Sielunhoidon asiantuntija eutanasiasta: Kirkolla ei ole vielä virallista kantaa – ja se on hyvä

On kysyttävä itseltään, voinko ottaa vastuun siitä, että tapan toisen ihmisen, Virpi Sipola kirkkohallituksesta pohtii.

eutanasia
Potilaan kädet sairaalasängyllä.
Yle

Monet hoitoalan ammattilaiset ovat viime aikoina kääntäneet kantansa eutanasiaan myönteisemmäksi. Silti näissä kyselyissä vastaajat usein muistuttavat, että hoitohenkilökunnalla pitää olla lupa myös kieltäytyä antamasta kuolinapua.

– Se kertoo siitä, että varsinkin aktiivinen eutanasia on käytännössä monimutkaisempi asia kuin julkisuuden keskusteluissa nyt näyttää. Eutanasia herättää kysymyksen, voisinko itse ottaa vastuun siitä, että tappaisin toisen ihmisen, kirkkohallituksen sielunhoidon asiantuntija Virpi Sipola sanoo.

Kysymys on liian vaikea gallupeille

Sipola ei lainkaan lämpene yleisille kyselyille, joissa ihmisiltä kysytään kyllä-ei-kantaa eutanasiaan.

– Silloin, kun asia on etäällä omasta elämästä, on helppo vastata kyllä tai ei. Mutta sitten, kun se koskettaa itseäsi, lapsiasi, puolisoasi tai läheisiäsi, asia ei olekaan enää yksinkertainen.

Toistaiseksi kirkko haluaa parempaa saattohoitoa

Kirkolla ei ole tällä hetkellä virallista kantaa eutanasiaan. Hajanaisten lausuntojen linja on ollut, että nykyistä saattohoitoakin pitäisi ensin kehittää.

– Julkisuudessa on liian hyvä kuva saattohoidon tasosta. Esimerkiksi Terho-kodin kaltainen saattohoitoon erikoistunut terveydenhuollon yksikkö tai erityinen saattohoidon osasto eivät kerro mitään, millä tolalla asiat muualla ovat, Sipola sanoo.

Kun kuvaan otetaan mukaan vaikkapa jokin vanhusten palveluyksikkö tai hoivakoti, jonka päivystävä lääkäri on töissä terveyskeskuksessa, käsitys saattohoidon todellisuudesta muuttuu, Sipola pohdiskelee.

Eutanasia puhuttaa kirkkoa vielä pitkään

Varsinkin aktiivisesta eutanasiasta kirkko on ollut toistaiseksi hiljaa. Moni odottaa kirkonkin jotain asiasta lausuvan, mutta Sipolan mielestä on vain hyvä, että asiaa pohditaan pitkään ja huolella.

– Moni tuo julkisuudessa henkilökohtaisia kantojaan nyt julki, mutta eettistä keskustelua pitää vielä käydä, Sipola muistuttaa

– Tämä ei ole musta-valkoinen asia. Siinä kysytään, millainen on arvokas elämä. Kenestä meidän tulee pitää huolta, ja miten me pidämme hänestä huolta.

Sipolalla on tausta myös entisenä sairaalapappina. Se on saanut hänet myös pohtimaan, kuinka arvokkaita ovat viimeiset hetket kuolevan kanssa.

– Mietin myös sitä, mitä voidaan jakaa vielä siinä kohtaa elämää.