Facebook-sivusto listaa yli sata "orjatyötä" teettävää yritystä – Professori: "He sotkevat asiat sekavaksi möykyksi"

Listaa päivittävien aktivistien mielestä myös työttömien palkattomat työkokeilut ja opiskelijoiden ilmaisharjoittelut ovat orjuutta. Laki ei kuitenkaan edellytä, että kaikesta teetetystä työstä on maksettava palkkaa.

Palkka ja työsuhde-edut
Orjafirmat -sivusto Facebookissa.
Palkatonta työtä teettäviä yrityksiä on listattu tälle Facebook-sivulle lähes vuoden ajan. Kimmo Hiltunen / Yle

Vuosi sitten Facebookiin ilmestyi sivusto nimeltä Orjafirmat (siirryt toiseen palveluun). Sivuston ylläpitäjien toimintamalli on yksinkertainen.

He etsivät internetistä työpaikkailmoituksia, joilla haetaan ihmisiä palkattomaan työhön tai harjoitteluun. Aktivistit ottavat ilmoituksista kuvakaappauksia ja julkistavat ne omalla sivullaan. Sen jälkeen he merkitsevät työntekijöitä hakeneen yrityksen boikottilistalleen.

Orjafirmat-sivu antaa ymmärtää, että esimerkiksi palkattomia harjoittelijoita etsivät yritykset alistavat ihmisiä orjan asemaan. Sivulla viitataan kansainvälisen työjärjestön ILO:n määritelmään orjuudesta.

– Hyvä, että palkattomasta työstä viriää keskustelua, sanoo Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen. Hänen mielestään Orjafirmat-sivusto kuitenkin ampuu kritiikissään paljolti ohi maalin.

Listalla sata yritystä

Boikottilistalla on nyt hieman yli sata yritystä. Joukossa on useita työvoimavuokraukseen ja rekrytointipalveluihin erikoistuneita firmoja. Niiden ilmoitukset liittyvät pääasiallisesti palkattomiin harjoittelujaksoihin.

Listalta löytyy myös sekä monikansalliisia että kotimaisia suuryrityksiä. Toisaalta siellä on myös todella pieniä, 1–2 työntekijän firmoja. Huomio kiinnittyy myös siihen, että listalla on useita yksityisiä päiväkoteja.

Yle sai yhteyden Facebook-sivun perustajaan. Kutsumme häntä tässä jutussa nimellä Joonas. Hän suostui kertomaan toiminnastaan vain nimettömänä, koska pelkäsi, että mustalle listalle kirjatut suuryritykset voisivat käynnistää vuosikausien oikeusjuttuja häntä vastaan.

Joonas sanoo, että palkatonta työtä teetetään monin tavoin esimerkiksi opiskelijoilla ja työttömillä. Hän arvelee, että ilmaisten työntekijöiden käyttö vie "oikeita työpaikkoja" ja lisää työttömyyttä. Erityisesti häntä ärsyttää se, että valtio tukee verovaroin palkattoman työn teettämistä.

– Jos työttömyystuella teetetään töitä voittoa tuottavalle yritykselle, niin veronmaksajat tukevat noita firmoja tekemään voittoa. Se vääristää yritysten välistä kilpailua eikä palkaton työntekijä saa siitä oikeastaan yhtään mitään.

Orjafirmat -sivusto Facebookissa.
Orjafirmat-sivun perustaja ei tiedä, rikkooko hän toiminnallaan lakia. Kimmo Hiltunen / Yle

Tapaus Fazer

Joonaksen mielestä Fazer-konserni on hälyttävä esimerkki tällaisesta.

– Julkisuudessa hehkuttettiin, että Fazer on hyväntekijä, kun se tarjoaa toistasataa työpaikkaa. Kävi kuitenkin ilmi, että ne kaikki ovat työkokeilupaikkoja.

