Kolumni: Seksuaalisen suuntautumisen selittää biologia

Heteroseksuaalisuus, biseksuaalisuus, homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus ovat ihmisen biologisia ominaisuuksia kuten silmien väri. Ne ovat ihmisen kehityksen normaalia vaihtelua, kirjoittaa Jussi Viitala.

seksuaalinen identiteetti
Jussi Viitala.
Onni Koivisto / Yle

En voi mitenkään elämyksen tasolla kuvitella, että joku itseni kaltainen mies kokisi toista miestä katsoessaan samanlaista mielihyvää, mitä itse koen katsoessani kaunista naista. Tältä pohjalta voin varsin hyvin ymmärtää sen outouden tunteen, mitä monet kokevat homoseksuaalisuuden edessä. Ja outous kääntyy helposti syrjinnäksi ja aggressioksi. Tätä syrjittyä vähemmistöä on nykytietämyksen mukaan noin viisi prosenttia väestöstä kaikissa kansoissa ja kulttuureissa ja etnisissä yhteisöissä.

En väitä, että kaikki mahdollinen jo tiedettäisiin, mutta tähän mennessä tieteellisesti todennetut seksuaalisen ja sukupuolisen suuntautumisen selittäjät ovat kaikki biologisia. Ennen kuudennen raskauskuukauden päättymistä ihmisen alun aivot ovat herkistyneet miessukuhormonille ja poikasikiön verenkierrossa sitä on kivesten tuottamana tässä vaiheessa yhtä paljon kuin parikymppisellä miehellä. Tämä hormonihuuhtelu muuttaa aivot pysyvästi urospuolisiksi (siirryt toiseen palveluun). Tytöilläkin on jo sikiökaudella jonkin verran miessukuhormonia veressään, sillä miessukuhormonit ovat tärkeitä valkuaisaineiden aineenvaihduntaa ohjaavia tekijöitä. Siksihän epärehelliset urheilijat käyttävät niitä tai niiden tavoin vaikuttavia aineita suorituskykynsä parantamiseen. Tytöillä hormonihuuhtelu yleensä jää hyvin heikoksi. Tyttösikiön lisämunuaiset erittävät miessukuhormonin.

Rotanpoikasella vastaavat aivojen muutokset (siirryt toiseen palveluun) tapahtuvat syntymän aikoihin ennen viiden päivän ikää, joten sillä aivojen testosteronikäsittelyä on voitu tutkia kokeellisesti. Marsuilla tehdyt kokeet ovat varmistaneet asian. Sikiökauden herkän vaiheen jälkeen testosteronilla on vain pitoisuudesta johtuvia – ei systeemivaikutuksia eli vaikutus häviää pitoisuuden laskiessa.

Sikiökauden testosteronihuuhtelun seuraukset näkyvät vielä aikuisena miesten ja naisten eroina useissa kohdin aivojen rakenteessa. Niitä tutkittiin 1990-luvulla ruumiinavausten aineistoilla. Homoseksuaalien tietyt aivojen osat olivat miesten ja naisten keskiarvojen puolivälissä ja transsukupuolisilla samanlaiset kuin sukupuolella, johon hän tunsi kuuluvansa.

Naissukuhormoni ei pääse vaikuttamaan aivojen kehitykseen, sillä sikiön veressä oleva tekijä sitoo kaiken naissukuhormonin ja estää sen pääsyn aivoihin.

Monien tutkimusten valossa on ilmeistä, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole jyrkästi joko tai

Monien tutkimusten valossa on ilmeistä, että seksuaalinen suuntautuminen ei ole jyrkästi joko tai, vaan jatkumo ehdottomista heteroseksuaalisista biseksuaalisten kautta homoseksuaaleihin, joilla testosteronin vaikutus on jäänyt sukupuolten keskimääräisten puoliväliin. Sukupuolisessa suuntautumisessa transsukupuolisilla sikiökauden miessukuhormonin vaikutukset näyttävät olevan vastakkaisen sukupuolen tasoa.

Testosteronihuuhteluun ja siten homoseksuaalisuuteen liittyviä tekijöitä on löydetty paristakin kromosomista. Italialaistutkijat esittivät tekijöiden säilyvän ihmispopulaatiossa, koska niitä kantavat naiset saavat paljon jälkeläisiä, mikä riittää enemmän kuin korvaamaan homomiesten puuttuvan lisääntymisen.

Muitakin sikiön tulevaan seksuaalisuuteen vaikuttavia tekijöitä on. Äidin kokema äärimmäinen stressi raskauden ensimmäisten kuukausien aikana lisää ainakin poikien todennäköisyyttä olla homoseksuaali. Niinpä Saksassa toisen maailmansodan loppuvaiheessa tai heti sodan jälkeen syntyneissä miehissä on enemmän homoseksuaaleja kuin miehissä yleensä. Miehiin vaikuttava tekijä on myös äidin aiemmat poikaraskaudet, jotka lisäävät pikkuveljien todennäköisyyttä olla homoseksuaali.

Naisia en tässäkään asiassa ymmärrä. Lesboparin toinen osapuoli on usein poikatyttö, mihin liittyy keskimääräistä voimakkaampi sikiökauden testosteronileimautuminen, mutta toinen osapuoli on usein tässä suhteessa naisten keskitasoa.

Vaikka suuntautumisista ei vielä tiedetä kaikkea, jo nyt voidaan sanoa, että heteroseksuaalisuus – biseksuaalisuus – homoseksuaalisuus – transseksuaalisuus on jatkumo, joka on, ainakin huomattavalta osalta ellei kokonaan, ihmisen yksilönkehityksen ja seksuaalisuuden normaalia vaihtelua. Ilmeisesti sama pätee muihinkin lajeihin, sillä homoseksuaalisuutta tavataan hyvin monilla eläinlajeilla.

Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei voi olla rikos, sairaus tai vamma

Siksi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei voi olla rikos, sairaus tai vamma vaan ominaisuus verrattavissa hiusten tai silmien väriin eikä tee ihmisestä huonompaa tai parempaa kuin muut. Kuitenkin edelleen nuorten miesten itsemurhien syistä homoseksuaalisuus on ykkönen. Se ei kerro mitään homoseksuaalien mielen rakenteesta vaan ainoastaan tuomitsevan ympäristön aiheuttamasta paineesta. Ainoa peruste homoseksuaalien syrjimiselle – tai vähemmistöjen syrjinnälle ylipäätään – ovat ihmisten tietämättömyydestä johtuvat ennakkoluulot. Tietämättömyys on vaarallinen tauti.

Jussi Viitala
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija. Viitalaa kiinnostavat eläimet ja ihmiset ja suhde luontoon. Hän vuorottelee lauantain kolumnipaikalla Kaarina Davisin ja Tuire Kaimion kanssa.

Juttua korjattu 13.12. klo 16.30: Termi sukupuolinen suuntautuminen on tarkennettu seksuaaliseksi suuntautumiseksi niissä kohdin kuin sillä tarkoitetaan nimenomaan seksuaalisen kiinnostuksen suuntautumista. Termi transseksuaalinen on muutettu transsukupuoliseksi.