Puoluetoverit koettavat viedä valtit mestaripeluri Eero Heinäluomalta

Puheenjohtajapelin varjossa SDP:ssä on käynnissä toinenkin valtataistelu. Osa eduskuntaryhmästä on ryhtynyt työhön Heinäluoman vaikutusvallan heikentämiseksi.

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Eero Heinäluoma
Vasemmalla: Nuorten YYA-konferenssin suomalaisvaltuuskunta Moskovassa vuonna 1978. Oikealla: Eero Heinäluoma lempiharrastuksensa parissa.Eero Heinäluoman perhealbumi

Eero Heinäluomalla on yhä paljon valtaa SDP:ssä, vaikkei hänellä enää ole mitään puoluekokouksen antamaa mandaattia. Muodollisesti Heinäluoma on ”vain” kansanedustaja siinä kuin muutkin Arkadianmäelle valitut demarit.

Puolueen eduskuntaryhmä tanssii kuitenkin paljolti maestro Heinäluoman pillin tahdissa. Punaisen kapellimestarin valta ryhmässä johtuu muun muassa hänen ylivertaisesta poliittisesta kokemuksestaan ja huikeasta ihmissuhdeverkostostaan.

Lukio keskeytyi politiikan takia

Eero Heinäluoma tempautui mukaan politiikkaan jo murrosiässä. Kaikki alkoi koulupolitiikasta Teiniliitossa. Koulunuoriso puuhasi aktiivisesti kansainvälisten kysymysten parissa, muun muassa Vietnam-solidaarisuuskampanjoissa.

– Taksvärkit olivat huippuhetkiä. Keräsimme tosi paljon rahaa kehitysmaiden köyhille ihmisille ja vapautusjärjestöille. Niiden organisointi ihan siinä ruohonjuuritasolla oli huikeata, muistelee Heinäluoma.

15-vuotiaana Eero Heinäluoma liittyi sosiaalidemokraattiseen nuorisoliittoon. Demariaate oli hänelle kodin perintöä, mutta poliittisen kodin lopullisen valinnan sinetöi elähdyttävä lukukokemus: Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia.

Eero Heinäluoma
Teiniliiton aktiivi Eero Heinäluoma.Eero Heinäluoman perhealbumi

Politiikka vei Heinäluoman mennessään. Hän jätti lukion kesken ja keskittyi järjestötoimintaan. Nuorukainen touhusi ensin ammattikoululaisten liitossa. Varusmiespalvelunsa jälkeen hän pestautui Varusmiesliiton pääsihteeriksi.

Ihmissuhdeverkoston rakentaminen

Heinäluoma tutustui jo 1970-luvun alkuvuosina moniin sosiaalidemokraatteihin, joista kasvoi vaikuttajia ay-liikeeseen ja puolueeseen. Heihin lukeutuivat muun muassa nykyinen kansanedustaja Lauri Ihalainen, SAK:n johtaja Matti Tukiainen, molemmissa Tarja Halosen presidenttikampanjoissa päällikkönä ollut Markku J. Jääskeläinen ja SDP:n Hämeen piirin puheenjohtaja Jouni Mäkelä.

Heinäluoman yhteys nuoruusvuosien yhteistyökumppaneihin on säilynyt läpi vuosikymmenten. Esimerkiksi Forssassa asuva Jouni Mäkelä kertoo, että hän ja Heinäluoma ovat yhä yhteydessä muutaman kerran vuodessa ja tapaavat satunnaisesti myös puolueen tilaisuuksissa.

Jo 1970-luvulla Heinäluoma tottui tekemään yhteistyötä myös muiden puolueiden edustajien kanssa. Nuorisopolitiikassa touhusivat tuohon aikaan muun muassa Matti Vanhanen, Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Satu Hassi ja Matti Viialainen.

Vuonna 1978 Varusmiesliitto keräsi adressin simputuksen kieltämiseksi. Operaatio raivostutti puolustusvoimien johtoa. Nimienkeruun päätyttyä liiton aktiivit Eero Heinäluoma, Matti Vanhanen ja Matti Viialainen kokivat yhden nuoruusvuosiensa tähtihetkistä.

