"En ehkä ole isä, mutta hän on minun poikani" – Tältä tuntuu kumota isyys

"Jarmolle" kerrottiin vajaa vuosi sitten, että hän ei ole poikansa biologinen isä. Oikeus ei kuitenkaan antanut hänen kumota isyyttään.

isyys
Mies tyhjän paperiarkin äärellä.
Yle Uutisgrafiikka

Jarmon elämä särkyi loppiaisena 2016.

Hän oli laittanut puolitoistavuotiaan poikansa Niilon nukkumaan ja päätti tarkistaa sähköpostit. Tabletti kirjautui kuitenkin vaimon nimissä laaditulle sähköpostitilille. Ennen kuin Jarmo ehti kirjautua ulos, hän näki otsikoita, joita hän ei voinut jättää lukematta.

Jarmolle selvisi kerralla, että elämän tärkeimmät asiat perustuivat valheelle. Vaimolla, jonka kanssa Jarmo oli ollut 13 vuotta naimisissa, oli jo vuosia ollut suhde toisen miehen kanssa. Se ei ollut pahinta. Jarmon vaimon raskaus oli tullut yllättäen, vuosien yrittämisen jälkeen. Jarmo ymmärsi, että heidän poikansa Niilon biologinen isä oli hyvin mahdollisesti myös tämä toinen mies.

Kolmas vaihtoehto – koska muut vaihtoehdot tuntuivat niin vaikeilta, ja oli niin paha olo – oli vetää haulit hattuun.

Oli yö ja Jarmo oli töissä toisella paikkakunnalla. Hän soitti silti välittömästi vaimolleen. Kun Jarmo kysyi suoraan, kuka on pojan isä, vaimo vastasi toisen miehen nimellä. Siitä alkoi ensimmäinen hermoromahdus.

– Tämän jälkeisestä keskustelusta en juuri muista mitään. Halusin mennä pimeään komeroon, laittaa oven kiinni, ja tulla ulos vasta, kun joku muu on laittanut asiat kondikseen, Jarmo muistelee.

Edessä näkyi vain epämiellyttäviä vaihtoehtoja. Alkushokissa Jarmo harkitsi kaiken nielemistä ja avioliiton jatkamista. Toinen vaihtoehto oli isyyden selvittäminen dna-tutkimuksen avulla, mahdollinen avioero ja isyyden kumoaminen.

– Kolmas vaihtoehto – koska muut vaihtoehdot tuntuivat niin vaikeilta, ja oli niin paha olo – oli vetää haulit hattuun. Näitä kolmea mä siinä pyörittelin.

Jarmo päätti vaatia avioeroa ja isyyden selvittämistä. Se tarkoitti osittaista luopumista lapsesta.

– En halunnut pojasta eroon missään vaiheessa, vaan ex-puolisostani.

Vaikeimmat ratkaisut olivat kuitenkin edessä päin.

"Minut huijattiin isäksi"

Niilo syntyi keisarinleikkauksella, joten hänet annettin ensimmäisenä Jarmon hoiviin. Elämänsä ensimmäiset tunnit poika vietti juridisen isänsä rinnalla, kuunnellen tämän sydämenlyöntejä.

Jarmo ja hänen vaimonsa olivat yrittäneet saada lapsia lähes koko avioliiton ajan. Neljä vuotta kestäneisiin lapsettomuushoitoihin oli upotettu pieni omaisuus. Myös adoptiota oli harkittu.

Vajaat kaksi vuotta pojan syntymän jälkeen Jarmo sai Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta kirjeen, jossa olivat teetetyn isyystutkimuksen tulokset. Kirjeen sisältö aloitti uuden hermoromahduksen. Jarmo ei ollut Niilon isä 99,999 prosentin varmuudella.

Tieto ei kuitenkaan heilauttanut suhtautumista poikaan.

– Oli hänen alkuperänsä mikä tahansa, minä hänet kannoin synnytyssalista. Minä hänen kanssaan vietin ensimmäiset tunnit kahdestaan. Vaikka minä en ole pojan isä, hän on silti minun poikani.

Perhe oli hajonnut. Jarmo ja hänen vaimonsa asuivat eri osoitteissa. Työkaverit kuskasivat masentunutta Jarmoa töihin ja pitivät huolen, että hän söi riittävästi. Niilon oletettu biologinen isä ei vaatinut vanhemmuutta itselleen. Hänellä oli jo vaimo ja kaksi lasta. Jarmo kertoo keskustelleensa miehen kanssa vain kerran.

– Kaikkien kannalta parempi, etten näe häntä edes kasvotusten. Todennäköisesti jossain määrin viha kuohahtaisi yli.

Jarmo kävi kirjeenvaihtoa miehen vaimon kanssa. Häneltä Jarmo kertoo saaneensa selville, että hänen nyt jo entinen puolisonsa oli suostutellut Niilon oletettua biologista isää pojan huoltajaksi vielä silloin, kun Jarmo oli suhteesta tietämätön. Asian selvittyä vaimo oli kuitenkin Jarmon mukaan pyytänyt avioliiton jatkumista.

