Kolumni: Rikos nimeltä abortti

Abortti herättää kiivasta ja tunteikasta keskustelua ympäri maailmaa. El Salvadorissa työmatkalla oleva kolumnistimme Meeri Koutaniemi kirjoittaa, että aborttiin liittyy myös voimakkaasti poliittinen näkökulma.

abortti
 Meeri Koutaniemi
Meeri KoutaniemiTiina Jutila / Yle

9-vuotias tyttö joutuu serkkunsa raiskaamaksi. Tyttö ei saa keskeyttää raskautta, koska abortti on laiton. Serkukset pakotetaan naimisiin, sillä se on maan tapa. Vastaavat tapaukset ovat yleisiä El Salvadorissa, jossa olen viettänyt viimeisen kuukauden. Täällä abortti on kielletty kaikissa olosuhteissa, oli kyse alaikäisen raiskauksesta tai insestistä.

El Salvadorissa raiskauksen jälkeen abortin tehnyt nainen voi saada kahdesta kahdeksaan vuotta vankeutta. Viime vuosina hallitus on yrittänyt nostaa abortin rangaistusta yhtä korkeaksi kuin äärimmäisen raa’an murhan tuomiota, jolloin abortin tehnyttä naista odottaisi 50 vuoden vankeustuomio (siirryt toiseen palveluun). Myös keskenmenosta nainen voidaan tuomita vankilaan.

Viimeisen vuoden aikana Euroopassa on käyty kiivasta keskustelua aborttilaista (siirryt toiseen palveluun). Puolan nationalistinen oikeisto pyrki saamaan konservatiivista agendaansa läpi, minkä mukaan abortin tehneet naiset joutuisivat jopa viideksi vuodeksi vankilaan. Puolaa hallitsevalla Kaczynskin puolueella on vahvat yhteydet maan katoliseen kirkkoon.

Muutamia vuosia sitten Suomen entinen sisäministeri Päivi Räsänen vertasi aborttia eläinten teurastukseen. Räsänen viittasi tällä sikiön yksilöllisyyteen ja siihen, että se pystyy tuntemaan kipua. Räsäsen mielestä jopa teurastetuilla eläimillä on paremmat oikeudet kuin abortoiduilla sikiöillä. Räsänen nimittää aborttia “Pandoran lippaaksi”, ja sikiön tappamista hän pitää Jumalan sanan vastaisena.

Suomessa yli 90 prosenttia raskauden keskeytyksistä tehdään sosiaalisista syistä. Toisin sanoen naiselle tai hänen perheelleen lapsen synnyttäminen olisi huomattava rasitus. Suurimmassa osassa maailmaa raskaus keskeytetään näistä samoista sosiaalisista syistä, mutta eri olosuhteissa, joissa köyhyys, väkivalta ja tulevaisuuden näköalattomuus dominoivat naisten elämää.

Abortin kontrolloinnin nykyiset maailmanlaajuiset kytkökset liittyvät vahvasti diktatuureihin, uskonnolliseen perinteeseen ja äärioikeiston nousuun. Aborttia vastustavat hallitukset kieltäytyvät ottamasta vastuuta naisten ihmisoikeuksista, seksuaalikasvatuksesta tai ehkäisyn tarjoamisesta. Kun osassa maailman maita abortti kielletään, Kiinan valtiosalaisuutena säilyneet pakkoabortit (siirryt toiseen palveluun) edustavat abortin päinvastaista väkivaltaista muotoa. Kiinassa vuonna 1979 voimaan tullut yhden lapsen politiikka on johtanut pakkoabortteihin ja poikalasten suosio siihen, että tyttölapsia on tahallaan abortoitu miljoonia.

Abortin politisoituminen kertoo päättäjien kyvyttömyydestä tunnustaa naisen oikeus koskemattomuuteensa ja omaan kehoonsa. Abortin kieltämisen tai pakottamisen syyt muodostavat patriarkaalisen vallankäytön kehän, jossa syntyvyyttä säännöstellään naisten henkisen ja fyysisen terveyden kustannuksella. Naisia rangaistaan abortin kriminalisoimisen kautta heidän sukupuolestaan. Yksilö muuttuu usein uskonnollisen arvokeskustelun pelinappulaksi.