Oli huikeaa mennä Presidentinlinnaan.

Eero heinäluoma

– Kävimme tapaamassa sekä puolustusvoimain komentajaa että ylipäällikköä, presidentti Kekkosta. Oli huikeaa mennä Presidentinlinnaan. Kekkonen pyysi meitä istumaan ja kertomaan, mitä varuskunnissa tapahtuu, kertoo Eero Heinäluoma.

Hyvin toimiva ihmissuhdeverkosto on kenties keskeisin työkalu politiikassa. Eero Heinäluoma on rakentanut omaa verkostoaan järjestelmällisesti yli 40 vuotta paitsi kotimaassa myös ulkomailla. Verkostonsa vuoksi Heinäluoma on yksi Suomen parhaiten informoiduista ja myös pelätyimmistä poliitikoista.

Eero Heinäluoma
Eero Heinäluoma valmistui ylioppilaaksi Käpylän yhteiskoulusta Helsingissä. Todistuksessa oli viisi laudaturia. Eero Heinäluoman perhealbumi

Lukion Eero Heinäluoma saattoi päätökseen iltaoppikoulussa 25-vuotiaana. Hän kirjoitti viisi laudaturia ja aloitti opinnot valtiotieteellisessä tiedekunnassa, mutta opiskelut jäivät kesken.

Vuonna 1983 Lauri Ihalainen houkutteli Heinäluoman SAK:n palvelukseen nuorisosihteeriksi. Ahkera nuorimies eteni järjestön hierarkiassa nopeasti ylöspäin, lopulta johtoryhmään asti.

20 vuotta kestäneen SAK-uransa aikana valtiotieteen ylioppilas Eero Heinäluoma nousi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi ja suomalaisen eliitin jäseneksi.

SAK:n legendaarinen lobbari

SAK:ssa Heinäluomasta tuli tiedottaja ja lobbari. Ihmissuhdeverkoston rakentamisesta ja sen päivittäisestä hyväksikäytöstä tuli osa hänen palkkatyötään. Verkosto laajeni nopeasti uusiin suuntiin: työnantajajärjestöihin, kaikkiin puolueisiin, ministeriöihin, hallitukseen, tiedotusvälineisiin ja ties mihin.

Palkansaajajärjestön johto hoksasi pian myös sen, että Heinäluomalla on poikkeuksellinen kyky analysoida politiikkaa ja hahmottaa poliittista strategiaa.

Monet Heinäluoman uraa läheltä seuranneet sanovat, että tuo shakkia harrastava mies osaa arvioida myös poliittisten operaatioiden seurauksia monen siirron päähän. Ei siis ihme, että pitkänhuiskean tiedottajan toimenkuva paisui SAK:ssa kuin itsestään.

Hänen aikanaan rakennettiin SAK:n yhteiskuntavaikuttamistoiminto.

Matti Tukiainen

Hän alkoi selvitellä eri tahojen aikeita, suunnitella järjestön operaatioita sekä kommentoida politiikkaa ja työmarkkina-asioita järjestön nimissä. Nuori mies uudisti SAK:n toimintatavat.

– Hänen aikanaan rakennettiin SAK:n yhteiskuntavaikuttamistoiminto, jota tänäkin päivänä koetetaan ylläpitää ja kehittää, selittää SAK:n johtaja, Matti Tukiainen.

Yhteiskuntavaikuttaminen pohjautuu Tukiaisen mukaan nimenomaan laajaan ihmissuhdeverkostoon. Luottotoimittajia ympärilleen kerännyt Heinäluoma sai järjestön johdon ymmärtämään eritoten sen, kuinka tärkeitä hyvät mediasuhteet ovat järjestölle.

– Jos järjestö onnistuu saamaan asioita julkisiksi, sitä kautta on mahdollista vaikuttaa asioihin, tiivistää Tukiainen.

1990-luvulla Eero Heinäluoma oli vakiovieras tv-studioissa ja radiolähetyksissä. Vuosikymmenen lopussa hän oli jo legenda. Tukiaisen mukaan keskeisin syy oli se, että Heinäluomalla oli keskeinen rooli keskustan kaavaileman työreformin kaatamisessa.

