Salaäänityksestä somehitiksi – kiroileva motokuski kertoo tunnekuohun taustan

Salaa nauhoitettu äänitallenne metsäkoneenkuljettaja Iiro Pikkaraisen sadattelusta on kasvanut ilmiöksi, joka on tuttu monelle.

ilmiöt
Metsäkoneenkuljettaja Iiro Pikkarainen

Hyrynsalmi

Silloin kainuulaista Iiro Pikkaraista ärsytti. Oli lauantai, kovasti pakkasta, ja metsätyökone oli lakannut toimimasta edellisenä päivänä.

Pikkarainen oli ylitöissä. Hän ja työkaveri Joni Heikkinen yrittivät saada uinahtanutta laitetta toimimaan kaapeleita vaihtamalla.

Mutta eihän siitä mitään tullut. Pikkarainen alkoi hermostua – niin kovasti, että kirosanat pulppuilivat suusta. Aluksi tuli muutama, sitten kokonainen tulva.

– On tämä kyllä työmaa, saatana! kirosi Pikkarainen, ja ääni kaikui metsässä säikäyttäen muutaman linnunkin.

Iiro Pikkarainen.
Äänitallenteella esiintyvän miehen henkilöllisyys on pysynyt monta vuotta salassa. Ainoastaan tutut olivat tunnistaneet ja jopa kilauttaneet, Pikkarainen kertoo.Niko Mannonen / Yle

Miehen tietämättä Heikkinen laittoi nauhurin päälle ja tallensi Pikkaraisen sadattelutuokion.

Oli kevättalvi 2010. Kaksikon aavistamatta tunnekuohusta kasvaisi ikonisen aseman saavuttava video, jota katsoisivat miljoonat ihmiset (siirryt toiseen palveluun) (YouTube). Jokunen jopa Yhdysvalloissa asti. Alkuperäisestä audiosta ilmestyi YouTubeen myös versio (siirryt toiseen palveluun), jossa audiota on hiukan editoitu.

Siitä liimattaisiin jopa julisteita työpaikkojen seinille.

"Aika paljon kaverit vielä muistelee sitä"

Mutta kuka tämä mies on? Eihän hän kiroile?

– Iiro, esittelee partasänkinen mies itsensä nyt yli kuusi vuotta äänitallenteen julkaisun jälkeen työmaalla Hyrynsalmella.

Kummallista. Toisin kuin videolla, Pikkarainen ei tunnu olevan jatkuvasti sadatteleva ja noituva metsäkoneenkuljettaja, vaan rauhallinen, puhelias ja ilakoiva mies.

Ehkä ensivaikutelma kuitenkin pettää.

– Aika paljon kaverit vielä muistelee sitä minun nauhoitusta ja itse kuuntelevat. Hyvin on levinnyt internetiin, kun siellä on jo toista miljoonaa kävijää. Ihme. Jännä juttu, että ihmisiä kiinnostaa tuollainen noituminenkin, Pikkarainen pohtii.

Motomies työkoneensa kanssa
Alkuperäinen audio Pikkaraisen kiroiluhetkestä. Audio: Joni Heikkinen

Hyytyneen metsäkoneen äärellä vihaksi pisti monesta syystä. Asennustyö ei onnistunut ja oli kylmä. Nälkäkin.

– Sitä ässämuotoista tulee sieltä aika paljon. Eihän se mitenkään kaunista kuunneltavaa tietenkään ole, Pikkarainen hymähtää.

Ilmiö syntyi, kun työkaveri lähetti tallenteen eteenpäin yhdelle ystävälleen, joka taas lähetti sen eteenpäin ja niin edelleen. Lopulta alkuperäinen tallenne päätyi YouTubeen, ja siitä ilmestyi sinne myös editoitu versio.

Työkaveri lähetti tekstiviestinä Pikkaraiselle linkin suosittuun videopalveluun. Pikkaraista nauratti silloin ja naurattaa edelleen. Tallenteen päätyminen julkisuuteen ei harmita, mitäpä tuosta, hän ajattelee vielä vuosia tapahtuneen jälkeenkin.

Alun perin tallenteita oli useampi, mutta työkaveri Heikkinen lähetti vain yhden eteenpäin.

"Tämähän kuulostaa ihan minulta"

Tallenteesta on tullut ikoninen ja suosittu kenties siksi, koska Pikkaraisen turhautuminen on aitoa.