Fazer joutui aktivistien listalle julkistettuaan juhlavuonnaan hankkeen 125:n vaikeasti työllistettävän henkilön kouluttamisesta konsernin palvelukseen. Koulutus on paljolti työssä oppimiseen perustuvaa. Työ- ja elinkeinoministeriö kustantaa hankkeesta 70 prosenttia.

Näistä syistä Joonas katsoo, että Fazerin tarkoituksena ei ole työllistäminen, vaan ilmaisen työvoiman hyväksikäyttö – ja vieläpä valtion tuella. Joonas ei kuitenkaan jäänyt odottamaan, saisivatko koulutukseen valitut lopulta töitä Fazerilta. Hän merkitsi Fazerin mustalle listalleen heti ilmoituksen nähtyään. Fazer kiistää Joonaksen epäilykset.

– Paketti muodostuu lähiopetuksesta ja työssäoppimisesta. Olemme sitoutuneet työllistämään 70 prosenttia koulutukseen osallistuvista ihmisistä. Hanke toteutetaan TE-keskuksen Rekrykoulutus-konseptin (siirryt toiseen palveluun) mukaisesti, selittää Fazerin henkilöstöjohtaja Mika Videman.

Projektin rahoitus tapahtuu Rekrykoulutus-konseptissa määritellyllä kaavalla. Valtio kuittaa kustannuksista 70 prosenttia, Fazer 30 prosenttia. Kaksivuotisen operaation kustannusarvio on noin puoli miljoonaa euroa.

Fazer on jo käynnistänyt Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa toteutettavan projektinsa. Kaksi kahdenkymmenen henkilön ryhmää on aloittanut opiskelun. Mukaan valitut ovat pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia ja osatyökykyisiä. Heitä on tarkoitus palkata makeistehtaalle, leipomoon tai ravintoloihin.

Mika Videman
Fazerin henkilöstöjohtaja Mika Videman sanoo, ettei käynnistetty työllistämiskoulutus vie työtä yhdeltäkään konsernin työntekijältä. Fazer

– Realismia lienee se, että noin 70 prosenttia valituista päätyy lopulta palvelukseemme, sanoo Mika Videman.

Fazerin johto sai tiedon yhtiön joutumisesta mustalle listalle pian sen jälkeen kun firman nimi oli sinne ilmestynyt. Fazeriin lyöty leima harmittaa yhtiön johtoa Videmanin mukaan eritoten siksi, että koulutusprojektin tarkoitus on hyvä: vaikeasti työllistyvien auttaminen uuteen alkuun.

Tällaista sotaa ei voi voittaa.

Mika Videman

Fazer ei ole kuitenkaan ryhtynyt mihinkään toimiin mustan listan vuoksi. Videman tuumaa, että boikottilistan tyyppisille ilmiöille on aina tilaa sosiaalisessa mediassa eikä niitä saa sieltä kitkettyä.

– Olemme hirveän turhautuneita tämän takia. Tällaista sotaa ei voi voittaa. Keskitymmekin oleelliseen eli viemään ohjelman läpi niin, että mahdollisimman moni työllistyy, kuittaa Videman.

Boikottilistalla ei ole julkisen sektorin toimijoita

Orjafirmat-sivuston mustalta listalta ei löydy ainoatakaan valtionyhtiötä tai valtiollista laitosta. Kunnallisten laitosten kuten koulujen työpaikkailmoituksista sivustolla on paljon kuvakaappauksia, mutta kuntia mustalle listalle ei ole kirjattu. Sieltä löytyy vain yksityisiä yrityksiä.

– Emme me ole tässä mitään ideologista valintaa tehneet. Olemme julkaisseet kaupunkien ilmoituksia, joissa etsitään palkattomia työntekijöitä.Olemme merkinneet mustalle listalle esimerkiksi useita päiväkoteja, selittää Joonas.

Kaikki mustalla listalla olevat päiväkodit ovat kuitenkin yksityisiä yrityksiä.

