Kolumni: Vähemmän hoitoa, enemmän terveyttä

Kaikilla on vapaus tehdä terveydelleen mitä haluaa ja samalla vastuu on ulkoistettu valtiolle. Terveyspolitiikka ei voisi enempää kannustaa holtittomuuteen, kirjoittaa Jari Ehrnrooth.

kansanterveys
Jari Ehrnrooth.
Derrick Frilund / Yle

Jokainen haluaa olla terve ja kaikki puolueet ajavat kansanterveyden asiaa. Silti meitä rasittavat elintapahaitat ja sairaudet, jotka olisivat ennalta ehkäistävissä.

Tuoreen OECD-raportin (siirryt toiseen palveluun) mukaan ne ovat syynä siihen, että Suomen menot sairauspäivärahoihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin ovat Euroopan kärkipäässä.

Terve elämä ei ole tiukka vaatimus. Esimerkiksi kehonpaino saa keskipituisella miehellä vaihdella kahdenkymmenen kilon haarukassa.

Hoitoon sitoutumisen tutkimuksissa (siirryt toiseen palveluun) kuitenkin vain kolmasosa pystyi pitäytymään terveellisessä ruokavaliossa ja suositusten mukaisessa liikunnassa ja vähemmän kuin joka kymmenes onnistui pysyvässä laihtumisessa. Vielä rajummalta kuulostaa se, että vain puolet pitkäaikaisia sairauksia potevista käytti lääkkeitä ohjeiden mukaisesti.

Jos vapaiden yksilöiden valintoihin ei kyetä vaikuttamaan, on turha unelmoida sairauksien ennaltaehkäisystä ja kustannussäästöistä.

Mahdollisuuksien tasa-arvon nimissä yksilöille on taattu vapaus mutta sosiaalisen huolenpidon nimissä vastuu on siirretty valtiolle

Terveyspolitiikan epäonnistuminen johtuu väärästä vapauskäsitteestä. Ajatellaan, että tärkeintä on turvata jokaiselle henkilökohtainen elintapavapaus ja hyvät terveyspalvelut. Lisäksi ihmisiä nätisti neuvotaan ja autetaan hoitamaan itseään ja elämään terveesti.

Jos nämä ohjauskeinot riittäisivät, liikakilot eivät nyt painaisi kansan enemmistöä eli huomattavasti useampia kuin 60-luvulla, alkoholia ei kulutettaisi nyt kolme kertaa enemmän kuin 60-luvun alussa, varusmiesten tulokset Cooperin juoksutestissä eivät olisi laskeneet vuosi toisensa perään, kakkostyypin diabetes ei olisi yleistynyt kansansairaudeksi, maksakirroosi ei veisi niin monia hautaan, masennuslääkkeitä ei syötäisi melkein puolen miljoonan voimin.

Kansanterveyden epäsuotuisa kehitys on seurausta paitsi levottomasta hedonismista myös sosialismin ja liberalismin sekasotkusta. Mahdollisuuksien tasa-arvon nimissä yksilöille on taattu vapaus mutta sosiaalisen huolenpidon nimissä vastuu on siirretty valtiolle. En voisi keksiä tehokkaampaa tapaa kannustaa holtittomaan elämään.

Luonnollisen vapauden dogmista luopuminen on ensiarvoisen tärkeää. Yksilön vapaus, järkevyys ja eettisyys eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan järjestelmällisen kasvatuksen, tietoisuuden ja kulttuurin luomuksia – ihmisen omaa tekoa siis.

Hyvää ja arvokasta elämää ei edistetä antamalla ehdotonta palvelua, vaan tarjoamalla olosuhteet ja sopimusehdot, jotka ohjaavat vapaata yksilöä itsenäiseen hyvintoimintaan.

Tehokkain käyttämätön ohjauskeino on sairausvakuutus.

Eettisesti katsoen paras vakuutus ei korvaa kaikkea, vaan minimoi tahalliset ja tuottamukselliset vahingot.

