Maailman vanhimmille muumioille etsitään kasvoja ja kuolinsyitä virtuaalisilla ruumiinavauksilla

Etelä-Amerikan chinchorrointiaanit alkoivat muumioida vainajiaan yli 2 000 vuotta aiemmin kuin egyptiläiset.

arkeologia
Muumio makaa lasivitriinissä.
Chinchorromuumio kiertonäyttelyssä Tokion tiedemuseossa viime vuonna. Frank Robichon /EPA

Maailman vanhimmat tarkoituksella muumioidut ihmiset saavat poikkeuksellisen perusteellisen terveystarkastuksen sairaalassa.

Chilessä santiagolaisessa sairaalassa magneettikuvauksiin ja DNA-tutkimuksiin pannuilla muumioilla on ikää miltei 7 500 vuotta. Egyptin kuuluisista muumioista vanhimmatkin ovat yli kaksi tuhatta vuotta nuorempia.

Muumioista otetaan tuhansia kuvia, joiden yksityiskohtien tarkkuus on alle millimetrin luokkaa. Radiologi Marcelo Gálvez kuvaa työtä virtuaaliseksi ruumiinavaukseksi. Veistä käytetään vain pienten iho- ja hiusnäytteiden ottamiseen.

Tutkittavana lähinnä lapsimuumioita

Kaikkiaan tutkittavana on 15 muumiota nykyisten Chilen ja Perun alueilta. He olivat chinchorrointiaaneja, joita asui Tyynenmeren rannikolla, Atacaman autiomaan reunalla.

Osa nyt tutkituista vainajista ei ehtinyt edes elää, vaan he syntyivät kuolleina, ja valtaosalta muistakin elämä katkesi jo lapsena.

Chinchorrojen muumioita on löydetty runsaan sadan vuoden aikana noin 180. Nykytekniikan toivotaan paljastavan heidän elintavoistaan ja sairauksistaan ja myös ulkonäöstään paljon enemmän kuin aiemmat tutkimukset.

Hautaa ei ollut

Chinchorrojen muinaisesta kulttuurista ei ole jäänyt mitään muita jälkiä, ei myöskään minkäänlaisia hautarakennelmia, kuten Egyptissä. Chinchorrot kätkivät muumionsa hiekkaan lähelle merenrantaa.

Jo ensimmäiset tutkimustulokset ovat tuottaneet yllätyksen: muumioista pienin ei olekaan muumio. Ihmisen muotoisen käärön sisällä ei ole lainkaan luita.

Chilen luonnonhistoriallisen museon antropologisen osaston johtaja Veronica Silva arvelee käärön edustavan ihmistä, jota ei pystytty jostakin syystä muumioimaan.

Kansa katosi, perimä jäi?

Chinchorrot poistivat huolellisesti vainajan ihon ja lihakset, ja rakensivat luurangon ympärille uuden ruumiin puusta ja kasvikuiduista sekä savesta. Iho ommeltiin takaisin, mutta pääkallo jätettiin ihotta. Sitten lisättiin suu, silmät ja hiukset, ja lopuksi kasvot peitettiin naamiolla.

Tutkijat kuvaavat tulosta ihmisen ja patsaan välimuodoksi, joka on tuhansienkin vuosien jälkeen usein hätkähdyttävän elävä.

Jos tutkijat onnistuvat tavoitteissaan, joillekin vainajille palautetaan tietokoneella heidän alkuperäiset kasvonsa. DNA-tutkimuksista puolestaan toivotaan näyttöä siitä, hävisivätkö chinchorrot todellakin jäljettömiin, vai elääkö heidän perimäänsä nykychileläisissä.

Chinchorromuumioilla ja niiden uusilla tutkimuksilla on espanjankielinen kotisivu (siirryt toiseen palveluun) Chilen luonnonhistoriallisen museon sivustolla.

Nykymaailma vaarantaa muumioita

Kymmenen viime vuoden aikana osaa muumioista on alkanut uhata odottamaton bakteerikasvusto, sillä jopa museo-olosuhteet ovat käyneet niille liian kosteiksi.

Bakteerit ovat aiheuttaneet Tarapacán arkeologisessa museossa Aricassa säilytettyjen muumioiden iholle mustia läiskiä, ja osalla iho on jopa muuttunut hyytelömäiseksi.

Ilmiötä tutkimaan kutsuttu yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston emeritusprofessori Ralph Mitchell ryhmineen totesi, ettei pintaan ole pyrkimässä mikään muinainen bakteeri, vaan asialla ovat bakteerit, joita elää nykyisin ihmisten iholla.

Ilmastonmuutoksen syytä?

Mitchell arvelee, että syynä bakteerien riehaantumiseen saattaa olla ilmastonmuutos.

Atacaman autiomaassa on alueita, joissa ei ole satanut vettä satoihin vuosiin. Kymmenen viime vuoden aikana Tyyneltämereltä on kuitenkin tullut sumua eli kosteutta, jonka bakteerit ovat ehkä käyttäneet hyväkseen.

Ellei museon kosteutta ja lämpötilaa saada vakiinnutettua muumioille sopiviksi, mikro-organismit pistelevät ne lopulta poskeensa, Mitchell varoittaa. Kosteustutkimuksista kertoi viime vuonna muun muassa ScienceDaily (siirryt toiseen palveluun).

Lähteet: AFP, Yle