Kahden aktivistin projekti

Joonas sai idean mustan listan laatimiseen nähtyään internetissä paheksuvia kommenteja työpaikkailmoituksista, joissa haettiin ihmisiä palkattomaan työhön. Muun muassa Facebook-ryhmä nimeltä Ei pakkotyölle (siirryt toiseen palveluun) oli julkistanut tuollaisia ilmoituksia jo aiemmin.

– Homma ei ollut sillä sivulla mitenkään systemaattista. Minulle tuli mieleen, että noita ilmoituksia pitää alkaa kerätä järjestelmällisesti ja tehdä asialle jotain.

Joonaksella on vuoden päivät ollut kohtuullisesti aikaa puuhastella nettisivustonsa kanssa, koska hän on ollut työttömänä. Puoli vuotta hän päivitti sivuaan yksin. Facebook-sivun seuraajien määrä pysyi pitkään vaatimattomana.

Tilanne muuttui, kun Joonas löysi keväällä itselleen tehokkaan työparin, joka osaa nokkelasti siivilöidä internetin työpaikkailmoitusmassasta palkatonta työtä koskevat tarjoukset. Puolessa vuodessa Orjafirmat-sivuston tykkääjien määrä on kymmenkertaistunut. Tykkääjiä on nyt yli viisituhatta.

Sivustoa pyörittävä aktivistipari suhtautuu kaikkeen palkattomien työsuoritteiden teettämiseen kategorisen kielteisesti. Heidän listallaan on niin opiskelijoille harjoittelupaikkoja tarjoavia yrityksiä kuin työkokeilupaikkoja tarjoavia kunnallisia laitoksiakin.

– On 3–4 termiä, jotka käytännössä tarkoittavat tällaista orjuutusta. Niitä ovat työharjoittelu, työkokeilu, rekrytointikokeilu ja työnäyte. Ainakin näillä hakusanoilla näitä ilmoituksia löytyy netistä, selittää Joonas.

Harjoittelun palkattomuudesta on tullut normi

Joonaksen mielestä esimerkiksi opiskelijan pitäisi saada harjoittelun aikana tekemästään työstä aina palkkaa, koska opiskelijoilla teetetään kuukausia kestävien harjoittelujaksojen aikana hyvin paljon tuottavaa työtä, joka tuo yritykselle voittoa. Usein harjoittelijalta saatetaan edellyttää myös alan työkokemusta, huomauttaa Joonas.

Esimerkiksi helsinkiläinen yritys kuvaa harjoittelijan tehtäviä rekrytointiassistenttina seuraavasti.

Ulkoiset ja sisäiset haut sekä ilmoitusten suunnittelu, hakemusten käsittely, työpaikkoihin liittyviin tiedusteluihin vastaaminen, haastattelut, työntekijöiden esiperehdytys, työsopimusten laatiminen, työntekijäreservin hallinnointi ja yhteistyö sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa.

Tässä tapauksessa työnantaja edellyttää harjoittelijalta lisäksi aikaisempaa työkokemusta kaupan alalta. Harjoittelujakso on silti palkaton.

– En löydä palkattomasta harjoittelusta yhtään myönteistä piirrettä. Palkaton harjoittelu on alettu hyväksymään normina. Meidän toimintamme on vastalause tuolle kehitykselle, sanoo Joonas.

Professori: "Harjoittelussa pitää olla opetuksellistakin puolta"

Suomen lainsäädännössä ei ole säädöksiä työharjoitteluun liittyvistä korvauksista, kertoo Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen.Työnantajaa koskeva palkanmaksuvelvoite saattaa tietyissä tapauksissa kuitenkin liittyä myös harjoittelijoihin.

Seppo Koskinen
Työoikeuden professori Seppo Koskisen mukaan työnantaja voi välttyä harjoittelijapalkan maksusta vain silloin, kun harjoittelujakso sisältää runsaasti opetuksellista osuutta suoranaisen työnteon lisäksi. Yle

– Se, maksetaanko harjoittelusta palkkaa, riippuu siitä, onko harjoittelija työsopimussuhteessa. Jos on, palkkaa on maksettava.

