Suomalainen tutkakeksintö lupaa näkövammaisille lisää liikkumisen rohkeutta

Edessä olevista esteistä varoittavia laitteita on muitakin, mutta niitä ei voi pukea takin alle.

tutkat
Piirroskuva opastutkasta ja siitä, miten radioaallot heijastuvat kävelijän edessä olevasta esteestä.
Rinnan korkeudelle kiinnitettävä opastutka viestittää, jos lähimetreillä piilee törmäysvaara.Anniina Wallius / Yle

Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt näkövammaisille opastutkan, jonka tarkoituksena on antaa lisävarmuutta liikkumiseen. Koekäyttäjien palaute on ollut hyvää.

Rinnan korkeudelle kiinnitettävän, sykemittarilta näyttävän laitteen radioaallot haravoivat maailmaa päällystakin läpi. Laite kertoo värisemällä tai äänimerkillä, onko noin viiden metrin säteellä jotakin, johon kävelijä saattaisi kolauttaa päänsä tai rintansa.

Valkoista keppiä tai opaskoiraa tutkalla ei pyritä korvaamaan, vaan varoitusviestit tulevat ylempää kuin kepin kertoma.

VTT:n erikoistutkija Tero Kiuru kuvaa tutkan viestejä pieneksi määräksi hyödyllistä lisäinformaatiota kulkijalle, joka kepillään saa tietoa vain jalkojensa tasosta metrin matkalta. Esimerkiksi ohuiden oksien havaitseminen tosin on tutkalle vielä hankalaa, laitteen tekijät myöntävät.

Koekäyttäjä: Selvä lisä liikkumisvarmuuteen

Yksi tutkan ensimmäistä protoversiota koekäyttäneistä on Ilkka Väisänen, jolta rappeuttava sairaus on viemässä asteittain koko näkökyvyn.

Väisäsen mukaan tutka on sekä varsin vaivaton käyttää että ensimmäisten kokemusten perusteella hyödyllinen. Jos valkoisen kepin laskee antavan 30 prosenttia näkökyvyltään normaalin ihmisen liikkumisvarmuudesta, tutkasta saa kymmeneksen tai jopa viidenneksen lisää, hän arvioi.

Ilkka Väisänen näyttää, miten opastutkan nauha napsaistaan paikalleen.
Ilkka Väisänen näyttää, miten opastutkan nauha napsaistaan paikalleen.Anniina Wallius

Vilkkaalla paikalla pienempi apu

Väisäsen mukaan tutka toimi parhaiten paikoissa, joissa on suhteellisen vähän liikennettä, esimerkiksi hiljaisella asuinalueella tai aikaisin aamulla.

– Keskustassa vilkkaalla paikalla on paljon ihmisiä, joita tulee vastaan tai poikittain eteen, tai polkupyöriä ja mainostelineitä. Silloin laite piippaa tai värisee melkein koko ajan eikä siitä ole niin paljon olennaista hyötyä, Väisänen kertoo.

Testiryhmän selvä enemmistö oli Väisäsen tavoin sitä mieltä, että uutuus paransi heidän kykyään hahmottaa ympäristöä, Kiuru kertoo. Toiveitakin kuitenkin esitettiin.

– Osan mielestä varoitusvärinä ei tuntunut riittävän voimakkaasti, ja osa toivoi, että laitteen havaintoetäisyyttä voisi säätää sen mukaiseksi, miten hitaasta tai nopeasta kävelijästä tai miten vilkkaasta paikasta on kyse, Kiuru kertoo.

Myyntitavoitteet myös ulkomailla

Parannukset ovat luvassa seuraavaan prototyyppiin. Samalla laite pienene, ohenee ja kevenee. Värinä siirtyy itse laitteesta kiinnitysvyöhön eli kylkiluita vasten, jossa se on helpointa tuntea – kuten elävän musiikin bassonjytkeestä on kuulevillekin tuttua.

Jos kaikki menee suunnitellusti, laitteen on määrä tulla lisäkehittelyn ja uusien käyttökokeiden jälkeen kaupalliseen tuotantoon tämän vuoden lopussa.

Tekijöiden toiveissa ovat myös ulkomaiset markkinat, sillä radiotaajuisena tutka on ainutlaatuinen. Kiuru kertoo, että samantapaisia laitteita on, mutta ne perustuvat ultraääneen, kameraan tai laseretäisyysmittariin, eikä niitä voi kietaista päällystakin alle.

– Ihmisistä ei ole mukavaa pukea laitetta takin päälle – ei varsinkaan sellaista laitetta, joka pitää kiristää, että tuntee värinäpalautteen, Kiuru sanoo.

VTT:n erikoistutkija Tero Kiuru
VTT:n erikoistutkija Tero KiuruAnniina Wallius / Yle

Kiuru ja hänen työtoverinsa arvioivat, että länsimaissa on 5–10 miljoonaa ihmistä, jotka voisivat hyötyä tutkasta. Suurimmalle osalle maailman 300 miljoonasta sokeasta ja näkövammaisesta laite on liian kallis, ja Suomessakin hinta voi olla kynnyskysymys.

– Kun tutkaa ollaan vasta tuomassa markkinoille, hinta on väkisinkin suurempi. Ainakaan alkuun ei puhuta satasen laitteesta, Kiuru sanoo.

Hän toivoo, että tutka hyväksytään valkoisen kepin tavoin apuvälineeksi, jonka hankkimista yhteiskunta tukee. Samalla käyttäjät saisivat myös koulutusta uuteen laitteeseensa.

Vertaisreaktio ratkaisee

Raha ei kuitenkaan ole ainoa kynnyskysymys: ratkaisevaa on myös se, millaisen ensimaineen opastutka saa mahdollisten käyttäjien joukossa.

Uusia apuvälineitä on tullut paljon ennenkin, ja ne ovat tuottaneet käyttäjilleen pettymyksiä. Siksi on tärkeää, millainen tieto näkövammaisten yhteisössä alkaa levitä uuden välineen hyödyllisyydestä ja käyttömukavuudesta, Kiuru sanoo.

VTT:n kumppaneita laitteen kehittelyssä ovat Näkövammaisten liitto ja Kuopion yliopistollinen sairaala.