– Heinäluoma havaitsi keskustan aloitteen sellaiseksi, että siihen pitää tarttua. Hän ei saanut heti ajatukselleen tukea koko SAK:n johdolta, mutta hän jatkoi sinnikkäästi ajatuksensa argumentointia.

SAK käynnisti lopulta mittavan kampanjan työreformin torjumiseksi. Ennen sitä Heinäluoma oli pitänyt yhteyttä keskustan johtoon selittäen, miksei SAK voi hyväksyä työehtosopimusten yleissitovuuden murentamista. Eero Heinäluoma kuvaa yhteenoton puhkeamista näin:

– Vastoin sitä, mitä oli kerrottu, keskusta loppujen lopuksi päätyi hyvin radikaaliin uudistukseen. Se olisi lopettanut työehtosopimusten suojan työntekijöiltä ja lakkauttanut myös työttömyyskassat. Siitä tuli sitten taistelu.

Nousu puolueen huipulle

Jo vuonna 1991 Eero Heinäluomaa houkuteltiin siirtymään SDP:n palvelukseen, puoluesihteeriksi. Hän ei kuitenkaan syöttiin tarttunut. Seuraava mahdollisuus puoluesihteerin pestiin hänelle avautui vasta Paavo Lipposen puheenjohtajakauden lopulla, vuonna 2002.

Eero Heinäluoma.
Kahden puoluesihteerin kohtaaminen Porin Jazzissa kesällä 2002. Kokoomuksen Heikki A. Ollila ja sosiaalidemokraattien Eero Heinäluoma vaimoineen Kirjurinluodon nurmella. Eero Heinäluoman kotialbumi

Tuolloin Heinäluoma jätti ay-uran taakseen. Hän harppasi yhdellä loikalla suoraan SDP:n huipulle, vaikka hänelle soviteltiin spekulaatioissa jopa SAK:n puheenjohtajan paikkaa Lauri Ihalaisen eläkepäivien lähestyessä.

Vuoden 2003 vaaleissa Heinäluoma kävi ehdolle eduskuntaan. Puolueen kentällä palkansaajien peräänantamattomana puolustajana tunnettu mies meni läpi ensi yrittämällä.

Kaksi vuotta myöhemmin hänet valittiin SDP:n puheenjohtajaksi selvin numeroin ay-demarien ja useiden puoluepiirien johtajien tuella. Puheenjohtajakisan loppusuoralla Heinäluoma kukisti Erkki Tuomiojan äänin 201-138.

Jämäkän SAK:n miehen maine oli Heinäluoman valttikortti pelissä, jolla hän nousi puolueensa johtoon. SAK:n miehen leima hänellä on yhä, 14 vuotta päivänpolitiikkaan siirtymisen jälkeenkin.

Tuo leima on Heinäluomalle sekä etu että rasite. Paitsi porvarillisten puolueiden vaikuttajat, myös monet oikean laidan demarit karsastavat Heinäluomaa, koska heidän mielestään hän on yhä SAK:n etäispääte. Heinäluoman itsenäisyyden kyseenalaistaminen on yksi hänen vastustajiensa keskeisistä aseista.

Heinäluomalla on edelleen hyvät yhteydet SAK:on ja hän on yhä vahvasti kiinnostunut siitä, kuinka keskusjärjestö ja liitot hoitavat palkansaajien asioita, sanoo SAK:n johtoryhmän jäsen, Matti Tukiainen.

– Hän ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä, kertoo kantojaan ja kyselee liittojen ja keskusjärjestön ihmisten näkemyksiä. Hän käy dialogia, jonka seurauksena syntyy yhteiskuntapoliittinen linja, jota ay-liike tai puolue voi edistää.

Kolme voittoa, yksi tappio  

Puoluejohtoon noustuaan Heinäluoma osallistui useiden vaalikampanjoiden järjestämiseen. Paavo Lipposen puheenjohtajakauden lopulla Heinäluoma osallistui puoluesihteerinä eduskuntavaalikampanjan organisointiin.

