Ruotsalaisten kanssa vitsailun mahdottomuus ja 5 muuta kirjeenvaihtajatarinaa

Ylellä on maailmalla seitsemän kirjeenvaihtajaa. He kertoivat työstään suorassa verkkolähetyksessä tänään. Lue tästä heille sattuneita kommelluksia.

Yle
Uutisvideot: Kirjeenvaihtajat esittäytyvät
Uutisvideot: Kirjeenvaihtajat esittäytyvät

EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio, Bryssel:

Petri Raivio.
Petri Raivio.Henrietta Hassinen / Yle

Istuin Irlannin parlamentin alahuoneen Dáilin lehdistöaitiossa seuraamassa kansanedustajien keskustelua, kun parlamentin vahtimestari koputti olkapäähäni.

– Ulos, hän sanoo.

– Teillä ei ole solmiota, vahtimestari perustelee saatellessaan minut salin ulkopuolelle.

Olin pukeutunut tummanharmaaseen pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan, mutta koska en tiennyt pukukoodia, olin jättänyt kravatin taskuun.

Parlamentin käytävällä solmin kiltisti solmion kaulaani ja hiivin takaisin lehdistöaitioon katsomaan, kun muutaman metrin päässä kaksi sitoutumatonta kansanedustajaa jatkaa väittelyä värikkäissä t-paidoissaan, solmioitta.

Parlamentin kravattipakko pätee vain lehdistöaitiossa, päättelen. Seuraavana aamuna luen suomalaistoimittajan solmiojupakasta Irish Times -sanomalehdestä.

Eurooppa-kirjeenvaihtaja Sampo Vaarakallio, Berliini:

Sampo Vaarakallio
Yle

Vuodenvaihteessa alkanut saksalaistumisprosessini on edennyt juuri niin kuin olen odottanutkin: olen ihastunut saksalaiseen byrokratiaan. Asiat voi tehdä kahdella tapaa. Joko vaikeasti tai vaikeimman kautta. Käytän tottuneesti jo molempia tapoja.

Rekisteröitymiseni berliiniläiseksi alkoi verkkoilmoittautumisella tapaamiseen virkatodistuksen saamiseksi. Tämä tapahtui jo marraskuussa. Onnistuin ja olin onnellinen.

Menin virastoon sovittuna aikana, täynnä kohteliasta tarmoa.

Onneni vaikutti kuitenkin kääntyneen, sillä ilmoittautumista ei näkynyt Viraston Rekisterissä jälkeäkään. Opin kuitenkin, että vaikeana hetkenä juuri byrokratia kantaa! Virkailija-Dietmar nimittäin improvisoi uuden ajan seuraavalle päivälle.

Uusi käynti Virastossa ja tapaan kaksi aurinkoisesti hymyilevää virkailijaa, ihmistä. Rekisteröityminen berliiniläiseksi hoituu puolessa tunnissa.

Ich bin ein Berliner!

Pohjoismaiden-kirjeenvaihtaja Hannele Muilu, Tukholma:

Hannele Muilu.
Hannele Muilu.Henrietta Hassinen / Yle

Meitä on varoitettu, etteivät ruotsalaiset useinkaan ymmärrä suomalaisten huumoria. Eivät ainakaan, jos yrittää olla sarkastinen.

Palkkasimme nuorenparin hoitamaan koiraamme viikoksi. Koira muutti laskettelureissumme ajaksi heille, kauniiseen kaksioon. Toivoimme, että vähän yli vuoden vanha saksanseisoja Brizzo osaa olla vähän vieraskorea ja sisäsiisti.

Koiralla oli hyvät oltavat. Lomalle saimme puhelimeen kuvia, kuinka koira röhnötti miehen työpaikalla kollegan sylissä lattialla. Sitten tuli reippailu- ja koulutuskuvia puistosta.

Viikko läheni loppuaan. Kysyin tekstiviestillä, kuinka Brizzo on pärjännyt. Vastaukseksi tuli kuva, jossa koira makoili työpaikalla. Me siihen kommentoimaan, että Brizzo on niin ahkerasti töissä, että sehän on kohta kuukauden työntekijä. (Sellainen, joita amerikkalaiset valitsevat elokuvissa.)

Hetken päästä tuli vastaus: ettekö ole saaneet puistokuvia? Nuori mies siis luuli meidän arvostelevan, ettei koira ole tarpeeksi ulkona vaan makaa sisällä. Asian laita selvisi selittelemällä.

Kun Åressa palautimme suksia vuokraamoon, mieheni nosti kymmenvuotiaan tyttäremme tiskin reunalle ja sanoi, että palautamme tämänkin.

Miesmyyjän ilme oli pelottava. Näytti siltä, että seuraavaksi hän kutsuu sosiaaliviranomaisen paikalle.

Vasta hetken päästä hymy levisi myyjän kasvoille.

Yksi suomalaiskollega totesi, että hän on aina valmiina sanomaan jag bara skojar. Se on hyvä ohje.

