Tutkijat: Koulujen digiloikan oppimisvaikutuksista vähän näyttöä – Pahimmillaan vain kirjojen siirtämistä nettiin

Suomalaisten vahva usko koulutukseen ongelmien ratkaisijana näkyy tavassa, millä uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttöä halutaan lisätä kouluissa.

opetusmenetelmät
Sormi osoittaa kannettavan tietokoneen ruutua.
Ralf Hirschberger / EPA

Elokuussa 2016 peruskoulujen uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön. Opettajat olivat hämillään, miten toteuttaa kaikkia sen pyrkimyksiä.

Opetushallituksen mukaan projekteja ja ilmiöoppimista lisätään. Kaikissa aineissa piti myös ottaa käyttöön uutta tieto- ja viestintäteknologiaa. Oppilaista haluttiin kasvavan uuden yhteiskunnan diginatiiveja pienestä pitäen.

"Oppilaiden mahdollisuuksia tieto- ja viestintätekniikan taitojen kehittämiseen on parannettu osana kaikkia oppiaineita, ja teknologia näkyy opetuksessa ja opiskelussa entistä enemmän. Opetussuunnitelmaan on tuotu esimerkiksi ohjelmointi osaksi matematiikan tavoitteita. Oppilaat oppivat jo alaluokilla ohjelmoinnin periaatteita."

Tähän tapaan esitellään opetushallituksen sivuilla (siirryt toiseen palveluun) uutta suunnitelmaa.

Tutkijat Janne Säntti ja Antti Saari ovat perehtyneet digiloikkaa eri tavoilla puoltavien lausuntojen perusteluihin.

Yliopistonlehtori Janne Säntti työskentelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja tutkijatohtori Antti Saari Tampereen yliopiston vastaavassa tiedekunnassa. He ovat käyneet läpi koulujen digitalisoitumista vaativia kannanottoja.

Saari ja Säntti eivät ole löytäneet vahvaa tutkimusnäyttöä, joka tukisi voimakasta uuden viestintäteknologian esiinmarssia opetukseen. Tablettien ja tietokoneiden pitkäaikaista vaikutusta oppimistulosten kohenemiseen ei ole välttämättä kyetty todistamaan tutkimuksissa.

Olemme itse löytäneet aika vähän tutkimustuloksia, jotka yksiselitteisesti tukisivat, että näillä olisi hirveän pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia oppimistuloksiin.

Antti Saari, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto

– Mietinnöissä, ohjelmajulistuksissa ja pamfleteissa on tuotu esille pikemminkin lupauksia, mitä kaikkea hyvää tämä digitalisaatio ja viestintäteknologia saa aikaan. Siellä on tietysti parempaa motivaatiota, oppilaskeskeisempää opetusta ja parempaa yhteyttä sinne laajempaan yhteiskuntaan, mutta aika vähän näissä ohjelmanjulistuksissa ja teksteissä on konkreettista tutkimustietoa siitä, minkälaisia vaikutuksia tieto- ja viestintätekniikan käytöllä on, kertoo Antti Saari.

Suurin osa opetusteknologian oppimisvaikutuksia koskevista tutkimuksista on pienimuotoisia kokeiluja ja pitkäaikaisseurantaa on vähän..

– Olemme itse löytäneet aika vähän tutkimustuloksia, jotka yksiselitteisesti tukisivat, että näillä olisi hirveän pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia oppimistuloksiin, Saari jatkaa.

Osa digitalisaation mainospuheista kuulostaa tutkijoiden korvissa kauppamiesten myynninedistämiseltä. Osassa kuntia onkin innostuttu hankkimaan laitteita oikein urakalla ja uskottu, että nyt kouluissa hypätään digiaikaan, kun joka lapsella on oma tabletti.

Marttilan koulun oppilaat digiopetuksessa.
Marttilan koulun oppilaat digiopetuksessa.Pasi Takkunen / Yle

Lasten on arveltu vain odottavan, että pääsisi oppimaan tietokoneiden avulla.