Jos nainen saa päättää kohdustaan, voi seurauksena olla se, että hän päättää lopulta myös vaginastaan.

Naisen oikeus päättää omasta kehostaan on edelleen useassa maassa tuntematon vapaus, joka edustaa uhkaa. Joissain maissa tätä oikeutta ei tunneta, ja toisissa se edustaa vaaraa, joka hallitsemattomana ryöstäytyisi käsistä. Naisen seksuaalinen vapaus merkitsee vielä monissa maailman kolkissa vallankumouksellisuutta, joka ravistelee miesten hegemoniaa käyttää naisten seksuaalisuutta hyväkseen. Jos nainen saa päättää kohdustaan, voi seurauksena olla se, että hän päättää lopulta myös vaginastaan.

Abortin vastustamisessa on lopulta kyse oikeudesta, jolla määritellään naisen paikka yhteiskunnassa. Naisella ei ole ihmismassan lisäämisessä vain sosiaalinen, vaan vahvasti myös taloudellinen ja poliittinen rooli. Synnyttämällä lapsia nainen osallistuu kuluttajakunnan lisäämiseen ja kansakunnan rakentamiseen. El Salvadorissa ja muissa maissa, joissa luokkaerot on valtavat, suuri lapsiluku ylläpitää kuitenkin köyhyyttä eikä naisille jää aikaa kouluttautua tai mahdollisuutta katkaista köyhyyden kierrettä.

Räsäsen kommentti on yleinen useille Pro life -järjestöille ympäri maailmaa. Pro life -ryhmät perustelevat abortin vastustamista elämän puolustamisella. Puolustuspuheissaan abortin vastustajat ohittavat kuitenkin äidin oikeuksien puolustamisen. Raskaana vastoin tahtoaan oleva äiti on uhka sekä itselleen että lapselleen. Viime viikolla dokumentoin El Salvadorissa teinien itsemurhia, joihin raskaaksi tulleet tytöt päätyivät välttääkseen häpeän ja mahdollisesti myös vankilan.

Vuosittain yli 70 000 naista kuolee ei-valvotuissa tiloissa tehtyyn aborttiin.

Abortin kieltäminen ei poista abortin tekemistä. Laittomat abortit tehdään tavoilla, joista syntyy välitön vaara naisille. Veitsellä, henkarilla tai pistimellä tehty abortti päättyy liian usein naisen kuolemaan. Vuosittain yli 70 000 naista kuolee ei-valvotuissa tiloissa tehtyyn aborttiin.

Aborttikielto ei jätä naiselle oikeutta päättää omasta tulevaisuudestaan. Naisen poliittista ja taloudellista potentiaalia on peukaloitu tai pahimmillaan se on estetty pakolla synnyttää lapsia ja keskittää elämänsä niistä huolta pitämiseen. On mahdotonta, että köyhin osa väestöstä voisi käyttää muutaman kymmenen euron kuukausipalkastaan viisi euroa ehkäisyn hankkimiseen. Kondomien kallis hinta on huomattava este seksuaaliterveyden edistämiselle tai ei-toivottujen raskauksien estämiselle.

Antiikin Kreikan kertomus kuuluu, että Pandora, tuo maailman ensimmäinen nainen, luotiin rankaisemaan miehiä, jotka hyötyivät tekemistään rikoksista. Ehkä Räsänen oli oikeassa verratessaan aborttia Pandoran lippaaseen. El Salvadorin kaltaisessa maassa abortti on usealle naiselle se ainoa lippaaseen jäänyt toivo konservatiivisten ja miesvaltaisten hallitusten kontrolloimien vitsausten todellisuudessa.

Meeri Koutaniemi

Kirjoittaja on Kuusamosta kotoisin oleva valokuvaaja, journalisti ja dokumentaristi. Hän on keskittynyt töissään kysymyksiin identiteetistä ja ihmisoikeuksista. Koutaniemi haaveilee tanssimisesta ja ravintolan avaamisesta. Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla Tommi Kinnusen ja Antti Heikkisen kanssa.