Älä kysy lapselta: "Mikä sinusta tulee isona?" vaan "Mitä mielenkiintoista haluat tehdä seuraavaksi?"

Opinto-ohjaajan mukaan nykyajan ammatinvalinnassa kysymys on valmistautumisesta sattumiin.

Koulutus ja kasvatus
10-luokkalaiset lukevat työpaikkailmoituksia
Mikä on aulaninja? Entä Key Account Manager? Nykyajan ammattinimikkeet voivat olla melkoista titteliviidakkoa kenelle tahansa.

Netin työnvälityspalstalla haettiin hiljattain "Aulaninjaa".

"Haluaisitko työskennellä kansainvälisen yrityksen ninjatiimissä tarjoten parasta aula-asiakaspalvelua koko työyhteisölle ja sen vieraille?

Tehtävänäsi on pitää toimiston asiat järjestyksessä. Huolehdit, että yrityksen vieraat vastaanotetaan ystävällisesti ja että he löytävät oikeaan palaveriin vaivattomasti. Pidät myös huolta virkistävistä kokoustarjoiluista ja kahvin tuoreudesta. Ystävällinen asiakaspalvelusi kantautuu myös aulapuhelimeen, johon vastaat muun työn ohessa."

Kysymys lienee eräänlaisesta vahtimestarista, tai vastaanottovirkailijasta.

– Aulaninjan työhön tarvitaan ehkäpä liiketalouden, tarkemmin sanottuna markkinoinnin opintoja, arvelee opinto-ohjaaja, Suomen opinto-ohjaajat ry:n puheenjohtaja, Jukka Eero Vuorinen.

– Jos työhön kuuluu myös ovien availua, siihen saatetaan tarvita myös kiinteistöpuolen koulutusta.

Ehkäpä aulaninjalta odotetaan myös miellyttävää ulkonäköä? Opinto-ohjaajan työhön ei Vuorisen mukaan kuulu ulkonäöstä keskustelu, mutta työelämän murroksesta, eli sanalla sanoen "epävarmuudesta" oppilaiden kanssa kyllä keskustellaan.

"Opiskelu kannattaa aina"

Koska ammattinimikkeet muuttuvat ja katoavat, Vuorisen mukaan enää ei lapselta tai nuorelta kannata kysyä, että "Mikä sinusta tulee isona?", vaan nyt kuuluu kysyä: "Mitä mielenkiintoista haluat tehdä seuraavaksi?"

Eli koska ei tiedetä, minkälaisia ammatteja vaikka kolmen tai viiden vuoden päästä on olemassa, kannattaa keskittyä siihen missä on hyvä ja mikä kiinnostaa. Oli se sitten laskeminen, piirtäminen, laulaminen, rakentelu, nuorallatanssi, puhuminen, ihmisiin tutustuminen, pelaaminen, leipominen tai vaikkapa kuunteleminen.

Vuorisen mukaan kannattaa keskittyä "merkityksellisiin" ja "hyödyllisiin" taitoihin ja harjaannuttaa niitä. Mistä sitten tietää millaiset taidot ovat merkityksellisiä?

– Ei sitä voi voikaan tietää, toteaa Vuorinen.

Kuitenkin vanha slogan "opiskelu kannattaa aina", pätee yhä ja oman mielenkiinnon kohteena olevia taitoja kannattaa syventää sekä koulussa että vapaa-ajalla. Jokaisen kannattaa pitää huolta siitä, että eteen tulee sattumia enemmän kuin toisilla.

Kysymys on suunniteltujen sattumien hyödyntämisestä.

Kannattaa varmistua siitä, että juuri omalle kohdalle tulee enemmän sattumia kuin jonkun muun. Sattumiin pitää valmistautua.

– Mietipä omaa työpaikkaasi. Eikö sinne meneminen ole ollut enemmän tai vähemmän sattumaa? Vuorinen kysyy.

Omaa osaamistaan täytyy myös ylläpitää

Sattumia tulee vastaan jokaiselle ja kysymys on siitä, että osaa toimia sillä tavalla, että oma osaaminen on hyödynnettävissä eteen tulevien sattumien kautta.

