Vuoden luokanopettaja: "Leima lyödään oppilaan otsaan heti, kun numero annetaan"

Maarit Korhonen oli 30 vuotta ehdoton numeroarvostelun rakastaja. Sitten hän alkoi ajatella, ettei siinä ole mitään järkeä.

arvosanat
Maarit Kohonen ja Pekka Peura.
Vuoden luokanopettaja Maarit Kohonen ja vantaalainen matematiikan ja fysiikan opettaja Pekka Peura A-studiossa maanantaina.Yle

Vuoden luokanopettaja, Turussa neljäsluokkalaisten kanssa työskentelevä Maarit Korhonen on vähentänyt paljon kokeiden pitämistä ja siirtynyt muihin tapoihin seurata koululaisten kehitystä. Myöskään numeroarvosteluista hän ei innostu, koska uskoo huonojen arvosanojen olevan itseään toteuttava ennuste: kun pitää itseään viitosen oppilaana, on helppo sellainen myös olla.

– Miksi annan kymmenvuotiaalle kutosen, vitosen tai nelosen? Kyseessä on kuitenkin minun näkemykseni yhdessä aineesta suoriutumisesta yhdellä tavalla mitattuna.

Numeroarvostelua kritisoi A-studion keskustelussa maanantaina myös vantaalainen matematiikan ja fysiikan opettaja Pekka Peura. Vanhemmat usein pitävät hänen mukaansa numeroarvostelusta, mutta siihen voidaan helposti luottaa liikaa.

– Usein numeroita perustellaan tasapuolisuudella ja vertailukelpoisuudella. Se on kuitenkin illuusiota. Jonkun oppilaan seiska ja toisen ysi voivat kuvata samaa osaamisen tasoa.

Itse Peura pitää oppilaiden osaamistason sanallistamista tärkeänä. Hän uskoo, että kun oppilas osaa itse kertoa, miten hän osaa ja mitä ei, sen sijaan että tietää vain numeronsa, on myös oppimisen jatkaminen helpompaa.

– Kun oppilas esimerkiksi tulee aineopetukseen seiskalle, niin on parempi, jos oppilas osaa kertoa, että vahvuuteni ovat nämä. Ja tässä minulla on heikkouksia, että ei haittaa, jos niitä harjoiteltaisiin.

Nykyinen opintosuunnitelma ohjaa opettajia pois numeroarvostelusta. Numeroita on pakko koululaisille antaa vasta kahdeksannella luokalla. Vuoden luokanopettaja Korhonen uskoo, että sanoihin numeroiden sijaan nojaamalla saadaankin parempia oppimistuloksia.

– Kun yhdeksänvuotias on saanut sen ensimmäisen viitosen, on aika kova homma saada hänet unohtamaan se, että aloitetaan alusta. Se leima lyödään otsaan heti, kun se numero annetaan. Kun asiat sanallistetaan, ne voidaan esittää lempeämmin. On tärkeää, että arvostelussa jätetään aina toivoa.