Kolumni: Tasa-arvo tarkoittaisi sitä, että kaikki pidetään mukana kehityksessä

Tasa-arvoa ei voi enää taata vain tulonjaon kautta. Yhteiskunta eriytyy kehityksessä mukana oleviin ja muihin, kirjoittaa Anne Brunila.

Suomalainen työ
Anne Brunila
Anne BrunilaTiina Jutila / Yle

Suomessa on pitkästä aikaa iloittu kasvua viriämisestä, vaikka vuosikymmen sitten prosentin kasvua bruttokansantuotteessa olisi pidetty katastrofina työllisyyden, julkisen sektorin velkaantumisen ja hyvinvointivaltion kestävyyden kannalta. Laihojen vuosien jälkeen pienikin kasvu antaa toivoa paremmasta.

Kansainväliset talousjärjestöt, IMF ja OECD, esittelivät 2000-luvun puolivälissä näkemyksiään Suomen pitkän aikavälin kasvumahdollisuuksista ja päätyivät arvioissaan enintään 1,5 prosentin bruttokansantuotteen kasvuun.

Tätä pidettiin yleisesti äärimmäisen pessimistisenä eikä siihen varauduttu sen paremmin talouspolitiikassa kuin rakennepolitiikassakaan. Olihan Suomen talouskasvu ollut useita vuosia huikeaa, teollisia työpaikkoja syntynyt kovaa vauhtia ja kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa Suomi keikkunut jatkuvasti kärkisijoilla. Lähestyviltä ongelmilta oli siten helppoa ummistaa silmät.

Nyt tiedämme, etteivät laskelmat olleet vain teoriaherrojen höpinää vaan ennakoivat niitä ongelmia, joiden kanssa joudumme nyt painimaan

Valtiovarainministeriön virkamieskunta ja kotimaiset makroekonomistit olivat omissa laskelmissaan samoilla linjoilla kansainvälisten järjestöjen kanssa. Väestö ikääntyy, työvoima vähenee ja tuottavuuskasvu hidastuu. Näissä oloissa talouden kasvu vääjäämättä hiipuu, ellei tuottavuuskehitystä saada nopeutettua ja lisättyä reippaasti työn tarjontaa. Tämä päivänä tiedämme, etteivät laskelmat olleet vain teoriaherrojen höpinää vaan ennakoivat niitä ongelmia, joiden kanssa joudumme nyt painimaan.

Jotta heikolta kehitykseltä olisi vältytty, jokaiselle hallitukselle kerta toisensa jälkeen on tarjottu samoja lääkkeitä: rakenneuudistuksia työmarkkinoille, reipasta kuntaremonttia ja sote-uudistusta sekä turhan sääntelyn purkamista.

Vasta tällä hallituskaudella viesti näyttää menneen perille.

Tähän mennessä merkittävin hallituksen aikaansaannos on sote-uudistuksen saaminen kasaan. Sote-sektorin asiakkaat ja työntekijät eivät tosin pääse vielä aikoihin nauttimaan paremmista palveluista tai uusista ratkaisuista. Suurin urakka on vasta alkamassa kun päätöksiä aletaan viedä käytäntöön.

Liikenneverkon korjausvelka on vuosien varrella paisunut ja siihen liikenne- ja viestintäministeriön infrapaketti tarjoaa ratkaisuja. Lisäraha kelpaa aina. Sen sijaan monet liikennekaaren ehdotukset uusista palvelumalleista ja digitalisaation hyödyntämisestä on heti tuoreeltaan ammuttu alas.

Kannattaisi kuitenkin perehtyä niihin avoimin mielin ja miettiä,mitkä ovat todelliset vaihtoehdot pitää liikennejärjestelmämme ajanmukaisena ja kilpailukykyisenä.

Hallitus on saanut kiitettävästi edistettyä kilpailua ja markkinoiden toimivuutta purkamalla aukioloaikojen rajoituksia ja muuta sääntelyä.