– Pitää tehdä erilaisia juttuja, jotta sattumat olisivat todennäköisempiä itselle kuin muille.

Omaa osaamistaan pitää siis harjaannuttaa, opiskella tai muulla tavoin treenata. Kannattaa myös verkostoitua eli mennä sinne missä on ihmisiä tai surffailla vaikkapa netin sosiaalisissa verkoissa. Homma toimii ehkä pikkuisen samaan tapaan kuin parisuhdemarkkinat?

– Kotiin ei ainakaan kannata jäädä makaamaan ja odottamaan, että joku soittaa sinut töihin, sanoo Vuorinen.

"Suunnitellut sattumat" eivät siis tule eteen täysin ennalta arvaamatta, vaan niitä pitää aktiivisesti etsiä ja antaa niille mahdollisuus. Sen tähden omasta osaamisesta kannattaa Vuorisen mukaan pitää huolta: koskaan ei voi tietää millaisissa yhteyksissä juuri oma osaaminen voi olla hyödyksi ja millaisissa töissä sitä satutaan tarvitsemaan.

Vuorisen mukaan jokaisen työura on yleensä enemmän tai vähemmän sattumusten summa.

Mahdollisuuksia myös muualla maailmassa

Jos omalle osaamiselle ei tunnu löytyvät kysyntää kotikonnuilta, työmarkkinat ovat onneksi globaalit ja omalle osaamiselle saattaa löytyä merkitys jostain muualta maailmasta.

– Jos se on sellaista osaamista, joka on oikeasti merkityksellistä, niin kyllä tässä suhteessa koulun pitäisi vähän mukautuakin.

– Me emme voi etukäteen tietää mikä on merkityksellistä osaamista. Sellainenkin osaaminen, jota me emme osaa nyt arvostaa, voikin olla globaalissa mittakaavassa merkityksellistä.

Opinto-ohjaaja Vuorinen muistuttaa, että esimerkiksi tubettajia ja bloggaajia "kukaan ei pitänyt aluksi yhtään minään". Joistakin tubettajista on tullut maailmankuuluja, useat bloggaajat tienaavat elantonsa blogeillaan.

Vuorinen mainitsee esimerkkinä maailmanlaajuisista työmarkkinoista myös hänen entisen oppilaansa, jolla oli "frisbeefetissi". Kaveri teki sittemmin liitokiekosta urheilulajin ensin heiteltyään maailmanennätyksiä Sierra Nevadan autiomaassa.

– Hän näpräsi joka paikassa frisbeetä, eikä kukaan olisi voinut arvata, että hän voi tehdä liitokiekosta itselleen ammatin. Nyt hänellä on yritys, joka tuo maahan kiekkoja, ja hän suunnittele kuntiin ja liikuntakeskuksiin frisbeegolfratoja.

Robotit tulevat: ihmisille jäävät vain huippuvaikeat ja sikahelpot duunit

Digitalisaatio on toinen iso trendi suomalaisilla työmarkkinoilla. Vuorisen mukaan meillä olisi hyvät mahdollisuudet selvitä digitalisaation huippuosaajia tuottavaksi maaksi, ellei "koulutusleikkauksia sössitä kovin pahasti”.

Ja jos kouluissa olisi varaa hankkia tietokoneita ja verkkoja, jotta digiloikan ottaminen olisi mahdollista.

Vaarana on työelämän kahtiajako: toisaalta tarvitaan erittäin koulutettuja huippuosaajia, ja toisaalta suorittavien töiden tekijöitä.

– Puhumme työelämän u-käyrästä: keskivaikeat työt korvataan roboteilla ja älykkäillä ohjelmilla. Sitten on olemassa monimutkaisemmat työt, joissa vaaditaan kovempaa kvalifikaatiota ja koulutusta.

Nyt jo monet mekaanisia laskutoimituksia vaativat työt, kuten palkanmaksu tai kirjanpito, tekee ihmisen sijaan robotti.