Noissa vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SDP:n äänisaalis koheni, mutta keskusta nousi kuitenkin demareiden ohi maan suurimmaksi puolueeksi. SDP:n saama vaalivoitto oli siis myös tappio.

Puolue pääsi kuitenkin mukaan Anneli Jäätteenmäen punamultahallitukseen. Sen taival jäi vain 69 päivän mittaiseksi, kun Jäätteenmäki menetti eduskunnan luottamuksen niin sanotun Irak-vuodon vuoksi.

Jupakka kiristi keskustan ja sosiaalidemokraattien välit äärimmilleen, mutta puolueet jatkoivat hallitusyhteistyötä Matti Vanhasen I hallituksessa. Eero Heinäluoma nousi tuon hallituksen valtiovarainministeriksi vuonna 2005 Antti Kalliomäen tilalle.

Puoluejohtajana ja valtiovarainministerinä Heinäluoma joutui oman puolueväen arvostelun kohteeksi. Puheenjohtajaa syytettiin jahkailusta ja päättämättömyydestä. Osa demarien kenttäväestä sydämistyi myös puoluejohtajan toimintaan maan hallituksessa, eritoten siihen, että Eero Heinäluoma suostui varallisuusveron lakkauttamiseen.

Eero Heinäluoma
Vuonna 2005 pohjoismaiset demarijohtajat opettelivat kesäkokouksessaan saunavihdan tekoa.Eero Heinäluoman perhealbumi

Heinäluoman puheenjohtajakauteen 2005–2008 osuivat neljät vaalit: kuntavaalit, presidentinvaalit, EU-vaalit ja eduskuntavaalit. Puolue selvisi kolmista ensin mainituista voittajana, mutta vuoden 2007 eduskuntavaaleissa demarit kärsivät kirvelevän tappion.

SDP menetti 90 000 äänestäjää, ja puolue putosi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi ja ajautui oppositioon.

Selkään puukotus, hajaannus ja luopuminen

Demarivaikuttaja Mikael Jungner sanoo, että tuossa vaiheessa oma väki alkoi ”selkään puukottamaan” Heinäluomaa armotta.

– Selkään puukottaminen tarkoittaa SDP:ssä sitä, että puolueen oma väki levittelee median kautta nimettömänä pahantahtoisia juoruja, jotka toimittajat nappaavat ja julkaisevat. Demaripiireissä tätä kutsutaan myös ”suputtamiseksi”, selittää Jungner.

Eeron selkä oli täynnä puukkoja hänen puheenjohtajakakautensa lopulla.

Mikael Jungner

Heinäluoman puheenjohtajakauden lopulla tiedotusvälineissä oli Jungnerin mukaan hyvin paljon puolueen puheenjohtajaa vähätteleviä ja leimaavia juttuja, jotka oli laitettu liikkeelle puolueen sisältä.

– Eeron selkä oli täynnä niitä puukkoja hänen puheenjohtajakakautensa lopulla. Mielestäni se oli väärin.

Jungnerin mukaan demarileirissä on pitkät selkään puukottamisen perinteet. Hän sanoo puolueväen käyttävän hyvin paljon energiaa koulukiusaamisen kaltaiseen, passiivis-agressiiviseen toimintaan, joka kohdistuu omia puoluetovereita vastaan.

Heinäluoma oli taustansa ja kovuutensa vuoksi erinomainen kohde nimettömille huhuille ja ilkeämieliselle leimaamiselle. Monien silmissä hän oli parantumaton juonittelija ja armoton poliittinen peluri. Siksi moni koki antavansa Heinäluomalle hänen omaa lääkettään.

Heinäluomalle annettiin ikäviä lempinimiä. Porvarileirin poliittiset avustajat nimesivät hänet Don Eeroksi. Nimi jäi elämään. Satiiriseen animaatiosarjaan Itse Valtiaat kehiteltiin jopa samanniminen hahmo, jolla oli mafiapomon elkeet.

