Lääkärikonkareilta rajua kritiikkiä sote-uudistuksesta: 6 isoa ongelmaa

Arvostetut professorit ja ylilääkärit arvostelevat sote-uudistusta Lääkärilehdessä julkaisemassaan artikkelissa.

Sote-uudistus
Korvalääkäri työssään
Lääkärien mukaan osaaminen vähenee niissä sairaaloissa, joissa laajaa päivystystä on päätetty vähentää.Riikka Pennanen / Yle

Sote-uudistus ei toteuta säästöjä eikä paranna hoitoa, kirjoittavat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kolme nykyistä ja kaksi eläkkeellä olevaa professoria tai ylilääkäriä. Kirjoittajien joukossa on myös entinen kansanedustaja, kokoomuksen Helsingin kaupunginvaltuutettu Sirpa Asko-Seljavaara. Eilen soten valinnanvapauden ongelmista varoitteli blogissaan entinen kokoomusministeri Jan Vapaavuori (siirryt toiseen palveluun).

Lääkäreiden kriittinen kannanotto julkaistiin Lääkärilehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Artikkelissa nostetaan esille useita sote-uudistukseen liittyviä ongelmia.

1. Väärä marssijärjestys

Lääkärit ovat huolissaan siitä, että uudistuksessa on edetty väärässä järjestyksessä.

Yksi artikkelin kirjoittajista, ortopedian ja traumatologian dosentti, HUS:n lääkintäpäällikkö ja vastaava ylilääkäri Eero Hirvensalo kertoo Ylelle, että sote-uudistuksessa päätös hallintomallista olisi pitänyt tehdä vasta käytännön toimien miettimisen jälkeen.

– Itse katsoisin, että ensin pitäisi miettiä nykyistä parempi toimintamalli, jonka toimivuus voidaan etukäteen arvioida. Sen jälkeen voidaan päättää siihen soveltuva parempi hallintomalli.

– Se olisi parempi marssijärjestys kuin tämä nyt toteutettu. Toimivuuden arviointia ei ole tehty riittävän huolellisesti eikä ole mietitty käytäntöä, joka on kuitenkin se kaikkein tärkein asia, Hirvensalo sanoo.

Hallitus on päättänyt perustaa 18 maakuntahallintoa, joiden vastuulle jää toiminnan käytännön toteutus.

Päätös hallinnollisesta uudistuksesta lyötiin lukkoon jo syksyllä 2015, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) uhkaili hallituksen hajottamisella ja hallituskumppanit taipuivat keskustan ajamaan kahdeksantoista maakunnan malliin.

2. Potilas jää vaille hoitoa

Artikkelin kirjoittajien mukaan perusterveydenhoitoon varatut rahat ovat vaarassa huveta vääriin taskuihin. Jos palvelua tarjoavan yksikön tulot riippuvat tutkimuksen ja hoidon kokonaiskustannuksien säästöistä, voi potilas kirjoittajien mukaan jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa, mistä seuraa kiireellisen hoidon ja korvattavien potilasvahinkojen määrän kasvu.

Hirvensalon mukaan terveyspalveluista säästäminen ei voi olla yksittäisen toimijan ratkaisuvallassa.

– Silloin kun joudutaan jostain tinkimään, meillä pitäisi olla yhtenäiset perusteet koko valtakunnassa, joiden perusteella palveluja vähennetään ja mistä säästetään.

Itsenäisesti niille kohdennettuja varoja terveydenhuoltoon käyttävien maakuntien välille myös tulee Hirvensalon arvion mukaan väistämättä eroja, mikä sotii tasavertaisen ja tasapuolisen terveyspalvelun ideaa vastaan.

3. Sairaaloissa osaaminen vähenee

Lääkärien mukaan osaaminen vähenee niissä sairaaloissa, joissa laajaa päivystystä on päätetty vähentää. Laajan päivystyksen mukana sairaalasta voi lähteä osaavaa henkilökuntaa.

– Sairaala ei kestä kovin monen hyvän osaajan poistumista esimerkiksi sieltä kirurgisesta toimintaympäristöstä, Hirvensalo sanoo.

Hirvensalon mukaan laajasta päivystyksestä luopuneiden sairaaloiden sisällä saatetaan kokea, että niiden osaaminen on aliarvostettua ja ammattilaisia hakeutuu enemmän haasteita tarjoaviin laajan päivystyksen yksiköihin.

