Kolumni: Ei tänne työpaikkoja näin saada

Samalla kun vanhoja työpaikkoja katoaa, uusia syntyy. Mutta ne eivät synny Suomeen, jos järjestelmä pidetään jäykkänä ja innovaatioita estävänä, kirjoittaa Anne Brunila.

työmarkkinat
Anne Brunila
Anne BrunilaTiina Jutila / Yle

Hallituksen tärkein talouspoliittinen tavoite on työllisyysasteen nostaminen. Jos siinä ei onnistuta, monelta muulta tavoitteelta putoaa pohja pois.

Vaikka talouskasvu voimistuisi ja vienti lähtisi vetämään, tavoitteen saavuttaminen on erittäin vaikeaa.

Jos haemme ratkaisuja Suomen talouden kasvuun, kilpailukykyyn ja työpaikkoihin pelkästään kiky-sopimuksen kaltaisilla keinoilla, ei tulevaisuutemme näytä ruusuiselta.

Kiky-näytelmää ei voinut seurata järkyttymättä siitä, miten valtavasti energiaa uhrattiin sellaisen maailman puolustamiseen, jota ei enää ole. Surkuhupaisaa on, että työajan pidentämisestä 24 tunnilla vuodessa jaksetaan edelleen kiistellä ikään kuin se olisi jollain tavalla työelämää ja työmarkkinoita mullistava uudistus.

Työllisyyden parantamisen esteenä ei tällä hetkellä ole vain heikko talouskasvu vaan muutokset työtehtävissä ja osaamisvaatimuksissa. Kestävälle kasvu-uralle on vaikea päästä, jos avoimien työpaikkojen vaatimukset ja työpaikkaa vailla olevien osaamiset kohtaa eivät kohtaa tai jos koulutus ei tuota nyt ja tulevaisuudessa tarvittavia taitoja.

Harvalla maalla on yhtä hyvät edellytykset selviytyä voittajana uuden teknologian haasteista kuin Suomella

Myös lainsäädäntö ja teollisen ajan työmarkkinakäytännöt voivat olla esteenä uusien työpaikkojen syntymiselle, työn uudelleen organisoinnille ja tuottavuutta parantavien toimintamallien käyttöönotolle.

Maailmalla on kohistu jo useamman vuoden ajan tulevaisuuden työstä ja siitä, miten automaatio, robotisaatio ja keinoäly korvaavat ihmistyövoimaa ja vievät työpaikkoja erityisesti keskituloisilta ammatti-ihmisiltä ja rutiinitehtävistä.

Suomessakin on keskustelua viritelty työelämän muutoksesta ja julkaistu tutkimuksia, mutta hämmästyttävän vähän nämä tulevaisuudenkuvat ovat näkyneet konkreettisissa politiikkatoimissa tai työmarkkinakäytännöissä, joilla talouden ja yhteiskunnan sopeutumista väistämättömiin muutoksiin voitaisiin helpottaa tai jopa päästä hyötymään niistä.

Harvalla maalla on yhtä hyvät edellytykset selviytyä voittajana uuden teknologian haasteista kuin Suomella. Pitäisi lopettaa peruutuspeiliin tuijottaminen ja uskaltaa investoida rohkeasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin sekä ottaa nuoret mukaan ratkaisujen pohdintaan. Liian paljon sanavaltaa on keskittynyt vanhoihin valta- ja korporaatiorakennelmiin.

Tilastot osoittavat, että kasvavana trendinä on itsensä työllistäminen ja yrittäjyys. Varsinkin nuorten arvostus yrittäjyyttä kohtaan on lisääntynyt merkittävästi ja uusia start up -yrityksiä syntyy huomattavasti enemmän kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Työmarkkinajärjestöjen olisi aika siirtyä rooliin, jossa ne edistävät aktiivisesti jäsenistönsä sopeutumista työelämän muutoksiin

Samalla myös epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. Yhä harvemmat ovat samassa ammatissa tai työtehtävässä koko työuransa ajan ja yhä useammat tekevät työtä useammalle työnantajalle tai toimeksiantajalle samanaikaisesti.

Ajasta ja paikasta riippumaton tietotyö ja digitaaliset palvelut lisääntyvät jatkuvasti samalla kun teolliset työpaikat ja suorittavat työtehtävät vähenevät.

Työmarkkinajärjestöjen olisi aika siirtyä rooliin, jossa ne edistävät aktiivisesti jäsenistönsä sopeutumista työelämän muutoksiin ja tuottavat palveluja, joilla autetaan menestymään muuttuvilla työmarkkinoilla. Yrittäjyyden ja osaamisen kehittämiselle sekä itsensä työllistäville suunnatuilla palveluilla, neuvonnalla ja verkostoilla olisi kysyntää.

Lisääntyvä automaatio ei merkitse työn loppumista. Teknologinen kehitys mahdollistaa uudenlaisten työtehtävien ja työpaikkojen syntymisen.

Lyhyellä aikavälillä jarruttaminen voi palvella niitä, joiden työtehtävät ja osaaminen vastaavat tulevaisuuden tarpeita

Ne eivät kuitenkaan synny Suomeen, jos järjestelmämme ja lainsäädäntömme ovat liian jäykkiä ja estävät uusien innovaatioiden ja toimintamallien käyttöön oton laajasti yrityksissä ja yhteiskunnassa.

Lyhyellä aikavälillä jarruttaminen voi palvella niitä, joiden työtehtävät ja osaaminen vastaavat tulevaisuuden tarpeita, mutta se ei pelasta muutoksen alle jääviä työpaikkoja eikä edistä uusien työpaikkojen syntymistä. Osaamisen ja taitojen jatkuva ylläpito ja niiden kehittäminen on jatkossa aivan kriittinen työllisyyden näkökulmasta.

Uutta ajattelua tarvitaan myös siihen, miten sovitetaan yhteen matalapalkka-alojen työpaikat ja ihmisten toimeentulo sekä miten voidaan edistää erilaisten erityisryhmien pääsy työhön. Työmarkkinaratkaisujen ohella koulutusjärjestelmän on jatkuvasti kyettävä vastaamaan muuttuvien osaamisvaatimusten asettamaan haasteeseen.

Anne Brunila

Kirjoittaja on ekonomisti. Hän toimii Hankenilla Professor of Practice -tehtävässä sekä hallituksen jäsenenä pörssiyhtiöissä ja säätiöissä. Hänellä on kokemusta niin yliopistomaailmasta, keskuspankista, valtionhallinnosta, EU:sta kuin suurista pörssiyhtiöistä. Brunila vuorottelee tiistain talouskolumnipaikalla Erkki Virtasen, Matias Möttölän ja Roope Mokan kanssa.