Demarien oman leirin koiranleuat nimesivät Heinäluoman Voldemortiksi Harry Potter -kirjojen emäpahiksen mukaan. Heinäluoma sanoo nyt, ettei hän kiistä, etteivätkö erilaiset selkään puukotukset olisi tuntuneet ikäviltä. Hän kertoo pyyhkineensä ne kuitenkin mielestään saman tien. Yksi asia häntä on kuitenkin jäänyt vaivaamaan.

– Tuollaisessa tilanteessa on yllättävää se, että kyllä se nimetön mollaaminen satuttaa vielä enemmän läheisiä, kuin sitä varsinaista kohdetta. Noissa tilanteissa puoliso joutuu yleensä kaikkein lujimmalle.

Pidin parhaana ottaa vaalituloksen omaan piikkiini.

Eero Heinäluoma
Eero Heinäluoma
Heinäluoman perhe juhli nuorimmaisen lapsen kokiksi valmistumista kesällä 2009.Eero Heinäluoman perhealbumi

Vaalitappion jälkeen sosiaalidemoraattinen puolue ajautui hajaannuksen partaalle. Erkki Tuomioja alkoi valmistautua uuteen puheenjohtajakisaan. Helmikuussa 2008 Eero Heinäluoma yllätti puolueensa aktiivit ilmoittamalla, ettei hän pyri toiselle puheenjohtajakaudelle. Heinäluoma tiivistää ratkaisunsa pääsyyn lakonisesti.

– Kun keskustelu vaaleista jatkui puolueessa pitkään, pidin parhaana ottaa vaalituloksen omaan piikkiini. Annoin tilaa uusille kasvoille.

Merkittävät sivuroolit

Vuoden 2008 puoluekokouksessa demarien puheenjohtajaksi nousi Jutta Urpilainen. Hän edusti SDP:ssa niin sanottua kolmatta linjaa, joka halusi ottaa enemmän etäisyyttä ay-liikkeeseen.

Urpilaisen kauden alussa väistynyt puoluejohtaja oli syrjässä puolueen ytimistä. Vuoden 2010 alussa puheenjohtja Urpilainen ehdotti yllättäen, että hänen edeltäjänsä Eero Heinäluoma nostettaisiin puolueen eduskuntaryhmän johtoon. Urpilainen halusi Heinäluoman pistävän vauhtia puolueen oppositiopolitiikkaan. Tarja Filatov sai tehdä tilaa Heinäluomalle.

Urpilaisen ja Heinäluoman yhteistyö tiivistyi vuonna 2011, kun neuvottelut niin sanotun sixpack-hallituksen perustamisesta käynnistyivät Jyrki Kataisen johdolla. Neuvottelut venyivät uuvuttavan pitkiksi ja kriisiytyivät.

Mikael Jungner sanoo kriisiytymisen johtuneen siitä, että demarit neuvottelivat Säätytalolla Heinäluoman taitamalla työmarkkinataktiikalla. Tuossa mallissa pöydän vastakkaisille puolilla ovat toistensa vastustajat. Ne kumpikin määrittelevät ensin omat neuvottelutavoitteensa. Sitten alkaa sovinnon hieronta ikään kuin nollasummapelinä periaatteella: jos me luovumme tästä, teidän pitää luopua tuosta.

Katainen ei ymmärtänyt tapaa, jolla SDP neuvotteli.

Mikael Jungner

– Se, että 2011 hallitusneuvottelut katkesivat, johtui tästä. Katainen ei ymmärtänyt tapaa, jolla SDP neuvotteli. Hän turhautui ja pisti kaiken poikki. Katainen olisi halunnut neuvotella toisin. Niin, että osapuolet sopivat ensin yhteiset päätavoitteet ja pyrkivät sitten löytämään yksityiskohdissa ratkaisuja, joissa jokainen osapuoli kokee voittavansa jotain.

Lopulta SDP pääsi kuitenkin mukaan sixpack-hallitukseen, koska Katainen ei pystynyt löytämään toista vaihtoehtoa hallituspohjaksi. Eero Heinäluoma jäi hallituksen ulkopuolelle. Hän seurasi Jyrki Kataisen koalition tuskaista taivalta eduskunnan puhemiehen korokkeelta.