Yksityissairaalat voisivat tarjota tässä ratkaisun, mutta lääkärit epäilevät, että maakuntien tilaajatahot eivät pysty luotettavasti arvioimaan hoidon oikeaa tarvetta.

4. Tutkimusta ja koulutusta ei huomioida

Artikkelin kirjoittajat ovat huolissaan siitä, että tutkimuksen ja koulutuksen turvaaminen ei ole ollut sote-uudistusta koskevissa keskusteluissa esillä.

Julkisella puolella on koulutusvastuu, jota ei lääkärien mukaan ole huomioitu palveluntuotantoa vertailtaessa. Kokeneiden valmiiden lääkäreiden ja hoitajien yksiköissä palveluiden tuottaminen on halvempaa, mutta toisaalta tulevaisuuden ammattilaiset jäävät kouluttamatta.

– Jos ajattelee kilpailutusta vastaanottotoiminnassa ja leikkaustoiminnoissa, en ole nähnyt sellaista versiota, jossa olisi otettu huomioon korkeampi kustannusrakenne niissä yksiköissä, joissa on koulutusvastuu, Hirvensalo sanoo.

5. Suuronnettomuuksien varautuminen selvittämättä

Kokemukset useita suomalaisuhreja vaatineesta tapaninpäivän tsunamista Kaakkois-Aasiassa vuonna 2004 johtivat siihen, että koordinaatiovastuu laajoissa suuronnettomuuksissa on Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä. Laajoissa valtakunnallisissa onnettomuuksissa HUS olisi ensisijainen avuntarjoaja.

– Valtakunnallinen apu on erityisen tärkeää niillä alueilla, joissa palveluita on vähän. Varautuminen ei ole ilmaista ja se tulee nostamaan yksiköiden kustannusprofiilia. Tähän mennessä yksityinen puoli ei ole vastannut millään tavalla tästä roolista, Hirvensalo sanoo.

Yksityisten toimijoiden roolin mahdollinen kasvu edellyttää valtakunnallisen varautumisen uudelleenjärjestämistä sekä vastuun ja kustannusten uudelleenjakamista. Artikkelin kirjoittajien mukaan tätä ei ole toistaiseksi tuotu valmisteluissa esiin.

6. Säästöt jäävät tekemättä

Artikkelin kirjoittajien mukaan kukaan ei ole kyennyt esittämään, miten uudistuksella tavoitellut säästöt oikeasti syntyvät. Säästötavoitteisiin pääseminen vaatisi sekä henkilöstön että hoitojen merkittävää vähentämistä nykyisestä tasosta, mutta tällaisesta ei ole puhuttu uudistuksen yhteydessä vielä lainkaan.

Hirvensalo uskoo, että perusterveydenhuollon puolella perinteistä vastaanottotoimintaa voitaisiin järkeistää ja tehdä joitain asioita toisella tavalla, mutta erikoissairaanhoidossa palvelutuotannon muuttaminen tarkoittaisi joistain hoidoista luopumista.

– Silloin puhutaan tällaisesta aika raa’asta priorisoinnista, mutta tällaisesta ei ole puhuttu minun mielestäni vielä ollenkaan. Laskelma siitä, miten tämä säästö tehtäisiin, puuttuu tällä hetkellä kokonaan, Hirvensalo sanoo.

Hirvensalon mukaan säästötavoitteissa täytyy ottaa huomioon myös se, että ei ole ilmaista perustaa kahdeksantoista organisaation uutta hallintorakennelmaa, joka ei vielä itsessään tuota terveyshyötyä väestölle.

– Minun mielestäni pitäisi ottaa aikalisä, pohtia valinnanvapaus ja koko tämä järjestämistapa uudestaan. Ainakin pitäisi laatia jonkinlainen valmis malli siitä, miten tämä toteutetaan ja miten se oikeasti muodostaa nämä säästöt, Hirvensalo vaatii.

Hirvensalon ja Asko-Seljavaaran lisäksi artikkelia ovat olleet kirjoittamassa emeritusprofessori Tari Haahtela, päivystyskirurgian ylilääkäri ja professori Ari Leppäniemi sekä plastiikkakirurgian professori Erkki Tukiainen.