Työnantaja saattaa joutua maksamaan harjoittelijalle palkkaa myös toisesta syystä. Nimittäin siksi, että monien alojen työehtosopimuksissa on harjoittelijoiden asemaan liittyviä pykäliä. Niissä voi olla sekä varsinaisen harjoittelun aikaiseen palkkaan että työuran ensimmäisen vaiheen palkkaan liittyviä säädöksiä.

– Yleensä ne ensimmäisen vaiheen palkat ovat noin 70-80 prosenttia alan työehtosopimuksessa määritellystä alimmasta palkasta. Se on nyrkkisääntö, selittää Seppo Koskinen.

Silloin kun harjoittelu on osa ammatillisia opintoja, siinä pitäisi olla mukana selkeä ja kohtuullisen suuri koulutuksellinen elementti. Harjoittelu ei saisi olla pelkkää työntekoa yrityksessä. Jos harjoittelu painottuu vaikka 75-prosenttisesti työntekoon, silloin sen pitäisi Koskisen mukaan olla jo työsopimussuhteessa tehtävää työtä. Siitä pitäisi tällöin myös maksaa työehtosopimuksessa määritelty harjoittelijan palkka.

– Työnantaja ajettelee usein, että työn oppii työtä tekemällä. Se on paljolti totta, mutta harjoittelussa pitää olla riittävästi opetuksellistakin puolta. Tätä kysymystä käräjäoikeudet joutuvat ajoittain punnitsemaan yksittäisissä riitatapauksissa, kertoo professori Seppo Koskinen.

Työttömille suunnatut kokeilut

Joonas merkitsee mustalle listalleen myös ne yritykset, jotka pyörittävät työttömiä työkokeiluissa valtion tuella.

– Me laskemme tuollaiset kokeilut ihan samanlaiseksi hyväksikäytöksi kuin täysin palkattomat työt.

Esiimerkiksi työkokeilussa (siirryt toiseen palveluun) tai kuntouttavassa työtoiminnassa (siirryt toiseen palveluun) olevalle maksetaan työttömyyspäivärahan päälle yhdeksän euron ylläpitokorvaus.

– Yhdeksän euron korvauksesta huolimatta työttömälle saattaa jäädä työkokeilun aikana käteen vähemmän rahaa kuin täysin työttömänä ollessa. Niin voi käydä esimerkiksi silloin, jos työtön joutuu liikkumaan omalla autollaan, selittää Joonas.

Kunnatkin järjestävät paljon työkokeiluja ja muita työvoimapoliittisia toimia työllisyyden kohentamiseksi. Joonaksen mielestä myös kuntien pitäisi maksaa palkkaa noihin hankkeisiin osallistuville.

Hän ei ole tullut kuitenkaan ajatelleeksi, kuinka suuri palkan pitäisi olla. Hän ei myöskään osaa sanoa, millainen lasku siitä veronmaksajille lankeaisi, jos nykyiset etuudet korvattaisiin palkalla. Kun kysyn asiasta, Joonas vaihtaa puheenaihetta ja muuttaa aikaisemmin esittämiään kriteereitä.

– Mielestäni yrityksillä ei pitäisi olla oikeutta palkata valtion tuella muita kuin pitkäaikaistyöttömiä. Heidän ollessaan kyseessä tuen voisi hyväksyä. Silloinhan yritys joutuu ottamaan riskin, koska työntekijän markkina-arvo on alhainen.

Orjafirmat-sivustolla on paljon ilmoituksia, joissa kaupungit tarjoavat työkokeilupaikkoja heikosti koulutetuille, alan vaihtoa harkitseville ja työttömille. Joona on tästä tuohtunut.

– Eräät kaupungit toimivat nykylakien vastaisesti. Monet kunnalliset päiväkodit ovat alkaneet käyttää tätä työkokeilijasysteemiä, harjoittelijoita, jotka työskentelevät ilman palkkaa.