– Että olisi olemassa joku sellainen yhtenäinen ryhmä vaikka alakoululaisia, jotka ovat diginatiiveja, niin se on kiistetty, mutta sitä käytetään juuri tässä retoriikassa, sanoo Janne Säntti.

– Vähän luulen, että tässä on osittain retoriikkaa, että saadaan koneita myytyä ja tietyllä tavalla edistää asiaa.Tämä on tällaista minun ikäisteni vanhojen setien ja tätien huolta, mitä nuoret itse eivät näe tässä, Säntti hymähtää.

Koulutus kuntoon ja talous nousuun

Suomessa on pitkään vallinnut vahva usko koulutuksen kaikkivoipaisuuteen. Jos yhteiskunnassa on ongelmia, ratkaisuja haetaan Janne Säntin ja Antti Saaren mukaan usein koulutuksesta. Nyt Suomen rämpivä talous halutaan uuteen nousuun koululaisten tieto- ja viestintäteknologian uusilla kyvyillä.

– Kun näyttää olevan hirveä konsensus siitä, että se mitä täällä pitäisi tavoitella, on nimenomaan taloudellinen kilpailukyky, niin mitä tahansa halutaankin tuoda uudistuksia kouluun, kuten tässä tapauksessa digitalisaatio, niin esitetään että se on se, mikä palvelee sitä taloudellista kilpailukykyä ja sen ylläpitoa tai kehittymistä, selittää kasvatustieteen historiaa tutkinut Antti Saari.

On ehkä vähän huvittavaakin, että kaava toistuu aina vuosikymmenestä toiseen. Sitten unohdetaan nämä edelliset innovaatiot ja edelliset lupaukset, jotka jostain syystä eivät toteutuneet.

Antti Saari, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto

– Jos ajatellaan esimerkiksi opetusteknologiaa ja sen historiaa, niin tuodaan mullistavia teknologisia innovaatioita, mutta myös tällaisia pedagogisia innovaatioita, joiden väitetään sitten mullistavan aivan perusteellisesti tähän asti käytetyt opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt, kertoo Saari.

Koodauksen lapset oppivat hämmästyttävän nopeasti.
Koodauksen lapset oppivat hämmästyttävän nopeasti.Pasi Takkunen / Yle

– On ehkä vähän huvittavaakin, että kaava toistuu aina vuosikymmenestä toiseen. Sitten unohdetaan nämä edelliset innovaatiot ja edelliset lupaukset, jotka jostain syystä eivät toteutuneet. Me ikään kuin tässä mielessä vähän keksitään pyörää uudestaan.

Tutkijat muistuttavat, että kouluopetus on sinänsä muuttunut sadassa vuodessa varsin vähän, vaikka erilaisia uusia opetusmenetelmiä ja -laitteita on tuotu tasaiseen tahtiin luokkaan. Aika paljon kuitenkin lasten oppiminen on kiinni opettajan persoonallisista ominaisuuksista.

– 70-luvulla oli tällainen INO eli itseneuvova opetus, jossa oli pientä teknologiaviritystä. Sieltä luettiin tekstiä tietyllä nopeudella ja sitten niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, niin piirtoheitinhän nähtiin aikanaan sellaisena pedagogisena ratkaisuna, Janne Säntti kertoo.

Mitä digitalisaatio on, niin pelkään, että kirjoja vain laitetaan pdf:nä tableteille. Se ei ole aitoa digitalisaatiota ja eikä paranna Suomen oppilaiden tulevia työntekomahdollisuuksia tai tee heistä yhtään kriittisempiä.

Janne Säntti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Säntin mukaan digiloikkaan mennään ehkä liikaa tekniikka edellä.

– Mitä digitalisaatio on, niin pelkään, että kirjoja vain laitetaan pdf:nä tableteille. Se ei ole aitoa digitalisaatiota eikä paranna Suomen oppilaiden tulevia työntekomahdollisuuksia tai tee heistä yhtään kriittisempiä. Pelkään, että tämä on yleisempää kuin me suostutaan myöntämään, pohtii yliopistonlehtori Janne Säntti.