Epäilyt puheenjohtajan kampittamisesta

SDP:ssä alkoi viritä hiljalleen uusi hajaannus, kun puolueen vasen laita ärsyyntyi Jutta Urpilaisen linjaan.

Häntä syytettiin muun muassa unelmahötöstä ja siitä, että hän oli päättänyt valtiovarainministerinä yhteisöveron alentamisesta vastoin puolueen talousasiantuntijoiden neuvoja .

Vaikutusvaltaisissa SAK:laisissa ja STTK:laisissa liitoissa alettiin tutkailla, löytyisikö ay-piireistä SDP:n puheenjohtajalle kyllin vahvaa haastajaa. Lopulta tehtävään lupautui ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne.

Rinne pudotti Jutta Urpilaisen valtaistuimeltaan niukalla äänten enemmistöllä vuoden 2014 keväällä pidetyssä puoluekokouksessa. Tappio katkeroitti Urpilaisen kannattajat perin pohjin.

Katkeruutta lisäsi myöhemmin muun muassa se, ettei Antti Rinne halunnut päästää Urpilaista eduskuntaryhmän johtoon. Tehtävään valittiin SAK-taustainen Antti Lindtman, jota demariryhmässä pidetään Eero Heinäluoman oppipoikana. Urpilaista kannattaneet ”kolmaslinjalaiset” kokivat ajautuneensa paitsioon puolueessa.

Jo siinä vaiheessa kun demarileiriin levisi tieto ay-väen operaatiosta, Jutta Urpilaisen kannattajien piirissä alkoi kuiskinta siitä, että Eero Heinäluoma olisi ollut mukana Urpilaisen vastaisessa juonessa. Supina ei ole laantunut vieläkään.

Eräs Urpilaista kannattanut kansanedustaja sanoi minulle hiljattain luottamuksellisessa taustakeskustelussa: ”Eero Heinäluoma kaivoi maata Jutan alta koko hänen puheenjohtajakautensa ajan.” Kun kysyin, mitä todisteita siitä on, hän vastasi: ”Ay-porukat valmistelivat Jutan kaato-operaatiota puolitoista vuotta. Kyllä Eeron täytyi tietää siitä.”

Vastaukset epäilyihin

Tällaisten väitteiden esittäjät eivät suostu kertomaan näytöistään julkisesti. Siksi kysyin asiasta muilta. Antti Rinteen kampanjaorganisaatio ryhtyi käytännön työhön loka-marraskuussa 2013, 6–7 kuukautta ennen puoluekokousta. Eero Heinäluoma pääsi varsin varhain perille siitä, että Rinne aikoo haastaa Urpilaisen.

– Sellaista huhua oli liikkeellä edellisen vuoden syksyllä. Useampi henkilö kertoi, että Rinteellä on kannatusta ja että hänen taakseen ryhmitytään.

Kysyin Heinäluomalta, kertoiko hän Rinteen aikeista Urpilaiselle.

– Hän oli niistä kyllä tietoinen. Puhuimmekin niistä loppuvuodesta 2013. Itselleni oli tärkeää, etten ottanut tähän asiaan minkäänlaista kantaa. Koin sen hyväksi, että ehdokkaat hankkivat suoraan kannatuksen puoluekokousedustajilta ja kenttäväeltä ilman mitään välimiehiä. Toimin samalla periaatteella vuonna 2008, kun puoluekokous valitsi seuraajaani.

Sen myytin kumoan ihan ehdottomasti, että Eero olisi ollut jotenkin mukana Antin kampanjassa.

Vesa Mauriala

Rinteen kampanjapäällikkönä työskennellyt Vesa Mauriala kertoo asiasta näin:

– Sen myytin kumoan ihan ehdottomasti, että Eero olisi ollut jotenkin mukana Antin kampanjassa. Siinä, jota minä vedin, hän ei missään tapauksessa ollut, vaan hän ilmeisesti seurasi asioita sivusta. Luulen että Eeron näkemys oli se, ettemme voisi voittaa puheenjohtajakisaa.

