Mindäh vois suvaija Ven’ua – kuuzi hyviä dieluo

Kaiken tämän kanzoinvälizen risturiidažuon da turvattomuon aigua maksau yhtelläh mustua, gu Ven’al on kudamidä hyviägi. Meijän korrespondentu Kerstin Kronvall luvetteli ičelleh mieldy myöte olijat Ven’an hyvät puolet.

Yle Uudizet karjalakse
Näkymä moskovalaisesta puistosta.
Moskovan puustolois ainos on rahvastu da ylen puaksuh mittumuatahto pruazniekkua da muudu piduo.Kerstin Kronvall / Yle

Rahvas

Ven’alazii pietäh ylen rahmannoloinnu: hyö ičegi sanotah, gu ylen suvaijah gostii. Se on ven’alazien parahii piirdehii. Iče ylen suvaičen heijän hyväsanažuttu da mugaže äijäl minuu kummattau toiči heijän huijuttomus.

Pidäy mustua, gu ei ole olemas yhty ven’alažuttu, kerran suuren muan suuren rahvahan joukos on eriluadustu kanzua oman kul’tuuranke da muitegi eri ičenviendystiil’anke. Juuri se vedäygi omah puoleh.

Privet! Kerstin Kronvall
Ylen korrespondentu Kerstin Kronvall.Yle

Vuozien aigua olen ehtinyh kui riidavuo kenenkegi ihan pienes dielos, mugai terväzeh roinnuh kellegi dovarišakse ilmazekse igiä, hos olimmogi tuttavunnuh kymmene minuuttua tagaperin.

Enimite miehienke tuttavunduvauhti on uskomatoi. Konzu suomelaine mies tavan mugah vaste huijustellen muheloittau da duumaiččou, pidänöygo tarita naizele koufeidu, ven’alaine mies jo on ehoitannuh suvaičusšeikkailun da toinah jo kirjahmenendän. Da tämä vaigu muite, ilmai midägi tulien aijan pluanua.

Ven’alazil on tahto da malto luadie vastavundois mielužat.

Šuutkat

Šuutkakkahus on ven’alazien hyvii puolii. Pieni sanakiža libo dieloh pädii cituattu – ven’alazet maltetah sanoldua.

Kerran olin mennyh murginale Piiterin keskučan liijan kalleheh piharestoranah. Valpastuin čotan nähtyy da kyzyin tariččijal, tovengo minul pidäy maksua muga äijän. Häi tovendi, gu vältämättäh pidäy, ga ezmäi häi tahtos sanella minulleni yhten pienen anekdotan.

Yksi mužikku tuli restoranah reduhizis sovis da kiirehel tilai syömisty.

– Ole hyvä, tuo saluattu, rokku da piäsyömine. Terväzeh, terväzeh, enne gu se zavodih, sanoi mužikku.

Tariččii toi syömizet da mužikku syöldi net ruttozeh.

– Tuo minulleni vie kerran yhtenjyttyzet. Terväzeh, terväzeh, enne gu se zavodih, sanoi häi uvvessah.

Tariččii toi, mužikku söi da toisti myös samazet sanat.

– Saluattu, rokku da piäsyömine, ole hyvä. Terväzeh, terväzeh, enne gu se zavodih!

Tariččijua vähäzel kummatti tämä dielo.

– Hyvä mies, ongo teil dengua? kyzyi häi.

– No nygöi se zavodiihes! kirgai mužikku!

Šuutku oli otettu mittumasliene nevvostoliittolazes fil’maspäi, da se oli päinnyh sih tilandeheh ylen hyvin. Maksoin kallehen čotan muheloittajen.

Ven’alazet maltetah olla hyväs mieles da optimizmu kuuluu heijän piirdehih.

Kieli

Minun mieles ven’an kieli on monivivahtehine, rikas da čoma. Ližäkse se avuau ukset ajatusmuailmah da kul’tuurah, kudai on omaluaduine, lumuoju da mieldykiinnittäi.

Kaksi naista keskustelee.
Ven’alazeh kul’tuurah kuuluu pagin.Kerstin Kronvall / Yle

A-voi-voi, net kirjaimet ollah liijan vaigiet? Älgiä nagratakkua, tavallinegi ristikanzu opastuu net čuasus. Libo päiväs: pidäyhäi vie Facebookuagi ehtie päivittiä.

Omas kogemukses voin sanuo, gu kirjaimet ei olla moizet jygiet, kui ven’an kielioppi. Ven’an kieldy yhtelläh voibi opastuo terväzeh sen verran, gu rubiet maltamah jogapäiväzii dieloloi kudakui hoidua.

Tavan mugah ven’alazet kannustetah da avvutetah pahoi ven’an kieldy pagizijoi. Sendäh maksau opastuo hos vähäzen sanastuo, planiiruinnet matkua Ven’ale. Uskaldan, gu suatto sit suurdu iluo.

Ven’alazet suvaijah paista da olla toizienke yhtes.

Linnat

Viiburin vauhti da ränzistynnyh šarmu. Piiterin elegantine jeurouppalažus da Moskovan monipuoližus. Täs vai eräs ezimerki ven’alazis linnois, kudamih maksau tuttavuo.

Jokinäkymä Moskovasta.
Ven’an linnuarhitektuuru on monimuodoine.Kerstin Kronvall / Yle

Jogahine arhitektuurua suvaiččii väzyy kuolendassah Moskovua myöte käveltes. Voibi ihaloija dai kauhistella, ga vai ei voi žualuijakseh igäviä.