Itämeri-kirjeenvaihtaja Marjo Näkki, Tallinna:

Marjo Näkki.
Derrick Frilund / Yle

Pienet Baltian maat ovat kiitollisia työmaita suomalaiselle kirjeenvaihtajalle.

Muiden maiden toimittajia on vähän, ja yleensä Suomen Yleisradio tunnistetaan ja tunnetaan hyvin. Haastattelupyyntöihin vastataan nopeasti ja baltit pyrkivät muutenkin auttamaan kaikin tavoin. Mutta jos jättää ilmoittautumisen eli akkreditoinnin viime tippaan, saattaa jopa suomalainen kirjeenvaihtaja olla pulassa.

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden kävi viime kesänä Latvian pääkaupungissa Riiassa. Hänen vierailunsa tarkoituksena oli osoittaa Yhdysvaltain tukea pienille liittolaismaille. Hän tapaisi Riiassa kaikkien kolmen Baltian maat presidentit. Latvialaiset olivat syystäkin jännittyneitä. Oli tärkeää, että vierailu hoidettaisiin hyvin.

Olin odottanut kutsua tiedotustilaisuuteen Latvian ulkoministeriöstä. Vasta vierailua edeltäneenä päivänä tajusin, että asiasta olisi pitänyt olla yhteydessä Latvian presidentinkansliaan, olihan presidentti Raimonds Vejonis Bidenin vierailun isäntä.

Soitin siis presidentinkanslian tiedottajille.

– Ei, olette myöhässä, ette voi osallistua, vastaus kuului.

– Ilmoittautuminen umpeutui jo monta päivää sitten.

Korkean tason vierailuun liittyy paljon turvatoimia, joista yksi on lehdistötilaisuuteen osallistuvien toimittajien taustojen tarkistus. Olin tietysti auttamattoman myöhässä.

Yritin vielä lirkutella tiedottajille, mutta se ei auttanut. Latvialaiset olivat päättäneet pysyä kovina, säännöistä ei poikettaisi.

Pohdin hetken vaihtoehtojani, minkä jälkeen ajattelin yrittää taivutella presidentinkanslian tiedottajia vielä kerran. Nyt otin taktiikakseni "ettekö te tiedä kuka olen". Inhosin itseäni jo ennakkoon.

Kovistelu ei auttanut. Vastaus oli sama: "Olette myöhässä. Ette pääse."

Istuin synkkänä työpöytäni ääressä ja kirosin itseäni. Tottakai minun olisi pitänyt olla aiemmin liikkeellä. Yhtäkkiä puhelimeni soi. Langan toisessa päässä oli presidentinkanslian tiedottaja.

– Hyviä uutisia. Pääsette sittenkin osallistumaan presidenttien lehdistötilaisuuteen. Tervetuloa, hän sanoi.

Olin mykistynyt. Pyysin vuolaasti anteeksi tökeröä käyttäytymistäni ja lupasin, ettei se toistuisi.

Muutamaa päivää myöhemmin osallistuin Pohjoismaiden ministerineuvoston vastaanotolle. Suomen lähetystön virkamies ujuttautui väen tungoksessa viereeni. Hän ei voinut pidätellä nauruaan.

– Pääsit sitten Bidenin lehdistötilaisuuteen, hän aloitti.

Kävi ilmi, että tuimana ollut presidentinkanslian tiedottaja oli sittenkin ottanut vetoomukseni tosissaan ja soittanut Suomen Latvian lähetystöön kysyäkseen taustaani. Lähetystö oli suositellut lämpimästi Ylen kirjeenvaihtajan päästämistä tiedotustilaisuuteen.

Pieni maa oli näyttänyt jälleen parhaat puolensa.

Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen, Peking:

Mika Mäkeläinen
Mika MäkeläinenHenrietta Hassinen / Yle

Olin jättänyt polkupyöräni aivan ravintolan näyteikkunan alle, lukittuna, ehkä vartiksi.

Kun palasin hotkimasta lautasellisen dumplingseja, polkupyörää ei näkynyt enää missään. Manailin jo joutuneeni jakamaan tuhansien pekingiläisten kohtalon: polkupyöriä varastetaan solkenaan. Pyörä voi olla poimijalleen kuukausipalkan arvoinen, siksi kiusaus voi käydä ylivoimaiseksi.

Hetken tähyily paljasti, että fillaria kannettiin kaukaisuudessa. Juoksin voron kiinni, ja hän paljastui ostarin turvamieheksi. Olin kuulemma pysäköinyt väärin.

No, ilahduttavaa huomata, että kaksipyöräisten lainkuuliaisuudesta liikenteessä huolehditaan edes tämän yhden kerran.

Pyöräilyn kätevyys Pekingissä perustuu nimittäin osittain siihen, että käytännössä kaikki on sallittua. Voi ajaa yksisuuntaista katua väärään suuntaan, päin punaisia, ja puikkelehtia solmuun juuttuneen liikenteen seassa miten huvittaa tai sotkea jalkakäytävällä.

