Eutanasia ymmärretään usein väärin – "Onko kuolemaan liittyvä eksistentiaalinen kärsimys surmaamalla hoidettava taudinkuva?"

Moni meistä ei tiedä mistä puhuu, kun aiheena on eutanasia.

eutanasia
Hoitaja pitelee vanhuksen kättä.
AOP

– Eutanasialla tuntuu olevan "määritelmällistä rikkautta", sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve. Vielä enemmän siihen liittyy Pälven mukaan väärinymmärryksiä.

Lääkäriliitto vastustaa eutanasiaa. Liiton mukaan saattohoidon kehittämisellä ja alueellisten erojen poistamisella suurimmalle osalle ihmisistä voidaan taata hyvä kuolema.

Pälve kävi Yle Uutisille läpi kuusi yleistä eutanasiaan liittyvää väärinymmärrystä ja pohti, miksi eutanasia on niin vaikea asia.

1. Mitä eutanasia on?

Eutanasialla tarkoitetaan tilannetta, jossa lähellä kuolemaa oleva, parantumattomasti sairas oikeustoimikelpoinen aikuinen kertoo kärsivänsä ja hän toistuvasti pyytää, että lääkäri lopettaisi hänen elämänsä eli surmaisi hänet, Lääkäriliiton Heikki Pälve sanoo.

2. Eutanasia ei ole puhtaasti ihmisen oma päätös

Ihminen ei itse päätä eutanasiastaan, vaan hän anoo sitä ja jokin kollegio sitten päättää. Mahdollisen lain myötä yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttuu peruuttamattomasti, hän arvioi.

Pälven mukaan yksilön ajattelutapa muuttuu, jos yhteiskunnassa on eutanasian salliva toimintamalli. Ajan myötä esimerkiksi yksittäinen vanhus voi pyytää eutanasiaa sanomalla "minulla on eksistentiaalinen kärsimys, ystäväni ovat kuolleet eikä ruoka enää maistu. Olen taakka lähimmilleni ja yhteiskunnalle. Haluan täältä pois.” Tästä keskustellaan nyt Hollannissa.

Tämän jälkeen myös naapurin vanhus alkaa miettiä, kuinka suuri taakka hän on lapsilleen ja yhteiskunnalle. Hän alkaa tuntea yhteiskunnallisen paineen, joka liittyy esimerkiksi puheeseen vanhustenhoidon kalleudesta. Päätös ei enää perustu puhtaasti yksilön omaan tahtoon, vaan heijastaa hänen kokemiaan ulkopuolelta tulevia todellisia tai kuviteltuja toiveita, Pälve pohtii.

3. Kaikkea kärsimystä ei voi ratkaista eutanasialla

Meillä on luotu vääriä mielikuvia siihen, mitä eutanasialla oikeasti voidaan ratkaista, Lääkäriliiton Heikki Pälve sanoo. Jokin aika sitten kohistiin kuolemansairaasta pikkupojasta, jonka kärsimykset olisi monen mielestä pitänyt voida lopettaa eutanasialla.

Missään maailmassa ei Pälven mukaan kuitenkaan ole sellaista eutanasia-lakia, joka olisi tähän, akuuttiin sairaskohtaukseen toiminut. Eikä sellaista ole Suomeen suunnitteilla. Kuoleman edellä oleva yleinen elämän loppumiseen liittyvä kärsimys ja huoli ei ole eutanasialla hoidettava asia.

4. Sietämätön kipu on harvoin syy pyytää eutanasiaa

Kivut eivät ole ratkaiseva asia eutanasiaa harkittaessa, Pälve sanoo. Hengenahdistus tai tukehtumisen tunne voidaan lähes poikkeuksetta modernin saattohoidon keinoin hoitaa.

Terhokodin johtaja Juha Hänninen on sanonut, että useimmiten eutanasiaa toivoo potilas, joka vain odottaa kuolevansa. Hänellä on enää viikko tai pari elämää jäljellä. Hän ei enää jaksa, ruoka ei maistu, eikä ystäviä tai sukulaisia enää ole.

