu on toisarvoista.

Mitä vähemmän on aikuinen, sitä paremmat mahdollisuudet voittaa.

Vaikka Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on periaatteessa seitsemänkymppiset ehdokkaat, he eivät ole. He tietävät salaisuuden - ja ovat valinneet iättömyyden. Mitä vähemmän on aikuinen ja mitä enemmän energinen lapsi, sitä paremmat mahdollisuudet voittaa.

Haluanko minä tulla äkkiä aikuiseksi? Se on vielä ilmassa. Mikä meidät pitää liikkeessä? Ainakin viime päivinä olen katsonut television sijaan romaanin sivuille. Jos olen kakara, niin olen sitä nyt vähän aikaa salassa.

Maallikkosaarnaaja Maasola