Kyyneliä lanttulaatikossa vai aidointa joulurauhaa? – Sata suomalaista kertoi, millaista on syödä jouluateria yksin

Joulun saa nykyisin hyvällä omallatunnolla viettää ypöyksin omien herkkujen keskellä. Maailmalla sooloruokailu on jo pienimuotoinen ilmiö.

yksinäisyys
joulupöytä
Nella Nuora / Yle

Rauhan tunne. Tein juhlan. Omanlaiseni. Graavia lohta, saaristolaisleipää, rosollia kermakastikkeen kera, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, savukalkkunaa, haudutettua punakaalia, punaviinilasillinen. Kahvi, Mandelstollen-siivu, fingerborgillinen konjakkia.   

Suomalainen rakentaa joulunsa jouluruoan ympärille. Jouluateria on vuoden tärkeimpiä aterioita perheen ja sukulaisten kesken.

– Jouluateria on tärkeä, koska sen äärellä ylläpidämme sosiaalisia suhteitamme, ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta selittää.

Siksi jouluateria on perinteisesti luonut erityisiä paineita yksin eläville, yksin viihtyville ja yksinäisille. Suomessa on yli miljoona yhden hengen taloutta.

– Koska joulu mielletään iloiseksi yhdessäolon juhlaksi, on yksin joulun viettäminen asia, joka herättää tunteita puolin ja toisin. Joulun viettäminen yksin ei kuitenkaan aina tarkoita yksinäisyyttä. Se on monelle oma valinta, Mäkelä toteaa.

Yle pyysi suomalaisia kertomaan, millaista on syödä jouluateria yksin. Vastauksia tuli muutamassa tunnissa satakunta. Tarinat jakautuivat karkeasti ottaen kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat he, jotka nauttivat joulurauhasta ja hiljentymisestä yksin. Toisille joulu on vain päivä muiden joukossa.

sillipurkki pöydällä
Nella Nuora / Yle

Kolmansille joulu merkitsee yksinäisyyttä, surua ja ahdistusta.

– Kyllä juhlapyhät ovat edelleenkin vaikeaa aikaa yksinäisille. Perhejoulutraditiosta pois siirtyminen on mitä luultavimmin kuitenkin lisännyt erilaisia mahdollisuuksia viettää aikaa jouluna, hyvinvointitutkija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta arvelee.

Pyysimme vastaajilta myös vinkkejä, miten ruokailemisesta yksin voi tehdä miellyttävää.

“Joulun sanoma saavutti sieluni”

 Jouluaterian syöminen yksin on erittäin kiva tapa. Saa olla erossa kaikesta hölynpölystä ja vouhotuksesta. Kunnon jouluateria yhdelle sisältää kaikkea mitä kaupasta saa. Taustalle jotain hyvää musiikkia.”

Miellyttävää. Sai syödä juuri sitä, mitä halusi ja milloin halusi. Tai paastota. Omassa kodissa, takkatulen loimutessa, rauhassa ilman minkaanlaista jouluhössötystä. Syvä, todellinen joulunsanoma saavutti sieluni ja mieleni; ymmärsin täysin sen viestin. Se oli ikimuistoinen joulu. Erilainen ja yhtä mieluisa kuin lasten kanssa vietetyt.

Sytytin kynttilät. Kuuntelin klassista musiikkia ja Seitsemän veljeksen joulusaunaa. Nautin, en kaivannut seuraa. Oli ihana rauha. Sain nauttia asioista, joista ei perhejouluissa voi. Minua rasittaa suhtautuminen valtaviin lahjamääriin; ei tarvinnut nähdä, kun lapset repivät lahjapaketteja ja heittävät sisällön syrjään repiäkseen uuden lahjapaketin.

Ihanaa, söin italialaista appelsiinirisottoa kotonani Lontoossa. Oli ihanaa välttää jouluruuhka lentokentällä ja saada aikaa itselleen.

omenoita
Nella Nuora / Yle

"Varjelen omaa joulurauhaani"

Monista tarinoista huokuu nostalgia ja kaipuu lapsuuden joulun tunnelmiin.

Olen viettänyt yhden joulun yksin. Vuonna 1999, Kuhmossa, lähes viidenkymmenen kilometrin päässä Kuhmon keskustasta, keskellä lumisinta ja kauneinta Kainuuta, vaaran laella. Omakotitalon olohuoneen leivinuunissa paistui kinkku ja itsetehdyt laatikot, keittiössä porisi aamulla riisipuuro puuhellalla. Istuin keittiön pöydän ääressä syömässä pitkään, katsellen jäätynyttä järveä ja metsäisiä maisemia. Joulukuusessa oli aidot kynttilät, kuusen alla lahjoja ja pihalla metreittäin lunta. Pakkasta lähes 40 astetta.