5. Kuolevan ihmisen "nukuttaminen" eli palliatiivinen sedaatio ei ole eutanasiaa

Päätös siirtyä parantavasta hoidosta palliatiiviseen eli oireenmukaiseen hoitoon on Pälven mukaan merkittävä, kuolevan potilaan hyvinvointia edistävä päätös. Palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe on nimeltään saattohoito.

Viime kädessä potilaalle voidaan aiheuttaa palliatiivinen sedaatio muutamaksi päiväksi, jolloin potilas ikään kuin nukkuu pois. Kyseessä ei ole eutanasia.

6. Aivokuolleen potilaan elintoimintoja ylläpitävien hoitotoimenpiteiden lopettaminen ei ole eutanasiaa

Aivotoiminnan loppuminen on Suomessa määritelmällisesti kuolema. Jos potilas on silloin hengityskoneessa, se tulee kytkeä pois päältä. Kun vakava sairaus romahduttaa potilaan voinnin ja kuolema on välittömässä läheisyydessä, voidaan potilaan mahdollista kärsimystä hoitaa aktiivisesti.

Ruuan ja nesteen antamisesta luopuminen on osa hoidon kokonaisuutta aivan lopussa ja lääkityksellä huolehditaan, että potilas ei kärsi, Pälve kertoo. Näin toimien elämän loppu on rauhallinen eikä pitkity. Kyse ei kuitenkaan ole eutanasiasta vaan turhan hoidon lopettamisesta.

Miksi eutanasia on niin vaikea asia?

– Maailmassa on aika vähän yhteiskuntia, joissa voidaan ajatella, että yhteiskunnalla olisi virallinen lupa surmata kansalaisiaan. Väärinkäytön mahdollisuus on ilmeinen, sanoo Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

Myös pohdinta siitä, millä edellytyksillä eutanasia olisi oikeudenmukaista, on aikaan ja paikkaan sidottua. Kerran päätetyt perusteet ja kriteerit muuttuvat. Keskustelu eutanasian rajoista olisi loputonta.

Kansasta 73 prosenttia kannattaa Ylen ja Taloustutkimuksen kyselyn mukaan eutanasiaa. Kuolevia ihmisiä hoitavista lääkäreistä eutanasiaa kannattaa vain 17 prosenttia. Heikki Pälve arvioi, että ero johtuu muun muassa siitä, että me emme tunne saattohoitoa tarpeeksi hyvin.

– Me hoidamme jo nyt hyvin ihmisen, jonka sairauteen liittyy vaikea kipu. Ihmisillä on väärä käsitys, että näin ei olisi. Saattohoito on mainettaan parempaa, mutta ei suinkaan uutena lääketieteen alana vielä optimaalisesti hyödynnetty voimavara.

Oikeuttaako eksistentiaalinen kärsimys eutanasiaan?

Moni myös luulee, että kaikkeen kuolemaan liittyy epänormaali kärsimys ja kipu. Me emme tunne kuolemaa ja siksi pelkäämme sitä. Ei kuoleman välitön läheisyys ole vailla kärsimystä sinällään.

– Kuoleman lähestymiseen liittyy eksistentiaalinen kärsimys: "tässäkö tämä nyt oli? Tähänkö tämä nyt loppuu?" Näin ajatellaan, vaikka ei olisi kipua. Onko tämä sitten surmaamalla hoidettava taudinkuva, Pälve kärjistää.

Jos Suomessa tehtäisiin sama määrä eutanasioita kuin Hollannissa, se tarkoittaisi 1 700 eutanasiakuolemaa vuodessa. Nyt Suomessa käydyssä keskustelussa on puhuttu kymmenistä, maksimissaan sadasta eutanasiaa vuosittain haluavasta potilaasta.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve haastaa miettimään, keitä ne loput 1 600 sitten olisivat. Jos eutanasia laillistetaan, täytyy myös olla käsitys siitä, missä tilanteissa sitä tarvitaan ohi hyvän saattohoidon.