Entinen SDP:n puoluesihteeri ja kansanedustaja Mikael Jungner lukeutui Jutta Urpilaisen lähipiiriin. Hän kommentoi Heinäluomaan kohdistuvia Urpilaisen kampittamisväitteitä näin.

– Korkeintaan voi sanoa, ettei Eero asettunut Seinäjoen puoluekokouksessa Jutan taakse, vaan jättäytyi sivuun. Mutta eihän se nyt mitään kampitusta ole.

Heinäluomaa koskeva kritiikki ja vastakritiikki

Osa SDP:n kansanedustajista epäilee motiiveja ja pyrkimyksiä kaikista selityksistä huolimatta. Tuo joukko on vahvasti sitä mieltä, että Eero Heinäluomalla on aivan liikaa valtaa eduskuntaryhmässä. Hänen kerrotaan oheistavan ryhmän jäseniä uutterasti ja kontrolloivan heidän kantojaan ja aikeitaan. Heinäluoma kuittaa kritiikin näin:

– Pitkään puoluejohdossa toiminutta kuunnellaan myös rivijäsenenä enemmän kuin sellaista henkilöä, joka on juuri aloittanut eduskunnassa. Ei tämä poikkea siitä, millaista aikaisemminkin on ollut. Totta ihmeessä Paavo Lipposella oli ryhmässä erittäin suuri painoarvo senkin jälkeen, kun hän oli jättänyt puheenjohtajan tehtävät.

Eero Heinäluoma
Presidentti Tarja Halonen kukittaa 50-vuotta täyttäneen Eero Heinäluoman Kultarannassa.Eero Heinäluoman perhealbumi

Eräs demarivaikuttaja sanoo, että entisen puheenjohtajan valta-asemasta nipottaminen kertoo enemmän valittajien heikkoudesta kuin Heinäluomasta. Puolueen ongelma ei ole Heinäluoma, vaan se, että hänen tasoisiaan poliitikkoja puolueella on liian vähän.

– Puolueen eduskuntaryhmän ongelma on se, ettei suurin osa kansanedustajista uskalla sanoa vastaan Eero Heinäluomalle, arvioi Mikael Jungner omiin kokemuksiinsa viitaten.

Heinäluoman valta-asemaa koskevan kritiikki ei koske kuitenkaan yksinomaan häntä itseään. Arvostelu koskee tiivistä yhteispeliä pelaavaa kansanedustajien ryhmää, pikku verkostoa, jota kutsutaan ”heinäluomalaisiksi”.

Tuohon porukkaan on tapana lukea muiden muassa Maarit Feldt-Ranta, Pia Viitanen, Mika Kari, Maria Guzenina, Lauri Ihalainen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman. Heinäluomalaisilla on vankka asema eduskuntaryhmän työvaliokunnassa, joka pohjustaa esimerkiksi nimitysratkaisut.

Valtataistelu eduskuntaryhmässä

SDP:n puheenjohtajapelin alkuvaiheeseen liittyi kiinnostava piirre: arvelut Antti Lindtmanin mahdollisesta puheenjohtajaehdokkuudesta synnyttivät puolueen sisälle epäpyhän allianssin. Osa Urpilaisen tukijoista siirtyi yllättäen Antti Rinteen kannattajiksi.

Heinäluoman vallasta huolestuneet puoluetoverit ovat pitkään puhuneet eduskuntaryhmän puheenjohtajasta, Antti Lindtmanista vähättelevään sävyyn. Hänet on alinomaan mainittu Heinäluoman suorassa ohjauksessa olevaksi oppipojaksi.

Lokakuun lopulla SDP:n eduskuntaryhmässä puhkesi riita. Ryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman joutui ankaran ryöpytyksen kohteeksi, koska hän oli toimittanut eduskunnan puhemiehistölle ryhmän tietämättä listoja siitä, keille demareille istunnoissa pitää jakaa puheenvuoroja.

