CP-vamma ei estä Eeroa näyttelemästä – lavalle nousee myös avustaja

Eero Jalava uskalsi aloittaa harrastajanäyttelijänä. Lavalla hän esiintyy henkilökohtaisen avustajansa Antin kanssa.

harrastajateatterit
Harrastajanäyttelijä Eero Jalava Teatteri Iltatähden näyttämöllä.
Juha Kemppainen / Yle

Kokkolalainen Eero Jalava istuu sähkökäyttöisessä pyörätuolissa. Liikkumista rajoittaa ja liikkeitä pakottaa CP-vamma. Mies ei kuitenkaan ole jäänyt vammansa vangiksi. Hän lähti rohkeasti mukaan harrastajateatterin riveihin näyttelijäksi. Tuttu ohjaaja ymmärsi kysyä mukaan.

– Ohjaaja Emmi on entinen avustajani. Ei pelottanut yhtään mukaan lähtö, kertoo Eero kysyttäessä.

Yksi ehto Eeron mukaan tulolle oli se, että hän sai mukaan henkilökohtaisen avustajan. Avustajaksi valikoitui Antti Lippo, jolla oli kokemusta avustajan työstä, mutta ei näyttämöltä.

–Olihan se erilaista, tuo näyttämölle meno. Mutta olemme Eeron kanssa löytäneet toisemme. Tulemme kyllä niin hyvin toimeen, kertoo Antti ja Eero nyökkää vieressä todeten, että juuri näin.

Kyllä, toimii se. Kun toinen unohtaa, niin toinen muistaa, niinhän se meillä menee.

Antti Lippo

Miehet on puettu samoin. He ovat näytelmässä Kauko-niminen roolihahmo. Eero surauttaa kohtaukseensa sähkökäyttöisellä pyörätuolilla avustajansa kanssa. Repliikit menevät niin, että Eero sanoo omansa ja Antti toistaa saman eleettömästi. Kaksi miestä ja yksi hahmo, että miten?

– Kyllä, toimii se. Kun toinen unohtaa, niin toinen muistaa, niinhän se meillä menee. Tuntuukin, että jokainen esitys on meidän osalta omanlaisensa, kertoo Antti ja Eero nyökkää nauraen.

Kodikas kokemus

Teatteri Iltatähti, kokkolalainen harrastajateatteri, tarttui Pipsa Longan kirjoittamaan Aava-merenrantanäytelmään. Teos ottaa kantaa monitasoisesti muun muassa ympäristön saastumiseen ja luonnon tuhoamiseen. Näyttämön ryhmästä löytyy erilaisia ja eritasoisia näyttelijöitä. Osa on lavalla ensimmäistä kertaa, osa lähes ammattilaisia.

Se on todella tärkeää. Päästä välillä pois kotoa. Ei sitä jaksa, aina olla neljän seinän sisällä. Aina, neljän seinän sisällä.

Eero Jalava

Teatterissa erilaisuus on kulttuurin moninaisuudenkin vuoksi ihan pakollista, summaa näytelmän ohjannut Emmi Tanskanen.

– Tämä ryhmäni, joka koostuu erilaisista, eri-ikäisistä ja erilaisista taustoista tulevista ihmisistä, on jotenkin kodikas kokemus minulle itselleni. Yleisöltäkin on tullut palautetta, että hienoa kun teette kaikki töitä yhdessä, kertoo ohjaaja.

Se on tärkeä päästä pois kotoa

Valitettavasti kunta tai valtio eivät tue harrastavaa vammaista riittävästi, tuumii Jalava. Hän saa 18 vammaiskyyditystä kuukaudessa. Se määrä on todella vähän, sillä kyyditysten pitäisi riittää harjoitusten lisäksi muidenkin asioiden hoitoon.

– Siihen tulisi puuttua, se on niin vähän, toteaa Eero tuimasti.

– Jokainenhan meistä haluaa harrastaa jotakin. Sitä pitäisi tukea niin, että olisi joku harrastelisä näissä kyydityksissä, pohdiskelee avustaja Antti Lippo.

Kotoa pois pääsy, ihmisten tapaaminen ja itsensä haastaminen ovat tärkeitä asioita.

– Se on todella tärkeää. Päästä välillä pois kotoa. Ei sitä jaksa, aina olla neljän seinän sisällä. Aina neljän seinän sisällä, Eero puuskahtaa.