Kolumni: Tasavirtamyssyllä masennuksen kimppuun?

Uudet tutkimustulokset näyttävät viittilöivän psykiatriaa takaisin yhteen neurologian kanssa. Tuleeko lääkäreistä tämän kehityskulun päässä teknikkoja, kysyy Risto Laitila.

kolumnit
Risto Laitila
Risto LaitilaTero Kyllönen

Syyskuussa ilmestyneen Lääkärilehden sisäkannen kuva osuu kerralla maaliin. Psykiatri Tero Taiminen tuijottaa kuvassa suoraan silmiin elokuvista tutulla tiedemiehen kiinteällä katseella. Tohtorin päässä on vihreä myssy, josta lähtee sähköjohtoja matkapuhelimen kokoiseen laitteeseen. Laite on hänen hyppysissään.

”Masennuksen hoidon tulevaisuus (siirryt toiseen palveluun) on neuromodulaatiossa […] On modernia, että mietitään mitä aivoissa tapahtuu psykiatrisissa häiriöissä.”

Lääkärinä olen liian monesti seurannut läheltä vakavan masennuksen tuhoavaa voimaa. Osa masennuspotilaista ei saa apua syvään ahdinkoonsa tavanomaisista hoidoista. Ennen muuta siis laadukkaasta psykoterapiasta, lääkehoidoista tai niiden yhdistelmästä. Siksi kollega Taimisen haastattelu Lääkärilehdessä herättää toivoa.

Neuromodulaatio tarkoittaa hermoston toiminnan säätelyä. Taidokkaasti toteutettuna aivojen toiminnan säätely näyttää helpottavan masennusta.

Tuloaan tekevät sangen eksoottisiltakin kuulostavat hoidot kuten syväaivostimulaatio, magneettikonvulsio, epiduraalistimulaatio ja tasavirtastimulaatio. Näiden hoitojen tutkimus- ja kehitystyö on kansainvälinen trendi. Etenkin tasavirtastimulaatiosta saattaa tulla masennuksen ensisijainen hoitomuoto.

On epäselvää mihin sähkövirran hoitava teho perustuu

Myssy tohtori Taimisen päässä johtaa tasavirtaa aivoihin kahden iholle kiinnitetyt elektrodin kautta. On epäselvää mihin sähkövirran hoitava teho perustuu. Tutkimustieto kuitenkin väittää, että tasavirta on yhtä tehokasta kuin lääkehoito.

Näkymä kristallipallossani on aiheen vakavuudesta huolimatta hiukan hupaisa. Terveydenhoitoa virtaviivaistetaan ja lääkärikäyntejä korvataan jo nyt merkittävästi vaikkapa sähköisillä palveluilla.

Kun masennuksen hoidon painopiste siirtyy neuromodulaatioon, siis biologiseen hoitoon, niin masentuneen kansalaisen tulee vain tunnistaa epätyydyttävä olotilansa masennukseksi ja tilata terveyspalvelutuottajan sivustolta tasavirtamyssy. Myssyä pidetään päässä puoli tuntia vuorokaudessa.

Hoito on vaaratonta ja kansalainen voi hoidon aikana liikkua ja tehdä mitä haluaa. Piipahtaa vaikka lähikaupassa ja tavata kohtalotovereitaan. Masennus on kansantauti eikä siihen sairastumisessa ole hävettävää.

Tuleeko lääkäreistä teknikkoja?

Kehitys silti hivenen huolettaa. Tuleeko lääkäreistä teknikkoja, joita ei enää kiinnosta potilaan henkilöhistoria, toisin sanoen tarina? Jääkö tarinoiden kertominen ja ymmärtäminen kirjailijoiden ja heitä lukevien kansalaisten harrastukseksi?

Aikanaan psykiatria ja neurologia olivat yhtä ja samaa oppiainetta ja ympyrä näyttää sulkeutuvan. Psykiatria ja neurologia yhdistyvät. Masennus ja muutkin mielen sairaudet ovat tulevaisuudessa lääkärinoppinsa saaville opiskelijoille aivojen sähkökemiallista patologiaa, joka voidaan korjata normaaliksi. Ei siinä potilaan tarinaa juuri tarvita.

Hiljan julkaistiin sellainenkin tutkimus, jossa vakavasti masentuneiden potilaiden ruumiinlämpöä nostettiin parilla asteella. Infrapunalamppuja asetettiin hohkaamaan potilaiden rintakehälle, ja jalkojen yläpuolelle viritettiin lämmittäviä käämejä. Hoitokerta kesti pari-kolme tuntia. Hoidosta ei koitunut haittoja ja se oli tehokasta. Lumehoitoa saaneisiin potilaisiin verrattuna masennuspisteissä huomattiin selvä kohentuminen kuuden viikon aikana.

Länsimaiseen kulttuuriin pysyvän jäljen jättänyt Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, oli uransa alussa neurologi. Ennen psykoanalyysin kehittämistä hän uskoi, että potilaiden psyykkiset oireet johtuivat fysiologisista syistä. Siis aivojen virheellisestä toiminnasta.

Myhäilisikö tohtori Freud nyt tyytyväisenä kun tutustuisi aivojen neuromodulatiivisiin hoitoihin? Psykoanalyysi ja pitkät psykoterapiat vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Lieköhän niille kohta enää paikkaa, kun yhteiskunta käy yhä vaan kärsimättömämmäksi?

Sanoisikohan tohtori Freud nyt divaanilla makaavalle potilaalleen: ”Kokeillaanpas tällä erää tätä myssyhoitoa”?

Risto Laitila

Kirjoittaja on yleislääkäri, jonka isona tehtävänä on lääketieteen ja terveydenhuollon kansantajuistaminen. Laitilan mottona on ”Niin että Pihtiputaan mummokin ymmärtää". Hän vuorottelee maanantain kolumnipaikalla Heli Vaarasen, Paula Takion ja Reetta Rädyn kanssa.