– Hän päätti kilpailuttaa isyyden. Kun hänen haluamansa miehen kanssa ei sitten tärpännyt, hän piti minua varajärjestelmänä. Luuli, että voisi palata minun kanssani yhteen, jos hänen suhteensa ei onnistuisikaan. Minut huijattiin isäksi.

Mies selin ja teksti, jossa lukee "En halunnut pojasta eroon missään vaiheessa, vaan ex-puolisosta..."

Elämän vaikein päätös piti tehdä kuudessa viikossa

Tasan kaksi vuotta synnytyssalissa vietettyjen tuntien jälkeen Jarmo oli hakemassa Niiloa itselleen viikonlopuksi. Hakureissu ei onnistunut. Poika viettäisikin syntymäpäiviään äidin sukulaisten parissa, vaikka alun perin oli sovittu muuta. Jarmo pysäytti autonsa levikkeelle ja itki puoli tuntia. Sitten hän lähti ajamaan takaisin kotia kohti.

– Mietin, että tätä pojassa kiinni roikkuminen olisi seuraavat 16 vuotta.

Olen muutaman jäykän päätöksen joutunut elämässäni tekemään, luullut olevani kova jätkä. Tämä oli silti kaikkein vaikein.

Huoltajuuden jakaminen ex-puolison kanssa ei sujunut. Jarmo koki, että tämä piti häntä lastenvahtina, jota saattoi pompottaa oman mielen mukaan. Huoltajuuden vaatimista kokonaan itselleen Jarmo ei harkinnut, koska hän piti mahdollisuuksiaan olemattomina.

Jarmo päätti katkaista suhteensa entiseen vaimoonsa kokonaan. Se tarkoitti myös isyyden kumoamista.

– Tajusin, että voisin olla pojan elämässä vain, jos ex-puolisollani ei ole mitään keinoa tai motiivia pakottaa minua mihinkään. En pysty luottamaan yhteenkään asiaan mitä hän sanoo, Jarmo perustelee.

Jarmo tulosti kannelapun isyyden kumoamiseksi, muttei kyennyt täyttämään sitä. Jarmo keksi itselleen tekosyitä lykätä päätöstä, jota hän kuvailee elämänsä vaikeimmaksi. Lappu jäi viikoisi auton takakonttiin.

Lopulta Jarmo veljensä tukemana aloitti kanteen kirjoittamisen. Kynä pysähtyi kohtaan, johon piti kirjoittaa, ketä vastaan hän on nostamassa kannetta.

– Kirjoitat siihen puolitoistavuotiaan pojan nimeä. Pojan, jota olet 1,5 vuotta luullut omaksesi. Se kävi sielun päälle. Olen muutaman jäykän päätöksen joutunut elämässäni tekemään, luullut olevani kova jätkä. Tämä oli silti kaikkein vaikein. Se tuntui ihan saatanan pahalta.

Sivun mittaisen arkin täyttöön meni kahdeksan tuntia. Tämän jälkeen Jarmo törmäsi uuteen ongelmaan: Suomen lakiin ja sen tulkintaan.

Käräjäoikeus hylkäsi Jarmon kanteen.

"Oikeuden mielestä minun olisi pitänyt hylätä kaksivuotias tehokkaammin"

Isyyslain mukaan (siirryt toiseen palveluun) isyyden kumoamista tulee hakea kaksi vuotta lapsen syntymän jälkeen. Jarmo jätti kanteensa seitsemän viikkoa myöhässä. Kun Jarmo sai isyystutkimuksen tulokset, hänellä oli kuusi viikkoa aikaa nostaa kanne.

– Käräjäoikeuden mielestä minun olisi pitänyt pystyä pysymään paremmin koossa, ja hylkäämään kaksivuotias lapsi tehokkaammin. Voin sanoa, että omasta tenavasta luopuminen ei ole helpoin juttu. Käräjien mukaan kuusi viikkoa olisi pitänyt riittää siihen.

Suomessa jätetään vuosittain 30-50 isyyden kumoamiskannetta, joista vain muutama hylätään. Jarmo pitää oikeuden päätöstä kohtuuttomana.

– Kaksi ihmistä (ex-vaimo ja Niilon biologinen isä) on pilannut monen muun elämästä aika paljon. Ensisijaisesti pojan ja minun, ja tässä järjestyksessä. Tuomio osoittaa, että valtiolle tämä kaikki on täysin jees. Tää koko paska sotii mun oikeustajuani vastaan.

Tilanne on "kiusallisen yleinen"

Isyyden kumoamiselle asetettu määräaika lyhennettiin viidestä vuodesta kahteen vuonna 2005. Tämä johtui siitä, että isyystutkimukset eivät tuolloin olleet tarpeeksi luotettavia ennen kuin lapsi oli kolmevuotias.