Yhden hengen perhetilannetta eläessäni vietin omasta tahdostani joulua fyysisesti yksin, mutta en henkisesti enkä hengellisesti. Nautin sydämestäni sosiaalisen työn vastapainoksi oman kodin kauniista, lämpöisestä joulutunnelmasta. Ylen ykkönen, joululaululevyt, kirjat,  joskus oma kirjoittaminen. Kaunis luonto, muistot – en ole kokenut olevani syrjässä millään tavoin joulusta. Päinvastoin olen varjellut omaa joulurauhaani, joka periytyi ajatuksena ja kokemuksena lapsuuden jouluista. En siis halunnut enkä edelleenkään halua rikkoa omaa sisäistä maailmaani ja tunnelmaani edes sisaruksen vierailulla joulupäivänä!

 

hernesoppaa
Nella Nuora / Yle

"Lähtisin mielelläni yksin ulos syömään"

Suomalaista joulua vietetään edelleen pääasiassa kotona. Yhteisöllisyys hakee kuitenkin jo uusia muotoja. Perhejoulujen rinnalle on tullut ystäväjouluja.

Osa Ylen kyselyyn vastanneista haluaisi nauttia jouluateriansa ravintolassa. Suuri osa ravintoloista on kuitenkin kiinni ainakin jouluaaton ja joulupäivän. Hotellien ravintolat ovat auki turistien takia.

Yksin ruokailu on minulle ok, mutta haluaisin tehdä sen mieluummin muualla kuin ankeassa asunnossani. Ravintolat ovat kuitenkin huonosti auki jouluna. En jaksa tehdä joulusiivousta enkä osaa oikein ruokaakaan valmistaa.

 Lähtisin mielelläni ulos syömään, mutta se on mahdotonta ainakin täällä maaseudulla. Käyn ystävien kanssa joskus syömässä ulkona, mutta jouluna kaikki ovat tietysti perheidensä parissa. Olen joskus haaveillut, että lähtisin jouluna etelään. Söisin espanjalaista possua, en suomalaista kinkkua.

Muutamana jouluna olen olen käynyt ravintolassa, mutta useinkaan ne eivät ole jouluna auki. Yleensä olen tilannut kanaa tai jonkin muun edullisen annoksen, sillä olen työtön. Seurakseni olen ottanut sanomalehden.

Olen noissa tilanteissa ollut aistivinani, että tarjoilijat vain odottivat pääsyä kotiinsa joulunviettoon läheisten kanssa. Minulle kotona ei ole mitään – joulunakaan.

pipareita
Nella Nuora / Yle

Soolosyöminen on kasvava ilmiö

Yksin ruokailevat ovat yhä kasvava asiakasryhmä ravintoloissa. Maailmalla soolosyöminen on jo pieni ilmiö. Esimerkiksi Hollannissa on jo ravintoloita, joissa on pelkästään yhden hengen pöytiä.

Japanissa yksin syöminen on viety äärimmilleen. Vierekkäiset pöydät on erotettu toisistaan sermein, ja ruokailija voi rauhassa tuijottaa metrin päässä olevaa seinää. Ypöruokailu on siellä yksityinen hetki, vastaisku sosiaalisuuden vaatimuksille. Älä häiritse minua – haluan syödä rauhassa.

Suomessakin yksin ruokailevien kasvava määrä on ravintoloissa huomattu varsinkin arkisin lounasaikaan.

– Tosin yksin ruokailevat ovat olleet meillä aina tärkeä asiakasryhmä. Se johtuu luultavasti suopeasta ilmapiriistämme, arvelee helsinkiläisen Ravintola Eliten ravintolapäällikkö Tiina Partti.

Restel ravintoloiden ketjujohtaja Kim Westerlingin mukaan sporttiravintolat ovat erityisen suosittuja yksin ruokailevien keskuudessa.

– Urheilun seuraaminen sopii hyvin ohjelmaksi, kun on yksin syömässä. Yksin ruokailevilla saattaa olla usein tarvetta myös löytää langaton verkko ja sähköpistorasia. He työskentelevät jonkin verran ruokailun lomassa tai käyttävät mobiililaitteita muuhun viestintään, hän kertoo.

pizza joulupöydässä
Nella Nuora / Yle

"Kun ikää on 58 vuotta, ei kaipaa enää seuraa"

Kaikille yksin syöminen ei ole vapaaehtoista. Osa on kuitenkin tottunut yksinäisyyteen.