Ovatko opettejat kehityksen vauhdittajia vai jarruja?

Joka kerta kun kansainvälisen PISA-tutkimuksen tuloksista kerrotaan, niin tapana on ollut ylistää suomalaisen koulutuksen saavutuksia ja opettajia. Digiloikan puolestapuhujat ovat kuitenkin mielellään tuoneet myös esiin sen, että meillä kouluissa käytetään varsin vähän uutta tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa.

Tutkijoiden mukaan suomalaiset opettajat ovat tottuneet varsin suureen vapauteen valitessaan opetusmenetelmiä. Heihin on myös luotettu.

– Esitetään, että tässä on jonkinlainen ongelma, että opettajat ovat Suomessa ikään kuin pullonkaulana tai tulppana tai esteenä tälle digitalisaatiokehitykselle ja joskus jopa esitetään, että heillä on jonkinlainen asennevamma tätä tieto- ja viestintäteknologiaa kohtaan, kertaa Antti Saari.

"Miksi peruskoulu ja lukio elävät vielä ruutuvihkojen aikakautta? Koulu saattaa olla viimeinen verkon ulkopuolinen saareke arkisen elämämme keskellä. Luokkahuoneessa istutaan riveissä, kuunnellaan opettajan yksinpuhelua, kirjoitetaan vihkoon taulun muistiinpanoja ja lopulta opittu mitataan suomenkielisin esseevastauksin."

Näin kirjoittavat Päivi Lipponen ja Antton Rönnholm pamfletissaan Pulpetista tablettiin (siirryt toiseen palveluun) (2016).

Ekaluokkalaiset opettelevat kymmensormijärjestelmää
Sirkka Haverinen / Yle

Joissain kunnissa opetusvirastoissa on päätetty, että opetuksesta on tietty määrä toteutettava uutta teknologiaa käyttäen.

– Tämä on osa sitä puhetta, jossa ylhäältä määrättäisiin kiintiöt ja se on siinä mielessä ongelmallinen suomalaisen opettajan autonomian kanssa, jossa on lähdetty siitä, että opettaja saa paljon pedagogista harkintavaltaa, miettii Janne Säntti.

Tällaiset hetkelliset interventiot, jossa tuodaan jotain uutta, niin tottakai ne saattaa tuottaa jotain positiivista siellä luokassa, kun se on jotain josta innostutaan.

Antti Saari ja Janne Säntti

– Jos ajattelee suomalaisen peruskoulun hallinnan historiaakin, niin kyllähän se tietysti paikkansa pitää, että se on ennenkin ollut vähän ylhäältä johdettua ja nämä muutokset ovat tulleet sieltä ylhäältä käsin. Välttämättä opettajan vapautta ja sitä kykyä tuottaa siellä paikan päällä niitä ratkaisuja, niin niitä ei ole sieltä ylhäältä käsin aina tunnustettu, vaikka sitä vapautta on jossain määrin ollutkin, täydentää Antti Saari.

Janne Säntti ja Antti Saari ovat olleet huomaavinaan, ettei digiloikkakritiikistä oikein pidetä. He kuitenkin kaipaavat tarkempaa tutkimusta, jossa on pidemmän aikaa seurattu uuden tekniikan vaikutuksia oppimiseen.

– Tällaiset hetkelliset interventiot, jossa tuodaan jotain uutta, niin totta kai ne saattavat tuottaa jotain positiivista siellä luokassa, kun se on jotain josta innostutaan. On tietysti hyvä, että saataisiin näihin yksittäistutkimuksiin hieman pidempää seurantaa ja katsotaan, miten tämä tiettyjen digilaitteiden vaikutus jää pysyväksi vai jääkö? tutkijat kysyvät.

14.3. _tarkennettu jutun virkettä "_Tutkimuksia on toistaiseksi vain pienistä kokeiluista. Pitkäaikaisseurantaa on vähän." _muotoon "_Suurin osa opetusteknologian oppimisvaikutuksia koskevista tutkimuksista on pienimuotoisia kokeiluja ja pitkäaikaisseurantaa on vähän."