Määräajalla tavoitellaan sitä, ettei vanhempiinsa jo kiintyneen lapsen suhdetta voisi vanhempien toimesta katkaista, sanoo perheoikeuteen perehtynyt asianajaja Markku Fredman.

– Rajoituksella suojellaan sosiaalista perhettä. Väestötieteilijöiden mukaan on kiusallisen yleistä, että syntyy lapsia joiden isä ei ole aviomies. Ei ole lapsen edun mukaista, että isyyttä lähdetään korjaamaan kun on jo ehtinyt syntymään perheside.

Jarmolla, Niilolla ja Jarmon ex-vaimolla ei perhe-elämää kuitenkaan tule olemaan. Saatu oikeuden päätös ei silti yllätä, lakimies sanoo.

– Lakien määräajoilla pyritään ohjaamaan ihmisten käyttäytymistä. Kun tiettyjä väitteitä ei voi tehdä tietyn määräajan jälkeen, se tarkoittaa, ettei ihmisten haluta esittävän niitä.

Laki sallii aikarajasta poikkeamisen "erittäin painavan" syyn vuosi. Jarmon saaman käräjäoikeuden perustelun mukaan sellainen on esimerkiksi tilanne, jossa epäilys isyydestä herää vasta määräajan umpeuduttua. Jarmo perusteli oikeudelle myöhästymistään sillä, että hän oli kaiken kokemansa vuoksi lamaantuneessa tilassa. Käräjäoikeudelle toimitetun lääkärinlausunnon mukaan hän kärsi päätöstä tehdessään traumaperäisestä stressihäiriöstä, josta toipuminen kestää 6-12 kuukautta. Hän ei kuitenkaan ottanut töistä sairaslomaa mielenterveyssyistä, sillä se olisi vaikuttanut negatiivisesti koko työuraan.

Jarmo on hakenut asialleen valituslupaa hovioikeudelta, ja sanoo vievänsä asian niin pitkälle kuin mahdollista, tarpeen vaatiessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Mutta mitkä ovat hänen mahdollisuutensa?

– Tämä on näyttökysymys. Miten henkilö pystyy todentamaan sen, että hän on ollut toimintakyvytön, Fredman kommentoi.

"Tämä on asia, joka on pakko korjata"

Vaikeista kokemuksista puhuminen on raskasta, mutta terapeuttista. Se on yksi syistä, miksi Jarmo kertoo tarinaansa julkisuuteen. Hän toivoo sen auttavan vastaavassa tilanteessa olevia, ehkä jopa vaikuttavan heidän tilanteeseensa käräjillä.

Tää saattaa kuulostaa katkeran ex-miehen tilitykseltä. Vakuutan, ettei se ole sitä.

– Jos tämä vaikuttaisi käräjäoikeuksien toimintaan, kenenkään muun ei tarvitsisi läpikäydä tätä helvettiä. Nyt on menty lain kirjaimen mukaan, unohtaen mikä on ollut lainsäätäjän tarkoitus.

Kosto tai elatusmaksujen välttely ei ole edes osa motiivia, mies vakuuttaa.

– Tää saattaa kuulostaa katkeran ex-miehen tilitykseltä. Vakuutan, ettei se ole sitä. Jos kostaisin, sijaiskärsijänä on kuitenkin Niilo.

Pojan kohtalo vetää mielen matalaksi. Niilo ymmärtää asioiden laidan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, Jarmo toteaa.

– Se pikkupoika ei ole kenellekään tehnyt mitään pahaa. Se, että hänelle tehdään valheellinen lapsuus – tuntuu, että se on asia, joka on pakko korjata.

Korjaaminen tarkoittaa Jarmolle sitä, että oikeus määrää huoltajiksi lapsen biologiset vanhemmat. Jarmo toivoo sen tuovan hänelle mielenrauhan, ja siten mahdollisuuden olla mukana pojan elämässä.

– Jos isyys kumotaan, voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä ja voisin olla osa pojan elämää. Sitten se on lapsen oikeiden vanhempien päätettävänä, haluaako he sitä.

Millainen rooli sinulla lapsen elämässä sitten olisi?

– Aikuiskaveri, isähahmo, mitä näitä nimityksiä nykyään nyt on? Mutta isä en voi olla, minkäänlaista perhe-elämää ex-puolison kanssa ei voi olla. Mutta haluaisin pysyä pojan elämässä.

Henkiset jäähyväiset on kuitenkin jo jätetty. Jarmo ei ole nähnyt Niiloa puoleen vuoteen.

– Olen henkisesti joutunut hyväksymän ja käsittelemään sen asian, etten näe poikaa enää koskaan.

Jarmon ja Niilon nimet on muutettu. Anonymiteetillä suojellaan heidän yksityisyyttään. Jarmon tarina on varmistettu käräjäoikeuden pöytäkirjojen, THL:n isyystutkimuksen, sekä Jarmon toimittamien sähköpostien ja muiden asiakirjojen avulla.