Eettisesti katsoen paras vakuutus ei korvaa kaikkea, vaan minimoi tahalliset ja tuottamukselliset vahingot

Muistattehan kuningas Elviksen. Kun television ohjelmatarjonta aiheutti pahaa mieltä, hän haki revolverinsa ja ampui vastaanottimen. Tarina ei kerro, miten vakuutusyhtiö suhtautui mediakriittiseen tekoon, mutta jos minä nyt talvi-iltojeni iloksi pistän tuolit päreiksi ja sytytän nuotion olohuoneeseen, kotivakuutukseni ei korvaa vahinkoja.

Tahallisuutta, tuottamuksellisuutta ja aitoa vahinkoa erottelematon vakuutus kannustaa vastuuttomuuteen. Suomen julkinen sairausvakuutus toimii juuri niin.

Vastoin parempaa tietoani voin tyynesti pilata terveyteni vaikkapa sokerilla, viinalla, tupakalla ja valvotuilla öillä. Kun niistä johtuva uupumus, masennus, valtimosairaus, diabetes tai syöpä iskee, menen vain terveyskeskukseen tai sairaalaan hoidettavaksi ja KELA maksaa viulut.

Mikä parasta, vakuutusmaksuni eivät nouse, koska ne on sosialistisen periaatteen mukaan jaettu koko kansan (työntekijöiden ja työnantajien) kesken prosenttiosuutena tuloista. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että tervettä ja hyvää elämää elävät vastuulliset yksilöt kustantavat oman hoitonsa lisäksi sairasta ja huonoa elämää elävien vastuuttomien yksilöiden moninkertaisia terveydenhoitokuluja.

Yleisen sairausvakuutuksen ehdot tulisikin korjata terveyttä suosiviksi. Omahoitoon sitoutuvat saisivat edun ja vastuu terveydenhoidosta neuvoteltaisiin potilaan ja palvelun tarjoajan kesken. Yhteistyöstä vetäytyminen heikentäisi turvaa.

Jos iso tuoppi maksaa kympin ja savukeaski kaksi, niin haitallisten aineiden käyttö kyllä vähenee

Perustuslain mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä. Kun terveys mielletään yksilön vapautta vahvistavaksi tekijäksi, on helppo luetella tehokkaan elintapapolitiikan keinot.

Tupakan ja alkoholin verotusta kiristetään. Jos iso tuoppi maksaa kympin ja savukeaski kaksi, niin haitallisten aineiden käyttö kyllä vähenee.

Tupakointimahdollisuuksia rajoitetaan edelleen ja pyritään mahdollisimman pian täyskieltoon.

Keskiolut siirretään takaisin Alkoon ja tilalle tuodaan kakkosolut Ruotsin mallin mukaisesti.

Säädetään sokerille haittavero.

Henkilöauton käyttöä kaupunkien keskustoissa rajoitetaan. Kevyen liikenteen suosiminen otetaan säännöksi kaikissa liikenneratkaisuissa.

Hissien käyttöä ohjataan vain tavarantoimituksiin ja niille, jotka sitä tarvitsevat.

Työmatkaliikunnasta ja muustakin liikunnasta palkitaan bonuksilla.

Julkisessa terveydenhoidossa solmitaan nuoresta pitäen henkilökohtaiset hoitosopimukset. Asiakas saa riskien välttämisbonusta terveellisistä elintavoista, ravinnosta ja liikunnasta sekä siitä, että toteuttaa yhdessä sovitun hoito-ohjelman niin lääkityksen kuin kuntoutuksenkin osalta.

Omasta terveydestään huolehtivan vakuutusmaksu laskee, hän pääsee ripeämmin hoitoon ja saa paremmat lääkekorvaukset ja kattavammat palvelut. Vastaavasti sairauksien ennaltaehkäisystä kieltäytyvä maksaa enemmän ja odottaa kauemmin.

Näillä keinoin väestön terveys paranisi tuntuvasti. Elintaparemontin jälkeen ihmiset olisivat virkeämpiä, elinvoimaisempia, tuottavampia ja hyväntuulisempia.

Jos et usko, niin kokeile.

Jari Ehrnrooth

Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti, jonka viimeisin teos Hyvintoimintayhteiskunta on herättänyt kiivasta keskustelua. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa. Ehrnrooth vuorottelee sunnuntaikolumnipaikalla Jani Kaaron, Heidi Hammarstenin ja Maria Petterssonin kanssa.

Lue myös Ehrnroothin aiempi kolumni Hyvitysvaltion syy ja seuraus