Jos kyse on työsopimussuhteesta, työnantajalla on velvollisuus maksaa työntekijälleen palkkaa.

Seppo Koskinen

Tässä asiassa Joonas erehtyy. Suomen lainsäädännössä ei nimittäin ole yleistä säädöstä, jonka mukaan työstä pitäisi aina maksaa palkkaa. Työoikeuden professori Seppo Koskinen täydentää edellä kuvailemaansa perussääntöä.

– Jos kyse on työsopimussuhteesta, työnantajalla on velvollisuus maksaa työntekijälleen palkkaa. Tällöin työntekijä tekee työtä toiselle tämän johdon ja valvonnan alaisena. Jos nämä tunnusmerkit eivät täyty, työntekijä ei ole palkanmaksun piirissä.

Esimerkiksi silloin, kun työtön osallistuu työvoimapoliittiseen kokeiluun tai työkokeiluun, työsuhdetta ei synny. Tämä mainitaan erikseen näitä toimenpiteitä koskevissa säädöksissä.

"Orjafirmat-sivusto sotkee asiat sekavaksi möykyksi"

Professori Koskinen naurahtaa – ja sanoo ihmetelleensä, miksi hallitus halusi aloittaa niin sanotun työnäytekokeilun. Se olisi Koskisen mielestä ollut turhaa, koska palkattomia harjoittelu- ja työkokeilujaksoja on mahdollisuus järjestää nytkin.

Koskista kuitenkin harmittaa tapa, jolla Facebook-sivusto keskustelua herättelee. Hän sanoo, etteivät sivua ylläpitävät aktivistit tunnu ymmärtävän, että yhteiskunnassa on paljon töitä, jotka jäisivät tekemättä ilman yhteiskunnan tukea. Koskisen mielestä Orjafirmat-sivu sotkee useita asioita sekavaksi möykyksi ja tarkastelee työvoimapolitiikkaa ideologisesta näkökulmasta.

Professorin mielestä ILO:n orjatyömääritelmään vetoaminen on tässä yhteydessä täysin väärä lähtökohta, eikä työvoimapoliittisia toimiakaan voi mitenkään nimetä orjatyöksi.

– Työvoimaviranomaiset tietävät, ettei tietynlaisia henkilöitä saada sijoitetuksi mihinkään töihin, ellei heidän kohdallaan taivuta tavanomaisia heikompiin palkkaehtoihin. Alhaisella korvauksella tarjotut tehtävät ovat silta eteenpäin. Tällaiset järjestelyt kuuluvat työvoimapoliittiseen keinovalikoimaan, jonka lainsäätäjä on hyväksynyt.

Toivomme, että palkattomat työkokeilut, rekrytointikokeilut, palkattomat harjoittelut ja työnäytteet kiellettäisiin ykskantaan.

"Joonas"

Joonaksen mielestä ongelma onkin siinä, että lainsäätäjä on hyväksynyt väärät rajaukset ja normit. Hän uskoo kumppaneineen, että tämän asian voisi korjata suoraviivaisesti.

– Toivomme, että palkattomat työkokeilut, rekrytointikokeilut, palkattomat harjoittelut ja työnäytteet kiellettäisiin ykskantaan.

Aktivistien projekti siirtyy uuteen vaiheeseen

Tuollainen toive ei niin vain toteudu. Kahden aktivistin ja viiden tuhannen Facebook-tykkääjän voimin lakeja ei varmasti muuteta. Palkatonta työtä teettävien firmojen paljastamisprojekti onkin siirtymässä uuteen vaiheeseen.

Joonas valmistelee kumppaninsa kanssa uutta nettisivua, jonka tarjoamilla työkaluilla kuka tahansa pystyisi etsimään "orjien" hakuilmoituksia. Harkinnassa on sekin, että kuka tahansa voisi julkaista ilmoituksista ottamiaan kuvakaappauksia.