Sotasankari Pajarin lapsenlapsi kertoo herkästä miehestä, jolla oli karskit sotilaan kuoret

Tampereella avautuva näyttely Pajarin pojat valottaa legendaarisen kenraalin ja hänen johtamiensa joukkojen tarinoita talvi- ja jatkosodassa.

sotahistoria
Pajari Aittojoella, SA-kuva
Pajari "konttorissaan " Aittojoella talvisodan ensimmäisten Tolvajärven voittojen jälkeen.SA-kuva

Jarmo Talasrinteelle sotahistorian harrastus on myös sukututkimusta. Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari, kenraali Aaro Pajari oli hänen isoisänsä, josta tarinoita riittää.

– Ikävä kyllä synnyin vasta seitsemän vuotta hänen kuolemansa jälkeen, Linkosuon leipomonjohtaja Jarmo Talasrinne pahoittelee ja todella tarkoittaa sitä, kun tapaamme Tampereella perinneyhdistys Pajarin poikien tiloissa.

Sotahistoriasta pian teinivuosien ja armeijan jälkeen kiinnostuneella Talasrinteellä olisi ollut paljon kysyttävää isoisältään. Kuva kenraali Aaro Olavi Pajarista sotilasjohtajana ja ihmisenä on kuitenkin muodostunut varsin tarkaksi. Suuri kiitos kuuluu niille tuhansille Pajarin alaisuudessa olleiden henkilöiden tarinoille, joita perinneyhdistys on vuosien ajan tallentanut.

– Minulla on läheinen suhde isoisääni, vaikka emme koskaan tavanneetkaan.

– Lapsena minulle kerrottiin miehestä, joka oli hyvin perhekeskeinen, hyväsydäminen ja herkkä, mutta jolla oli karski sotilaan ulkokuori. Silloin kun tarvittiin – silloin mentiin.

– Isänmaa oli hänellä kaikkea muuta ennen. Tämä tuli vahvasti esille, kun hän joutui taistelemaan Lapissa myös entisiä Uhtuan rintamalta tutuksi tulleita aseveljiään vastaan. Isänmaan etu vaati sitä. Hyökkäyksellä todistettiin valvontakomissiolle, että suomalaiset taistelevat tosissaan, liittoutuneiden apua emme tarvitse.

Kaikkien sotien kokija

Asikkalassa vuonna 1897 syntyneen Aaro Pajarin elämänkaareen mahtuvat kaikki itsenäisen Suomen sotilastoimet. Vöyrin sotilasopein Pajari oli mukana valkoisen armeijan taistelijana vuonna 1918. Seuraavana vuonna Pajari oli Paavo Talvelan mukana Aunuksessa yrittämässä Karjalan valtausta.

Talvela ja Pajari johtivat talvisodan alkuvaiheen käänteentekeviä taisteluja Tolvajärvellä joulukuussa 1939.

– Tolvajärvi oli tärkeä. Se oli ensimmäinen torjuntavoitto, antoi uskoa kansalle. Voitto ja vastahyökkäys pitivät huolen siitä, että Laatokan pohjoispuolelta venäläinen divisioona ei päässyt koukkaamaan Kannaksen armeijan selkään, Jarmo Talasrinne toteaa.

Menestys toi Pajarille ylennyksen everstiksi.

Pajari ratsastaa SA-kuva
Aaro Pajari tervehtii joukkoja 3. divisioonan komentajana kaatuneiden muistopäivänä Kivennavan Kotselässä järjestyssä juhlassa. 21.5.1944. Neuvostoliiton suurhyökkäys pari viikkoa myöhemmin jyräsi läpi Kannaksen.SA-kuva

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Pajari johti Kannaksen takaisinvaltausta, ja Mannerheim nimitti hänet ensimmäistä kertaa Mannerheim-ristin ritariksi. Lapin sodassa 1944 lokakuun onnistunut maihinnousu Tornioon oli toisen Mannerheim-ristin ritarin arvoinen teko. Arvomerkin luovutuksen yhteydessä Pajari pidätettiin valvontakomission määräyksestä.

Yllätyskäänteitä edestä johtamalla

Aaro Pajarin yksi toimintaperiaate oli se, että tilanteen muuttuessa annetusta käskystä voidaan poiketa ja tehdä yllätyksiä. Esimerkiksi Tolvajärvellä oli tarkoitus koukata vihollisen selustaan, mutta Pajari komensikin joukot avoimeen hyökkäykseen. Vuoksen ylitys ilman tappioita 1941 perustui onnistuneeseen harhautukseen. Suursaaressa ja Torniossa hyökkäykset epätodennäköisillä hetkillä olivat ratkaisevia.