Jos olen kotona, syön jouluaterian seisaaltani nopeasti keittiötason ääressä. Ruoka saattaa olla vaikkapa tortilloja, nachoja, edellispäivän take away -ruokaa tai mikroeines. Se ei siis eroa arkiruuasta, aivan kuten joulukaan ei erotu arkipäivistä. Koska arkeni ja juhlani ovat samanlaisia, elämäni tasaista yksinäisyyttä, en koe joulun kuin ehkä hieman kipeämpänä aikana. Kaipaan kovasti seuraa. Ajan saatossa olen tähän tottunut, mutta kivaa se ei ole.”

Syön melkein aina nykyään yksin, koska asun yksin, eikä se haittaa. Vaikeampi olisi syödä muiden kanssa. Kun ikää on 58 vuotta, ei enää kaipaa muiden seuraa. Kaikki on jo elämässä nähty ja koettu.

Kerran elämässäni olen paistanut joulukinkun, mutta se tapahtui vasta kevätkesällä, kun vanhoiksi meneviä kinkkuja jaettiin Hurstin ruokajonossa. Naapuri ihmetteli kun kyselin kinkunpaisto-ohjetta.

Toisinaan ryven itsesäälissä, toisinaan nautin rauhasta – varsinkin silloin, jos olen sattunut lukemaan nettikeskusteluja joulunviettokriiseistä perheissä. Yleensä en vaivaudu tekemään ruokaa, ostan ehkä jotain pikkuherkkua sekä tietysti vihreitä kuulia. Makaan sohvalla lukien kirjaa tai katsellen televisiota kissan kanssa. Olisihan joskus kiva “laittaa”  joulu, mutta tähän on jo tottunut. Ruokailen käytännöllisesti katsoen aina yksin.

Pakko se vaan on yksin ollessakin syödä, kun muuten ihminen kuolee nälkään ja se olisi kyllä yksinäisyyttäkin kurjempaa.

joulupöytä
Nella Nuora / Yle

"Sen koommin en ole jouluruokaa maistanut"

Monet vastaajista muistelevat jouluateriaa, jonka ovat syöneet elämän taitekohdassa: takana on avioero, eläkkeelle siirtyminen tai esimerkiksi puolison kuolema. Joulut muuttuvat myös elämäntilanteiden mukaan.

Olen 20 vuoden takaisesta avioerostani lähtien syönyt yksin jouluateriani.  Se on vain niin, että sosiaaliset rakenteet muuttuvat elämäntilanteen mukaan. Jouluaterialla haluaisi tietysti syödä miellyttävässä seurassa, mutta se nyt vaan ei ole mahdollista, kun täytyy myös kavereiden perheiden joulurauha ottaaa huomioon.

Pari päivää  ennen jouluaattoa vaimoni jysäyttää megapommin: hän muuttaa pois liki 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Ilmoitus tuli täysin puskista. Tyrmäys oli täydellinen. Jouluateria ei ollut päällimmäisenä mielessä. Onneksi oli pakastin. Sinne varastoituja jouluruokia söin vielä pitkälle kevääseen. Sen jälkeen en ole jouluruokia maistanutkaan.

Olen ollut kolme viime joulua yksin tyttöystäväni kuoltua liikenneonnettomuudessa. Kaipasin häntä etenkin ensimmäisenä jouluna. Toisena jouluna yksinäisyys ei ollut enää niin raaka ja musertava. Joulupäivä on tämän murheellisen  onnettomuuden vuosipäivä. Luulen, että kaipuu tulee leimaamaan loppuelämäni jouluja.

kossupullo pöydällä
Nella Nuora / Yle

"Köyhyys johtaa yksinäisyyteen, joka ei ole enää oma valinta"

Tutkimusten mukaan syvimmin yksinäisillä ihmisillä on usein muutenkin elämässä vaikeaa. Se näkyy myös Ylen jouluateriakyselyssä: on köyhyyttä, sairautta ja väkivaltaa. Monella vaikeudet ovat alkaneet jo lapsuudessa.