Asuntomarkkinoilla sen sijaan ongelmat kärjistyvät. Kasvukeskuksissa asunnot kallistuvat ja muualla maassa hinnat laskevat. Monilla paikkakunnilla varsinkaan omakotitaloja ei tahdo saada myytyä millään hinnalla. Koska suomalaisten varallisuus on edelleen kiinni suurelta osalta omistusasunnoissa, kehityksen alueellinen eriytyminen jähmettää monia talouden ja yhteiskunnan rakenteita. Ratkaisua näihin ongelmiin ei löydy perinteisestä aluepolitiikasta.

Työmarkkinoilla tarvitaan monipuolista ymmärrystä tulevaisuuden työstä ja työtehtävistä. On välttämätöntä pohtia millä keinoilla suomalainen työ pärjää jatkossa kun vastassa ei ole vain halvemman kustannustason maissa tehty työ vaan automatisaatio ja robotisaatio, joilla ihmistyötä korvataan kiihtyvää vauhtia.

Robotit tekevät töitä joka päivä, vuorokauden kaikkina tunteina samalla hinnalla, ne eivät lakkoile, eivät pidä lounastaukoja tai lomia, eivät sairasta ja niiden hinnat tippuvat koko ajan. Niiden tekemä työ halpenee ja korvaa sitä mukaa yhä enemmän perinteisiä työpaikkoja.

Menestystä ja kiitosta saavuttanut peruskoulumme ei ole enää tae yhtäläisistä mahdollisuuksista löytää paikkansa yhteiskunnassa

Tämä ei ole haaste vain rikkaissa maissa vaan koskettaa kaikkia ympäri maailman. Vaikka koko maailma ei digitalisoidu hetkessä, uutta teknologiaa otetaan käyttöön myös kehitysmaissa. Tarrautumalla vanhoihin etuihin ja rakenteisiin ei suomalainen työ tässä muutoksessa yksinkertaisesti pärjää.

Yhteiskunnan eriytyminen ja syrjäytyminen ovat todellisia huolen aiheita, joita ei pidä lakaista maton alle. Tasa-arvoa ei taata vain tulonjaon kautta. Yhä suurempi haaste teknistyvässä maailmassa on pitää kaikki mukana yhteiskunnan kehityksessä. Korkeasti koulutetuille koko maailma on auki ja tarjoaa mahdollisuuksia, mutta koulutusta vailla olevien syrjäytymisriski kasvaa.

Menestystä ja kiitosta saavuttanut peruskoulumme ei ole enää tae yhtäläisistä mahdollisuuksista löytää paikkansa yhteiskunnassa. Kotitausta näyttää tutkimusten valossa vaikuttavan yhä enemmän lasten koulutusvalintoihin ja pärjäämiseen.

Mikä on se suuri yhteiskunnallinen uudistus, jolla voimme vastata näihin haasteisiin? Vastauksia ja käytännön toimia tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tarvitaan nopeasti, jotta ongelmat eivät entisestään kasaudu.

Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin vaikuttavat monet maailmanlaajuiset trendit. Teknologia ja digitalisaatio jakaa ihmisiä ja yrityksiä aiempaa enemmän hyötyjiin ja menettäjiin, väestö keskittyy enenevästi kaupunkeihin ja monet maaseutualueet tyhjenevät nuorista. Etätyömahdollisuuksien paraneminen ei tätä trendiä käännä.

Näissä muutospaineissa populismi voittaa helposti alaa ja yhteiskunnan etu unohtuu, kun puolustetaan omia reviirejä.

Näin uuden vuoden alkajaisiksi rohkenen toivottaa malttia ja rohkeutta etsiä ratkaisuja, joilla pärjäämme näissä muutoksissa.

Anne Brunila

Kirjoittaja on ekonomisti. Hän toimii Hankenilla Professor of Practice -tehtävässä sekä hallituksen jäsenenä pörssiyhtiöissä ja säätiöissä. Hänellä on kokemusta niin yliopistomaailmasta, keskuspankista, valtionhallinnosta, EU:sta kuin suurista pörssiyhtiöistä. Brunila vuorottelee tiistain talouskolumnipaikalla Erkki Virtasen, Matias Möttölän ja Roope Mokan kanssa.