– Pajarilla oli se periaate että suomalaisia johdetaan edestä. Kun Tolvajärvellä harjoiteltiin sissisotaa ja tehtiin iskuja, Pajari halusi lähteä mukaan johtamaan, kokemaan ja katsomaan kuinka isku suoritetaan. Intoa oli, mutta sen verran sydänvikainen mies oli, ettei aina jaksanut tulla takaisin ilman aseveljien apua, Jarmo Talasrinne kertoo.

– Pajari ymmärsi, että miehiä pitää johtaa, kuten hän totesi: ” johda miehiäsi niin kuin haluaisit itseäsi johdettavan”.

Pajarin pojat nimitys perinneyhdistyksen nimenä kuvastaa kenraalin ja miehistön välejä. Puhevälit olivat suorat ja tämä hiersi puolestaan suhdetta muuhun upseerikuntaan.

– Esimerkiksi yhden pataljoonan miehet laittoivat Pajarille suoran reklamaation pataljoonan päälliköstään siitä, että hän haukkuu meitä saamattomiksi kommunisteiksi ja vasemmistolaisiksi. Tämän seurauksena pataljoonan komentaja siirrettiin uusiin tehtäviin.

Vastakkainasettelu vaihtui aseveliakseliksi

Jarmo Talasrinne haluaa nostaa isoisänsä toiminnan sovunrakentajana talvisodan jälkeisenä aikana sotasaavutusten rinnalle.

– Rauhan aikana kun Työväen teatterissa oli ensimmäinen näytös, Pajari tuli sinne adjutanttinsa ja vaimonsa kanssa juhlaunivormussa ottaen osaa omaisten suruun. Siinä vaiheessa myös vastakkainasettelu Tampereella päättyi.

Mielenmuutos ei tullut keneltä tahansa, sillä vuonna 1933 Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin päällikkönä toiminut Pajari poistatti omavaltaisesti sosiaalidemokraattien punaliput Hämeenkadulta.

Mitä Aaro Pajarin ajattelussa oli muuttunut?

– Tämä tuli kokemuksen kautta, jos se kokemus olisi ollut jo vuonna 1933 mitä oli ollut 1940, niin varmaan tilanteet olisivat voineet olla toisenlaisia. Mutta eikö ihmisillä ole aivan loistava mahdollisuus oppia erilaisista asioista tulevaisuutta silmälläpitäen?

– Kyllä se veljeys ja ystävyys ja oikeat viholliset olivat löytyneet talvisodan hangilta, Jarmo Talasrinne ynnää.

– Tamperelaiset sotaveteraanit perustivat puoluekannasta välittämättä yhteisen yhteisön, jolla pidettiin aseveljistä huolta. Siitä syntyi poliittinen yhteenliittymä, aseveliakseli, joka kehitti sitten Tamperetta myöhemmin.

Pajarin poikien muistot näyttelyksi

Tampereen museokeskus Vapriikissa avataan Pajarin poikien tarinoihin perustuva näyttely (siirryt toiseen palveluun), johon myös presidentti Sauli Niinistö aikoo tutustua maakuntamatkallaan keskiviikkona.

– Tein aloitteen asiasta Tampereen kaupungille ja Vapriikille. Ajatus oli ensin se, että Suomen täyttäessä 100 vuotta, meidän pitäisi saada Tampereelle selkeä näyttelykokonaisuus, joka kertoisi nämä kerätyt tarinat pirkka-hämäläisten, pirkanmaalaisten historiasta.

– Se on meidän velvoite tulevia sukupolvia varten pitää huoli, että tarinat säilyvät ja näitä tarinoita voidaan sitten vaihtuvin näyttelyin joko kiinteissä museoympäristöissä tai nettiversiona pitää yllä ja käyttää tulevaisuudessakin hyväksi.

Monet tarinoiden päähenkilöt ovat saaneet viimeisen leposijansa sankarihautausmailta eri puolilla Suomea, Pirkanmaata ja Tampereen Kalevankankaalta, jossa on myös vuonna 1949 kuolleen hämäläisten kenraalin Aaro Pajarin muistomerkki ja hauta.

On aika ottaa kuva isoisäänsä muistelevasta Jarmo Talasrinteestä perinneyhdistyksen vitriinissä olevan Aaro Pajarin reliefin vieressä. Kuin kaksi Pajaria.

Jarmo Talasrinne
Jarmo Talasrinteessä ja Aaro Pajarissa on samaa näköä.Yle Antti Eintola