Mielenterveyteni on järkkynyt enemmän ja enemmän joka vuosi, kun olen joutunut olemaan yksin jouluni karmeassa yksiössäni Myyrmäessä. Vihaan joulua, koska se tuo mieleen lapsuuden traumat ja perheväkivallan. Kirkolta saan ilmeisesti EU-ruokakassin jouluks, joten ainakin makaronia syön ja jos hyvin käy, niin pakastettua halpalenkkiä. Sinappiin ei ole varaa.  Tukeni on leikattu niin, että saan vain reilut 200 euroa käteen kuukaudessa.

En voi kutsua ystäviä luokseni, koska ei ole rahaa ostaa tarjottavaa. Se, joka kepeästi voi ehdottaa tähän ratkaisuksi nyyttikestejä, ei ole ollut varattoman ihmisen vähitellen häpeälliseksi käyvässä asemassa, eikä tiedä miltä tuntuu, kun mihin tahansa osallistuisi, mitä tahansa tekisi, joku toinen joutuu sen maksamaan, koska itsellä ei ole rahaa.  Tämä johtaa vähitellen väistämättä siihen, että jää syrjään kaikesta, kun ei kehtaa kaiken aikaa olla vastaanottava osapuoli. Köyhyys johtaa yksinäisyyteen, joka ei enää ole oma vapaa valinta.

Kaipaan suuria perhejuhlia, joissa  ihmiset ovat hyväntahtoisella tuulella ja lapset pyörivät jaloissa. Se vain ei ole ollut mahdollista  riitelyn ja viinanhuurujen vuoksi. Nautin kyllä omasta rauhasta, vaikka jouluna itkettääkin helposti.

Surullista. Katkeruutta ja kyyneliä lanttulaatikon seassa. Väkivaltasuhteesta lähtiessäni traumat nousivat esiin, kun muualla perheet viettävät juhlaa yhdessä. Syyllinen olo kuin olisin itse tehnyt jotain pahaa ja väärää joutuessani olemaan yksin. Kaipaan aikuisia lapsiani.

Vihreitäkuulia
Nella Nuora / Yle

"Vältä raskasmielisiä joululauluja"

Pyysimme yleisöltä myös vinkkejä, miten jouluaterian nauttimisesta yksin voi tehdä miellyttävän. Neuvot laajenivat joulun viettoon yleensä ja elämänohjeiksi. Tässä vinkkejä siiihen, miten yksin vietetystä joulusta voi tehdä nautittavan:

Pieniä asioita: kaunis kattaus, miellyttävä musiikki. Kannattaa myös kääntää ajatukset sen suuntaiseksi, että joskus on hyväkin olla yksin –miksei sitten vaikka jouluna.

Laita soimaan hyvää musiikkia, esimerkiksi Veeti Kallion ja Sakari Kuosmasen yhdessä laulama Orpojen joulu. Toimii aina, vaikka ei orpo olisikaan.

Stressi pois, pyjamabileet on sallittu, jos siltä tuntuu. Jos tacot maistuu kinkun sijaan tai sushi, niin anna palaa. Tai pöytävaraus hienoon raflaan ja ykköset päälle!

Joulu on muutakin kuin ruokaa. Hiljaisuutta, rauhoittumista, valoa pimeydessä.

Kysymys tuntuu olettavan, että yksin syöminen on kurjaa. Miksi? Jos vaihtoehtona on kurja seura, olen mieluummin yksin.

Oman elämäntilanteen hyväksyminen, oman itsen tunnistaminen ja myös elämän realiteetin tunnistaminen auttaa myös tässä jouluasiassa.

Ei tee joulusta numeroa. Joulu on pelkkää kaksinaismoralistista hypetystä ja markkinamiesten puuhaa. Meditoi, rentoudu, ulkoile ja nauti elämästä.

Pukeutumalla siististi jouluuun. Kuuntelemalla, mita tekee mieli tehdä juuri nyt, kun on valta viettää joulu omalla tavalla. On juhla, vaikka on yksin.

Kannattaa olla itselle armollinen ja sammua vaikka kuusen juureen, jos oikein ottaa koville.

Laita puhelimet ja muut laitteet kiinni.

Itse olen usein löytänyt toisen yksinäisen, joka kaipaa seuraa,  esimerkiksi joulukirkon naulakon tuntumasta. Vienyt kotiin ja tarjonnut rosollit ja lanttulaatikon jämät.

Unohtamalla totaalisesti sen, mitä joululta yleensä odotetaan. Tee mitä huvittaa.

Vältä raskasmielisiä suomalaisia joululauluja ja kuuntele jouluaiheista klassista musiikkia.

Oma asenne on tärkein! Hyvää ruokaa ja lupa nauttia omasta ajasta.