Vuorinen kertoo, että esimerkiksi verovirastossa ihmiset eivät enää pyörittele verovähennyspapereita, vaan työn tekee robotti.

Vuorinen: Suomalaiset nuoret pitäisi saada mukaan digiloikan voittajaporukkaan

Robottien ja huippuosaajien tekemien töiden lisäksi jää työt, joiden tekemiseen ei tarvita juurikaan koulutusta, mutta joita eivät robotit tee. Vuorisen mielestä työelämän kahtiajako on suuri koulutuspoliittinen haaste.

– Suomella on hyvät mahdollisuudet pärjätä työelämän polarisaatiossa, jos koulutusleikkauksia ei kauheasti sössitä. Meillä olisi hyvät mahdollisuudet pärjätä tässä kilpailussa. Voisimme saada ison osan meidän nuoristamme mukaan tähän digitalisaation ja teknologian voittajaporukkaan.

Digiloikan toteutuminen kuitenkin vaatii sitä, että kouluilla on rahaa tietokoneisiin ja tietoverkkoihin.

Työntekijöitä tarvitaan väestön ikääntymisen vuoksi kuitenkin lähes kaikilla aloilla. Vuorisen mukaan esimerkiksi kunnissa kannattaisikin miettiä kuinka kuntatöihin saataisiin houkuteltua nuoria töihin. Toisaalta kysymys on laajasta yhteiskunnallisesta haasteesta: palkkojen ja töiden pitäisi olla sellaisia, jotta ne houkuttelisivat.

Mitä jos oma lapsi onkin keskinkertainen seiskan oppilas?

Mitä jos oma lapsi on niin sanottu seiskan oppilas, ja tuntuu, että ei ole erityisen huippu juuri missään? Tai mitä jos lapsella tai nuorella ei ole erityistä kiinnostuksen kohdetta, mahdollisuuksia, edellytyksiä, älyä tai rahaa opiskella tai tulla huippuosaajaksi jossakin?

Opinto-ohjaaja Vuorinen sanoo, että niin sanotut seiskan oppilaat ovatkin aina se haastavin ryhmä.

– Kaikista haastavin on sellainen oppilas, jolla on kaikki numerot seiskoja: mikään ei ole koskaan kiinnostanut kauhean paljon. Mutta kyllä kaikilla joku kiinnostuksen kohde on, ja se pitää opon huomata ja alkaa kehittää sitä.

– Toisaalta kysymyshän on nuorista, eikä heidän kohdallaan mikään peli ole menetetty. Opinto-ohjaajien täytyy kannustaa ja etsiä jokaiselle joku juttu, josta hän on oikeasti kiinnostunut.

Sama koskee vanhempia: Vuorinen on sitä mieltä, että ei ole viisasta ajatella, että "kunhan hän nyt seiskan ainakin kaikista aineista saa", vaan parempi olisi keskittyä vahvistamaan niitä aineita tai harrastuksia, joista lapsi on oikeasti kiinnostunut.

Jos näyttelijän tai laulajan lahjat eivät riitä maailmanluokan estradeille tai sattuma ei vie kykyjenetsintäkilpailun kautta kuuluisuuteen, voi olla, että ura urkenee vaikkapa vanhainkotien kiertävänä trubaduurina.

Vuorinen antaa lopuksi vinkin: jos omasta lapsestaan haluaa esimerkiksi arkkitehdin, niin "älä hönkää lapsen niskaan". Lapselle tai nuorelle ei kannata sanoa että, "kannattaa opiskella sitä matematiikkaa, koska sinä haluat arkkitehdiksi, kun olet niin hyvä piirtämään".

– Vie lasta sellaisiin paikkoihin, jossa on hienoa arkkitehtuuria, mutta älä tee siitä numeroa. Kannattaa olla hiljaa vaan ja sanoa, että katsellaan ja syödään jäätelöä.

Eli käytetäänkö tässäkin niin sanottua käänteistä psykologiaa?

– Kyllä, vähän niin kuin, opinto-ohjaaja Jukka Eero Vuorinen vastaa.

Yhteishakutietoja-grafiikka
Yle Uutisgrafiikka