Asiasta sukeutunut riita vuodatettiin eduskuntaryhmästä välittömästi median tietoon. Oli päivänselvää, että Antti Lindtman oli tehnyt pahan mokan. Se jäi epäselväksi, oliko hänen tekemänsä virhe tahallinen vai tahaton.

Ei ole sattumaa, että Lindtmanin mediakuva rämettyi juuri, kun hän oli miettimässä puolueen puheenjohtajaehdokkuutta.

Mikael Jungner

Lindtmanin maine kärsi pahan kolauksen. Hän joutui selittelemään tekosiaan ja pyytelemään anteeksi harkitsemattomuuttaan. Mikael Jungner kommentoi tapausta näin:

– Ei ole sattumaa, että Lindtmanin mediakuva rämettyi juuri sillä hetkellä, kun hän oli miettimässä puolueen puheenjohtajaehdokkuutta. On hämmentävää, että oma porukka yrittää vetää SDP:n lahjakkaan kultapojan lokaan. Minusta tuntuu, että tämä on osa jotain outoa peliä.

Eero Heinäluoma ja Lauri Ihalainen.
Lauri Ihalainen ja Eero Heinäluoma ovat olleet työtovereita 25 vuoden ajan. Ensin SAK:ssa, sitten eduskunnassa.Eero Heinäluoman kotialbumi

Jos kyse oli Lindtmanin maineen suunnitelmallisesta tahrimisesta, on syytä kysyä, oliko operaation perimmäisenä tarkoituksena varmistaa, ettei puolueen puheenjohtajanvaihdos vahvistaisi Eero Heinäluoman asemaa?

– Tuo kuulostaisi aikamoiselta taktikoinnilta, murahtaa Heinäluoma lakonisesti.

Heinäluoman asema punnitaan helmikuussa

Eero Heinäluoman lähipiiri joutui hiljattain toisenkin yllättävän iskun kohteeksi, kun Pia Viitanen syrjäytettiin valtiovarainvaliokunnan demariryhmän johdosta. Ratkaisu syntyi äänestyspäätöksellä. Eero Heinäluoma arvioi tuotakin tapausta varovaisin sanakääntein.

– Puoluekokousjännite oli varmaan yksi, joka siihen heijastui. Kyllähän siinä kävi myös selväksi se, että satakuntalainen Krista Kiuru halusi sille paikalle. En pitänyt sitä järkevänä, ja minusta ei pidä ketään nolata, joka tekee antaumuksella erittäin hyvää työtä.

Moni demari pani merkille, että listajupakka ja Viitasen syrjäytysoperaatio sattuivat pian sen jälkeen, kun viiden puoluepiirin puheenjohtajat olivat pistäytyneet Antti Rinteen luona kertomassa, että istuvan puheenjohtajan kannatus on kentällä melko heikko.

Niinpä muuan Heinäluoman leiriin kuuluva kansanedustaja arveli luottamuksellisessa taustakeskustelussa, että nuo operaatiot lienevät Antti Rinteen masinoimia. Tämänkään väitteen perusteeksi ei löydy selviä todisteita. Valtapeli käy kulisseissa koko ajan.

Demarikansanedustajat saattavat tehdä helmikuussa lisää yllättäviä äänestyspäätöksiä. Puolueen eduskuntaryhmä nimittäin järjestäytyy aivan SDP:n puoluekokouksen alla. Ryhmä valitsee tuolloin itselleen sekä puheenjohtajan että työvaliokunnan. Kenties Eero Heinäluoman vastustajat koettavat tuolloin karsia hänen valta-asemiaan.

Eero Heinäluoma ei lähde veikkaamaan, mitä helmikuussa tapahtuu. Ryhmän sisäisestä tilasta hän esittää kuitenkin suorasanaisen kommentin.

– Puolueen täytyy eduskuntaryhmässään pystyä ihan toisenlaiseen henkiseen yhteistyöhön, kuin mitä se on tämän syksyn aikana ollut. On välttämätöntä puhua halki, ja ihmisten on syytä ottaa tapahtuneesta opiksi. Jollei sitä tapahdu, se näkyy kyllä kansalaisten luottamuksessa koko puoluetta kohtaan.