Sivuilleen ei kannata näkyvästi vilkuilla, sillä jos luo katsekontaktin autoilijaan, peli on jo menetetty. Röyhkein ajaa aina ensin. Pyöräilyvarustus poikkeaa suomalaisesta: kypärää tai valoja on tuskin kellään, mutta hengityssuojalle löytyy käyttöä.

Tähän kaikkeen kun on oppinut, pitää kai opetella aikanaan uudestaan suomalainen pyöräilykulttuuri.

Venäjän-kirjeenvaihtaja Kerstin Kronvall, Moskova:

Kerstin Kronvall.
Kerstin Kronvall.Jyrki Lyytikkä / Yle

Kävin työmatkalla Sotšissa lokakuun lopulla, jolloin Moskovassa oli jo melko talvista. Sotšissa sen sijaan oli vielä kauniin syksyistä ja jopa toistakymmentä lämpöastetta.

Asuin hotellissa, jonka palvelu oli töykeydessään hämmästyttävä. Lähtöpäivän aamuna hotelli ei esimerkiksi pystynyt järjestämään kupillista kahvia ennen virallista aamupala-aikaa. Ajattein happamasti, että tämä on tyypillistä lomakohteelle, jolla riittää asiakkaita ilman hyvää palveluakin.

Lähtö oli aikainen, ja olin puoliuninen vielä saavuttaessa lentokentälle. Lähtötarkastuksien jälkeen menin lähtöportin vieressä olevaan kahvilaan juomaan aamukahvit ja kirjoittamaan tekstin Ylen verkkosivuille. Sain tekstin valmiiksi ja kiirehdin koneeseen.

Moskovaan tullessa tajusin, että takkini oli jäänyt Sotšin lentokentälle! Ulkona oli kylmä ja minua harmitti.

Päätin selvittää, saisinko takin takasin. Ylen Moskovan toimiston sihteeri ryhtyi soittamaan takkini perään ja selvisi, että se roikkui kahvilan naulakossa, lähtöporttini lähellä. Suureksi yllätyksekseni he lupasivat lähettää takkini Moskovaan Sheremetjevon lentokentälle.

Vajaan viikon päästä olin taas lähdössä matkalle, ja menin käymään löytötavaratoimistolla.

Siellä ystävällinen nainen penkoi mielenkiintoisen näköisiä hyllyjä, joilla oli muun muassa lastenrattaita, leluja, laukkuja, paketteja ja pipoja. Hetken päästä hän toi paketin, jonka päällä oli nimeni. Ja takkini löytyi paketista.

Olin hyvin tyytyväinen ja kysyin, paljonko olen velkaa. Hämmästykseni oli valtava kuullessani, ettei palvelu maksanut mitään.

Enää en ajattele Sotšin palvelukulttuurista mitään kielteistä.

Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Pirkko Pöntinen, Washington:

Pirkko Pöntinen.
Pirkko Pöntinen.Henrietta Hassinen / Yle

Amerikkalaiset purkumiehet ovat nopeita.

Presidenttiehdokkaiden Hillary Clintonin ja Donald Trumpin ensimmäinen vaaliväittely oli päättynyt Hofstran yliopistolla New Yorkissa keskiyöllä, syyskuun lopussa.

Tuhansille toimittajille pystytetty mediatila oli seuraavana aamuna lähes tyhjä. Toimittajista suunnilleen vain minä ja kuvaaja-Bryan olimme sisällä ja valmistauduimme tv-uutisten suoraan osuuteen, paikallista aikaa iltapäivällä.

Bryan oli pystyttänyt kamerat ja valot salin taka-osan korokkeelle. Asetelma oli siisti, kuvassa oli syvyyttä ja lähetin toimi. Purkumiesten ryhmä lähestyi tarmokkaasti ja käski meidät alas.

Bryan siirsi kaluston keskelle salia. Lähestys oli jo alkamassa. Samaan aikaan purkumiehet olivat jo selkäni takana ja alkoivat irrottaa pöytien päällisiä. Bryan löysi työnjohtajan, joka komensi miehet keskeyttämään homman vartiksi.

Vartti kutistui muutamaksi minuutiksi ja kiireellä jouduimme siirtymään jo toiseen päähän hallia. Saimme uuden lupauksen, että pöydät pysyvät paikoillaan. Lähetys oli alkanut.

Kun työnjohto poistui, purkumiehet alkoivatkin kiikuttaa taustaa tyhjäksi ja porata pultteja auki. Emme voineet siirtyä enää mihinkään.

Saimme heidät hiljennetyiksi ja pystyin vastaamaan ensimmäiseen kysymykseen. Kun keskustelu siirtyi hetkeksi Pasilan studioon, linja katkesi.

Telefirma oli sulkenut ylimääräisen lähetinmaston ja Ylen lähetin putosi pois päältä. Analyysi vaaliväittelystä jäi iltauutisissa yhteen vastaukseen.

Oli kurjaa pakata kamat ja lähteä juna-asemalle.