Alkuperäiseen videoon ja siitä hiukan muokattuun versioon on kertynyt yhteensä kolme miljoonaa katselukertaa. Kommenttejakin on sadottain, tuoreimmat muutaman päivän takaa.

Tän, kun kattoo, jos ärsyttää, niin aina tulee parempi fiilis.

Tämähän kuulostaa ihan minulta asentamassa tai rakentamassa jotain.

Videosta on tehty myös musiikkikappaleita, uusia videosovituksia ja äärimmäisen suosituksi kasvanut meemi. Sen myötä sanonnasta on tullut oma ilmiönsä. Pikkarainen huomauttaa, että videota on katsottu Yhdysvalloissakin. Mantereella tuolloin asunut tuttava oli tunnistanut Pikkaraisen äänestä.

– Jokaisessa työssä on vastoinkäymisiä, Pikkarainen pohtii syitä kiinnostukseen.

Motokuski Iiro Pikkarainen.
Niko Mannonen / Yle

Moni tekniikan ja työkoneiden parissa työskentelevä on samaistunut Pikkaraisen tuskaan.

– Monet kollegat ovat sanoneet, että juuri tällaista tämä on näiden keksintöjen kanssa. Ne ovat niin kovassa työssä että remonttia tulee väkisinkin, kun laitteet vanhenevat, hän sanoo.

Videosta on ollut jopa ihmisille tukea, vaikka sitä ei heti uskoisi. Moni katsoo sen huonon työpäivän jälkeen.

– Äänensävystä kuulee, että käy siinä vihaksi, kun ei onnistu ihan niin kuin pitäisi mennä. Kyllä siitä kuulee, ettei se ole tekemällä tehty, Pikkarainen sanoo.

Jokaisessa työssä on vastoinkäymisiä.

Iiro Pikkarainen

Dosentti Janne Matikainen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta on samaa mieltä Pikkaraisen kanssa: ihmisten on helppo samaistua fiilikseen, mikä videolta käy ilmi.

– Tuttu tunne varmasti monelle, kun hommat eivät toimi. Yksinkertainen selitys videon suosiolle on se, että se on hauska ja autenttinen. Siinä on jotakin kauhean suomalaista – Suomen metsässä kiroileva mies vetoaa suomalaisiin.

– Onhan toki tällaisia videoita muitakin, mutta joku osuu sopivaan kohtaan sopivaan tilanteeseen ja lähtee leviämään, Matikainen jatkaa.

Tallenne kuvastaa tavallaan myös suomalaisuutta. Työtä jatketaan, vaikka ärsyttääkin. Mitä video symboloi?

– Sanotaan näin, että periksi ei anneta. Täällä on työ tehtävä, Pikkarainen sanoo.

Metsätyökone
Niko Mannonen / Yle

Pikkarainen ei tarkoita sadattelulla pahaa, eikä hänellä oikeasti ole mitään esimerkiksi laitteiden valmistajia vastaan. Olosuhteet vain olivat kurjat ja viha oli pakko päästää ulos. Kotiin tai toisten ihmisten silmille hän ei sitä tahdo viedä.

Videolla mainitaan vihastuksissa muutamia nimiä, joista yksi on metsäkoneita valmistavan Ponssen huoltoneuvoja Kari Piiponniemi.

Piiponniemi itse kertoo, että asia otettiin huumorilla. Hän pohtii, että olosuhteet ovat vaikuttaneet suuttumiseen – Pikkarainen on myöhemmin kertonut hänelle, ettei tämän missään nimessä pidä ottaa asiaa henkilökohtaisesti.

– Ei kukaan ottanut asiaa henkilökohtaisesti, Piiponniemi vahvistaa.

Nauhoitetta on kuunneltu jopa aina Ponssen hallituksessa asti. Kyseessä oli ollut juurikin Ponssen metsätyökone.

Itsenäistä työtä luonnon äärellä

Pikkarainen on tehnyt metsäalan töitä lähes 30 vuotta. Aikoinaan hän näki metsäalalla työskentelevän serkun ajavan uudella hienolla autolla.

– Tuohan on hyväpalkkaista hommaa, nuori Pikkarainen pohdiskeli.

Ja lopulta, kun muut lähtivät autoasentajiksi, Pikkarainen lähti metsäkoneenkuljettajaksi. Päätökseen vaikutti myös kiinnostus koneisiin. Äiti on kertonut, että jo lapsena Pikkarainen hajotti laitteita askarrellessaan.

