Pupuhyppelyllä ruokasaliin – Seinäjoella päiväkotien arkiliikuntaan panostusta

Kolmen tunnin suositus lasten liikuntamääräksi on otettu Seinäjoella vakavasti. Lapsia alkavat ensi viikon alusta liikuttaa erityiset liikuntalähetit.

Lapset ja nuoret
Lapsia ja hoitaja päiväkodin pihamaalla.
Yle

Käytävillä saa juosta, pupuhyppelyillä ruokasaliin... Tässä muutama esimerkki, millä keinoilla Seinäjoen vastavalitut liikuntalähetit ryhtyvät panostamaan pikkulasten liikkuvuuden parantamiseen. Nykysuositusten mukaan alle kahdeksanvuotiaiden päivään pitäisi sisältyä vähintään kolme tuntia liikuntaa: kaksi tuntia tulisi koostua kevyestä liikunnasta ja vähintään yksi tunti aktiivisesta liikunnasta, jossa tulee hiki ja syke nousee.

Seinäjoella lasten liikkuminen on otettu tosissaan, sillä Seinäjoen kaupunkiin on valittu kaksi liikuntalähettiä, päiväkodinopettajat Piia Taurula ja Anu Laakso. Heidän tarkoituksenaan on kiertää kevään aikana kaikki Seinäjoen päiväkodit ja pyrkiä aktivoimaan henkilökunta huomaamaan arjen liikuntapaikat. Yhteensä kierrettävää kertyy yli 30 päiväkotia ja runsas 130 ryhmää.

Laaja skaala liikkuvien ja liikkumattomien välillä

Anu Laakson mukaan kuilu paljon ja vähän liikkuvien välillä on todella suuri. Nyt huomiota kiinnitetään erityisesti vähän liikkuviin. Taitojen skaala on kaksikon mukaan todella laaja.

– Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa -sanonta toimii hyvin tässä. Eli jos lapsi oppii siihen istumiseen, niin mistä se liikuntakipinä lapselle tulisi, koska lapsella ei ole sitä kokemusta, Laakso toteaa.

– Hirmu tärkeää on saada päiväkoteihin sitä arkiliikuntaa, jota me lähdetään lisäämään. Me annetaan ideoita, jatketaan ideoita, kannustetaan ja motivoidaan päiväkodin henkilöstöä, Taurula kertoo.

Liikuntalähettien mukaan huolissaan pitää olla jo päiväkoti-ikäisten liikkumattomuudesta.

– Se lähtee urautumaan se liikunnallinen käyttäytyminen ja elämäntapa jo alle kolmevuotiaana. Hirmu tärkeää on huomioida päiväkodeissa ja kodeissa myös nämä pienimmät, Taurula kertoo.

Motoriikan kehittyminen tärkeää

Taurula ja Laakso toivovat, että he voivat avata päiväkodeissa hoitajien silmiä, mitä kaikkea arjessa voi tehdä, että liikuntamäärät kasvaisivat. Erityisesti sallivuus on yksi tavoitteista. Pitkät käytävät ovat esimerkiksi oivallisia juoksemiseen, vaikka aiemmin käytävillä onkin kuulunut kieltoja sitä vastaan.

– Perinteinen kauhuskenaario on itse asiassa se, että lapset laitetaan jonoon ja sitten mennään nätisti sinne ruokalaan. Siihen tilalle kaivataan sitä liikettä. Voidaan mennä vaikka pupun tavalla hyppien sinne ruokalaan tai harjoitellaan takaperin menemistä tai leikitään spidermania, Laakso kertoo.

Taurulan mukaan aikuisen tehtävänä on valvoa turvallisuutta. Pienet haaverit kuuluvat lapsiperheen arkeen ja niitä ei saisi Taurulan ja Laakson mukaan pelätä.

– Jos lapsi ei saa temmeltää, liikkua, kiipeillä, kokeilla, juosta, niin missä sen lapsen motoriikka kehittyy. Kun ei motoriikka kehity, niin sittenhän niitä vahinkoja sattuu aina vaan enemmän ja muodostuu noidankehä.

Ei turhia kieltoa

Laakson ja Taurulan mukaan liialliset kiellot voivat tehdä hallaa lapsen liikkuvuudelle.

– Saa temmeltää, kontata, ryömiä, kiipeillä, saa ottaa niitä juoksuaskelia, ettei turvallisuuden nimissä estetä sitä lasta liikkumasta ja kehittämästä motorisia taitoja, Laakso toteaa.

– Myöskään ääntä ja meteliä ei pidä pelätä. Kyllä siinä lapsellensa hallaa tekee, jos koko ajan kieltää. Lapsella on luontainen tarve liikkumiseen ja meidän tulisi pitää tämä mielessä ja antaa niitä harjoittelun paikkoja, Taurula kertoo.

Taurulan mukaan monesti vanhemmilla on liian kriittinen ajattelu, mikä koetaan liikunnaksi. Tämä ei tarkoita liikuntalähettien mukaan pelkästään ohjattua liikuntaa ja harrastuksen parissa toteutettavaa liikuntaa.

– Vaikka kävisikin harrastusryhmissä, niin ei se kolme tuntia päivässä liikuntaa välttämättä nopeasti täyty pelkästään sillä, Laakso toteaa.

Laakso ja Taurula suosittelevat, että päiväkotien lisäksi myös vanhemmat liikkuisivat mahdollisimman paljon lastensa kanssa. Liikuntalähettien mukaan liikkumisen ei tarvitse olla mitään erikoista.

– Se on hienoa, että harrastetaan lasten kanssa, mutta se pieni ihminen saisi kaikista eniten liikuntaa siitä, että liikutaan vanhempien kanssa sitä arkiliikuntaa. Kävellään, mennään pulkkamäkeen, käydään uimassa, pyöräillään, mennään metsään. Siinä on myös sosiaalisuus oman vanhemman kanssa on tärkeässä osassa.

Pysähtymistä ja rauhoittumista

Mediassa on jo paljon puhuttu siitä, kuinka ruutu toimii monissa perheissä lapsenvahtina. Tähän myös liikuntalähetit haluavat puuttua.

– Vanhempienkin pitää pysähtyä miettimään eikä mennä siihen kiireen sekamelskaan eikä istututtaa lapsia sinne ruudun ääreen, Taurula toteaa.

– Meillä on täällä ihania metsiä, missä voi lasten kanssa tutkia. Sitten on päiväkotien ja koulujen pihoja ja siellä erilaisia telineitä, Laakso listaa.

Taurulan ja Laakson mukaan kaikkea vastuuta liikkumisesta ei voi kuitenkaan säilyttää vanhemmille, koska lapsilla voi olla pitkiä hoitopäiviä.

– Myös me voidaan päiväkodeissa lisätä arkeen liikuntaa. Se ei tarkoita sitä, että meillä pitäisi olla suuret liikuntasalit ja hienot tilat tai meidän pitäisi käyttää liikuntaan hirveästi ylimääräistä aikaa. Kaikessa meidän arjessa on pieniä juttuja, joilla me kootaan kolme tuntia liikuntaa lapselle päivässä, Taurula kertoo.

Jos lapsi on pääosan päivästä päiväkodissa, on liikuntalähettien mukaan vastuu liikkumisesta vanhempien lisäksi päiväkodeilla.

– Liikuntaa kasvatuskumppanuussopimuksella. Kumpikaan osapuoli ei voi täysin sysätä tätä toiselle. Kyllä tässä olisi tärkeintä yhteistyö henkilökunnan ja vanhempien kanssa, Laakso kertoo.