Muzeiloin suvaiččijoin jallat da silmät ehtitäh väzyö enne, gu hyö kerritäh vaigu tuttavuo yhteh procentah Piiterin, Moskovan libo hos pienembän Petroskoin kaikis muzeilois.

Ven’al on rajatoi mahto ostoksih – mene ostamah hos keskel yödy. Linnois on ylen äijy laukkua, kuduat ollah avvoi yöt-päivät.

Ei pidäs unohtua puustoloi. Niidy on kaikenluadustu, on leviedy mečän jyttysty alovehtu linnoin sydämes, on piendy puustostu paččahienke da on muga sanottuu kul’tuuru- da huogavopuustuo, kudamis alalleh on äijy rahvastu da kaikenjyttysty pruazniekkua.

Uuliččukuva on monimuodoine, tiä nikonzu et duumaiče, gu eruot sovien täh toizis, sendäh gu ei ole yhty stiil’ua. Vastukarai, puaksuh on moine tundo, gu ristikanzat tahtotah erota toine toizes sovil, tukkienmuvvol libo makijuažal.

Hierut

Konzu ozittuu piästä linnoin ulgopuolele, vastah tulou ihan uuzi muailmu. Äijile ozutahes, buitegu ven’alazeh hieruh tulduu siirryt toizele vuozikymmenele. Pienet puuhizet taloit čomendettuloin ikkunoinke ollah mieldy myöte, oldahes hos kui pahas kunnos da hos kui vilut talven aigua.

Pienet traktorat da muut muatalovuskonehet sego hieruu myöte kävelijät lambahat, kozat da lehmät juohatetah lapsusaijan mustuo.

Äijis kylis on pieni laukku. Tavan mugah laukal ei ole vitriinua, ga laukan yhtelläh tunnistat veriäs olijas oččulavvas, kuduas nägyy avvoioloaigu.

Laukan sydämes sinuu vastuau naine, kudai tiedäy kai kylä dielot dai sinusgi tahtou tiijustua midägi. Eččinet libo kummastellet midä, kyzy vai hänel.

Yhteltiedy voibi kaččuo, midä on laukas myödävänny. Tavan mugah sie on kaikkie, midä ristikanzale pidäy: viinua dai čuajuu sego pyhävoidu dai ombelukonehen nieglua.

Tullou laukkah opastai libo kirjastonhoidai, sit suat kuunnella raviezen paginan hierun histouries da suurmiehis. Nengoine ainos löydyy, da puaksumbah se on mies, kudai kirjutti runoloi. Häi on sit ”muailmankuulužu” kogo hierus.

Pöllikasa talon edessä.
Hierus aigu siirdyy tuaksepäi.Kerstin Kronvall / Yle

Kul’tuuru

On muitegi selgei, gu Ven’al maksau tuttavuo kul’tuurutaričendah. Enne kaikkie suuris linnois muuzikku, teatru da kuvataido ollah ylen korgiedu tazuo. Taričustu on kai liijakse äijy, et ehti kaikkeh ni tuttavuo etgo ni kävvä kaikkiel. Ei ole mostu taidoluaduu, kudamua ei löydys ezimerkikse Moskovas.

Tiijän sen kul’tuurutaričendan ylen hyvin, sendäh gu olen elänyh Moskovas äijän vuottu. Klassine muuzikku on minulleni enämbäl mieldy myö. Ylen suuren linnan klassizen muuzikan piirit ollah omah tabah pienetgi.

Linnas on ylen äijy konsertuzualua da jogahizel on omat kaččojat da kuundelijat, sanozin ”oma pieni muuzikan suvaiččijoin kylä”.

Eri yleizöt erotah toine toizes omal ičenviendäl. Ezimerkikse Konservatouries tavan mugah ei taputeta käzii tevoksien vuittiloin välis, da sidä vastah Filarmounies käzii taputetah. Novajal operal on oma alalline ylezö, mugaže on Moskovan kanzoinvälizel muuzikkutaloil.

Yksi dielo heijät yhtelläh yhtistäy da se on koufeičuppuzen taričendu. Konsertuehtäh kuuluu voileivät da čuaju libo šampanskoi. Voileibiä on kolmie luaduu: juustonke, kalbasunke da kalanke. Net voileivät ollah yksinkerdazet eigo ni makseta äijiä. Nygöi puaksumbah juvvah čuajuu libo koufeidu, ga ven’alazen šampanskoingi suvaiččijua ainos löydyy.

Konsertuzualah menijäl rahvahal on yksi suomelazile tundematoi taba. Tiä yleizö ei ainos mene lipus merkityle paikale, a voi mennä hos mittumale välläle paikale istumah. Sit, konzu paikan lipun omistai tulou, zavodih ”stuulukiža”. Jälgimäi jogahizele paikku löydyy da voibi ruveta ihaloimah taiduo.

Yleizö hyvin tiedäy taidoh näh da kannustau, mennöy ezitys hyvin. Konzu se ei ole mieldy myö, rahvas voijah nosta omil paikoilpäi da lähtie iäres zualaspäi. Elos on moine lyhyt, ei maksa sidä mih puuttuu kuluttua.

Luve sežo

Kuusi syytä tykätä Venäjästä