Urakointi tuntuu maistuvan yhä. Onhan se yksinäistä ja joskus kovaa, mutta silti.

– Ärsyttää tietysti välillä huonoina päivinä, mutta kyllä sitä sitten taas jaksaa. Leimikkoa, jos joskus vähän huonoa ja sitten tulee parempi, niin tulee taas hyvä mieli. Tässä on vain jatkettava. Joka työssähän on ongelmansa, hän pohtii.

Suomen metsässä kiroileva mies vetoaa suomalaisiin.

Janne Matikainen

Koneetkin harvemmin aiheuttavat ongelmia, yleensä pärjää pienillä korjauksilla. Erityisesti, jos työnantajalla on ollut mahdollisuus vaihtaa koneita esimerkiksi neljän vuoden välein.

Koneet ovat kuitenkin kehittyneet hurjasti. Pikkarainen kehuu niitä hienoiksi laitteiksi.

Aamuisin kesällä on mukavaa tulla töihin, kun aurinko nousee jo kuudelta. Tunne ja näky on hieno.

– Itsenäistä työtä ja saa olla luonnon äärellä, Pikkarainen pohtii.

"Se on monesti ongelma, ettei purkauduta"

Hiukan vähäpuheisia, Pikkaraisen ulkomaalainen vaimo on joskus pohtinut suomalaisista miehistä.

Hiukan juntturoita, on taas Pikkarainen itse pohtinut. Hän ajattelee, että suomalaiset miehet kenties pitävät tunteitaan liiaksi sisällä.

Tulee toki muistaa, ettei huutaminen ja raivoaminen yksin metsässä ei sekään ole kaikista paras tapa, vaikka siellä huutaminen ei ketään häiritsekään.

Vaarallisempaa olisi kuitenkin pitää kaikki paha sisällään. Antaa vihan kasautua.

Metsäkoneenkuljettaja Iiro Pikkarainen.
Niko Mannonen / Yle

– Se on monesti ongelma, ettei purkauduta, vaan pidetään vaikeudet sisällä, Pikkarainen sanoo.

Pikkarainen noituu ja kiroaa edelleen silloin tällöin metsässä, jos hommat eivät luista. Harmitus syntyy usein siitä, että urakkaluontoinen työ on stressaavaa. Vastoinkäymiset aiheuttavat kiirettä tiukkojen aikataulujen takia. Pikkarainen paljastaa, että toisinaan tunteet kuumenevat myös työn ulkopuolella.

Pikkarainen kertoo, että harmistuminen on kohtalaisen yleistä metsäkoneenkuljettajien keskuudessa.

– Se on hienoa täällä, kun ei ole kuulijoita. Saa purkautua ihan rauhassa, Pikkarainen pohtii.

"Hyvin pidetty mies työtiimissä"

Nyt Pikkaraisen on kuitenkin aika ryhtyä taas töihin.

Iltapäivän hämärtyessä metsäkoneen kirkkaat, vaaleat työvalot iskostuvat luontoon. Hakkuualueen puut kaatuvat nopeasti, kun Pikkaraisen kädet liikahtelevat ohjainsauvoilla.

Metsäkoneenkuljettajan työnteko tuntuu olevan hienovaraista, hiukan instrumentin soittamisen kaltaista sormien tanssia. Taiteeseen puiden kaatamista on kuitenkin mahdotonta verrata.

Alalla on Pikkaraisen mukaan tällä hetkellä ongelma. Nuoria ei tule riittävästi töihin, vaikka Ylä-Kainuussakin olisi vapaita paikkoja. Tämä johtuu myös siitä, ettei työnantajilla ole halua palkata nuoria, sillä koulutuksenkin jälkeen työn oppiminen vie kauan, jopa vuoden.

Metsätyökoneella pilkotaan puuta.
Niko Mannonen / Yle

Pian Pikkarainen lähtee jo kotiin, kun työvuoro päättyy. Mies kertoo harrastavansa metsästystä ja kalastusta.

Mutta hetkinen, voiko videolla sadatteleva mies olla oikeasti hyväntahtoinen ja iloinen, vai olikohan tämä pelkkää esitystä? Millainen mies on muiden mielestä?

Rauhallinen, työkaverit sanovat. Mies, joka tekee työnsä viimeisen päälle tunnollisesti ja hyvin, he jatkavat.

– Hyvin pidetty mies työtiimissä, Pikkaraisen esimies avaa.