Analyysi: Suomi on pieni maa yrittäjäpääministerille

Pääministerin viranhoito on jatkuvalla törmäyskurssilla hänen bisnestaustansa kanssa. Ratkaisu ei voi olla muuta kuin suurempi avoimuus, kirjoittaa Ylen taloustoimituksen esimies Antti Oksanen.

Juha Sipilä
Pääministeri Juha Sipilä Team Finland -päivässä Helsingissä elokuussa 2016.
Jarno Kuusinen / AOP

Juha Sipilä ei toki ole Suomen ensimmäinen liike-elämässä menestynyt pääministeri. Jo J.K. Paasikivi tuli valtakunnan politiikkaan Kansallispankin pääjohtajan tehtävästä niin ikään merkittävän omaisuuden kera.

Sipilä on kuitenkin Suomen ensimmäinen bisnestaustainen ykköspoliitikko, johon kohdistuvat digiajan armottoman läpinäkyvyyden sekä kovat jäävittömyyden vaatimukset. Pääministeri ja hänen esikuntansa eivät ole vieläkään hahmottaneet, mitä kaikkea se tarkoittaa.

Sipilän nousu keskustan ja maan johtoon perustui politiikan ulkopuoliseen yrittäjätarinaan. Tältä pohjalta oli mitä luontevinta synnyttää myös hallitusohjelma liikemaailman opein. Hallituksen perinteisen iltakoulun tilalle tuli johtoryhmätyyppinen työskentelymalli. Avokonttoria ei hallitukselle sentään tullut.

Sipilä ajatteli myös hallituksen työnjaon yritysjohtajamaisen loogisesti, osaamisen kautta. Pääministerin alla ovat muun muassa taloudelliset ulkosuhteet mukaanlukien vienninedistäminen sekä valtion omistajapolitiikka.

Omistajaohjaus valtionyhtiöistä kuten Fortumista on aiemmissa hallituksissa ollut tyypillisesti erikseen nimetyn riviministerin vastuulla. Varsinkin omistajaohjaus on kärsinyt pääministerin pöydälle kaatuvien asioiden, yleensä kriisien, paljoudesta. Ylen tietojen mukaan pääministerin linjausten viipymistä tuskailtiin viime vuonna niin omistajaohjausyksikössä kuin valtion pörssiomistuksia hallinnoivassa Solidiumissakin.

Pääministeri on Suomessa liki täydellisen vallan ytimessä, jonka taloudellista ulottuvuutta on nyt vielä höystetty. Ei siis ihme, että kun näin pienessä maassa virkaan astuu hyvin verkostoitunut, pitkän linjan yrittäjä ja sijoittaja, on ansoja joka puolella.

Samoin aina löytyy kateellisia kilpailijoita tai pettyneitä ex-työntekijöitä. Nämä taas pitävät huolen siitä, että media saa jatkuvalla syötöllä vinkkejä Sipilän tai tämän perheen mahdollisista kytköksistä.

Sipilä on toki tehnyt lakisääteiset sidonnaisuusilmoitukset, mutta hänen tehtävässään ei ole varaa siihen luksukseen, että toimisi vain lain kirjaimen mukaan.

Sen sijaan omat ja perheen omistukset ja sijoitukset on käytävä täikammalla läpi riskienhallinnan lähtökohdista: miltä ne näyttävät nykytehtävien valossa ja eri sidosryhmien silmin. Katera Steel- ja Chempolis (siirryt toiseen palveluun) -tapausten jälkeen voikin kysyä, miksei pääministeri ole mieluummin yliavoin ja -varovainen jääviytensä arvioinnissa.

Lopputulos ei saisi olla bisnesmiesten ja -naisten poistuminen politiikasta. Talousosaajia pitkästä taantumasta ja rakennemuutosten kurimuksesta ulos pyristelevä maa vasta tarvitseekin.

Korjaus 11.1. klo 16:45: Valtion omistajaohjaus on ollut aiemmin erikseen nimetyn ministerin, ei elinkeinoministerin vastuulla.