Perheen yhteinen ruokahetki ravitsee myös sielua – ystävätkin pääsevät samaan pöytään

Suomalaiset syövät ELO:n mukaan eurooppalaisista vähiten yhdessä.

ateriat
Kesäillan kruunaa hyvä ruoka ja ystävät.
Kesällä yhteisen ruokapöydän voi kattaa ulos.Pertti Kotovuori

Suurin syy yhteisten ruokailuhetkien hiipumiseen on nopea yhteiskunnan muutos, uskoo ELO:n eli Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiön projektipäällikkö Sini Garam.

– On lähdetty maalta kaupunkin ja kyläilykulttuuri on siinä yhteydessä vähän hukassa, kun niitä naapureita ei enää tunneta.

Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, mutta muualla maailmassa syödään silti enemmän yhdessä. Garam uskoo tietävänsä miksi juuri Suomessa yhdessä syöminen on unohtunut.

– Muilla on ollut vaan hieman enemmän aikaa harjoitella tätä. Niin Ruotsissa, Italiassa kuin Ranskassakin. Suomessa kaupungistuminen tapahtui paljon nopeammin kuin muualla ja me vielä harjoitellaan, Garam kertoo.

Perheen yhteisten ruokahetkien vähentyessä suomalaiset ovat tosin alkaneet kutsua ystäviään yhteisille aterioille.

Onko tämä tarpeeksi fiiniä?

ELO ja maa- ja metsätalousministeriö teettivät keväällä 2016 kuluttajatutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset kuitenkin kaipaavat lisää yhdessäoloa ja haluaisivat syödä yhdessä useammin niin kotona, töissä kuin vapaa-ajallakin.

Kiire ja riittämättömät ruoanlaittokyvyt sekä sosiaalisten taitojen puute mainittiin tutkimuksessa yhteisten ruokahetkien suurimmiksi esteiksi.

Ruuhkavuosien pyörityksessä yhteinen ruokahetki ei yllättävää kyllä ota, vaan nimenomaan antaa energiaa, hehkuttaa Sini Garam.

– Yhtäkkiä sitä vaan huomaa, että ei enää mietikään kotitöitä tai mitä pyykkejä pitää pestä, vaan keskittyy siihen yhdessä olemiseen. Ruokapöydästä tulee rauhoittumisen paikka.

Naistenlehtien ja erilaisten ruoka-ohjelmien tuottama kuvasto on puolestaan saanut monet kotikokit epäilemään kykyjään ruoanlaittajana.

– Moni miettii, että osaanko mä nyt laittaa tarpeeksi fiiniä. Ennen se oli se hätävara, mutta nykyään lähetään rakentamaan vähän suottakin liian hienoa, Garam toteaa.

Insinöörikin voi oppia yhteisöllisyyttä

Suomessa sinänsä vilkas ruokakeskustelu on pyörinyt ravintoainekeskeisten aiheiden ympärillä; lähinnä mietitään mitkä proteiinit ovat hyviä ja mitkä rasvat terveellisiä.

– Nyt tämän "insinöörikielen" sijaan ehkä aletaan kääntää katseita siihen, että mitä hyviä terveysvaikutuksia yhdessä syömisellä on, Garam ennustaa.

Tähän tähtää myös ELO:n Syödään yhdessä (siirryt toiseen palveluun) -teemavuosi.

Ruokapöydässä saa puhua

Entä onko suutarin lapsilla kenkiä? Miten projektipäällikkö Sini Garam toteuttaa omassa ruokapöydässään yhdessä syömisen ilosanomaa?

– Tänä vuonna mä olen luvannut itselleni, että kutsun joka viikko meille syömään jonkun sellaisen, joka ei ole meillä aikaisemmin ollut. Tästä meidän perhe ensin vähän reklamoi, mutta nyt meillä on ollut ihan mielettömän hyviä kohtaamisia. Olen oppinut hävittäjälentämisestä, intialaisesta keittiöstä ja vaikka mistä!

Nykyään kun Sini Garam kohtaa uuden mielenkiintoisen ihmisen, vaikka sen hävittäjälentäjän, hän kysyy kursailematta ja suoraan: "Tuletko meille syömään?"

Ensireaktio on kuulemma yleensä pieni pysähdys, sitten hymy ja lopulta: "Joo, totta kai tuun!"