Kesämökkeilijät kuntaverolle? Tässäkö on ränsistyvän nälkä-Suomen pelastus

Kaksoiskuntalaisuuden käyttöönotto helpottaisi taantuvan haja-asutussuomen ahdinkoa, arvioi aluetutkija Timo Aro.

Kotimaa
Terveyskeskuksen odotustilat.
Jukka Uotila / AOP

Kaksoiskuntalaisuuden mahdollistaminen saattaisi helpottaa ratkaisevasti taantuvien maakuntien ahdinkoa, arvioi aluetutkija Timo Aro. Erityisesti Itä-Suomessa kärsitään laajoilla alueilla väestötappiosta ja hiipuvasta talouskehityksestä samaan aikaan, kun kesäasukkaita on paljon. Yhä suurempi osa kesämökkiläisistä myös viettää mökkipaikkakunnallaan pitkiä ajanjaksoja vuodessa. Aron mielestä kaksoiskuntalaisuuslaki olisikin perusteellisen selvittämisen arvoinen.

– Väestöennusteiden perusteella Itä-Suomen näkymä on aika karu. Oikeastaan ainoat kasvun alueet ovat Kuopion ja Joensuun ympärillä. Muuten alue on voimakkaalla supistuvan väestökehityksen uralla, Aro pohtii.

Esimerkiksi Etelä-Savossa kesämökkejä on kaikista maakunnista toiseksi eniten, ja maakuntakeskus Mikkeli on Suomen kunnista kesämökkien ykkönen. Kesäasukkaat antavat monelle maakunnan syrjäkylälle elintärkeää tekohengitystä, mutta heidän veroeuronsa jäävät kotipaikkakunnalle, yleensä pääkaupunkiseudulle.

Samaan aikaan maakunnan väkiluku on jäätävän tasaisessa alamäessä. Vielä vuosituhannen vaihteessa Etelä-Savossa oli kirjoilla lähes 168 000 asukasta, mutta vuonna 2016 saavutettiin ankea merkkipaalu, kun väkiluku laski jo alle 150 000:n. Siitäkin oli tämän vuoden tammikuussa ehditty pari tuhatta nuppia alaspäin. Lisäksi väestö on kaikista maakunnista keski-iältään Suomen vanhinta, ja huoltosuhdenäkymät ovat huolestuttavan heikot.

– Voihan siinä nähdä ristiriidan, että kesäasukkaat ovat ison osan vuodesta paikkakunnalla ja käyttävät palveluita, mutta eivät maksa kunnallisveroa lainkaan. Mutta toki pitää muistaa, että kesäsukkaat tuovat joka tapauksessa tuloja mökkipaikkakunnille, Aro sanoo.

3+9 tai 4+8

Käytännössä kaksoiskuntalaisuuden käyttöönotto olisi hyvin monimutkaista. Miten varmistettaisiin, että veropotti jaetaan oikeudenmukaisesti kahden kunnan välillä. Olisiko kaksoiskuntalaisuus pakollista kesämökkien omistajille; valvottaisiinko jotenkin, millä paikkakunnalla ihmiset aikaansa viettävät?

– Jos tässä asiassa edes kokeilujen kautta jotenkin päästäisiin eteenpäin, niin varmaan pitäisi kehittää joku kategorinen raja – esimerkiksi kolme tai neljä kuukautta – joka koskisi kaikkia riippumatta siitä, kuinka paljon aikaa kunnassa vietetään, Aro sanoo.

– Aika mahdotontahan olisi valvoa ihmisten oleskelemista eri paikkakunnilla.

Savolainen kristallipallo

Suomen tulevaisuudesta kiinnostuneita Aro neuvoo joka tapauksessa kääntämään katseet Etelä-Savoon. Maakunnassa yli 65-vuotiaiden väestöosuutta kuvaava käyrä sojottaa poikkeuksellisen pontevasti ylöspäin samalla, kun muiden ikäryhmien osuus laskee. Julkisten palveluiden käyttö siis lisääntyy samaan aikaan, kun veronmaksajien määrä vähenee. Nuoret karkaavat kasvu-Suomen keskuksiin.

– Etelä-Savo on jo nyt siinä tilanteessa, missä muu maa on keskimäärin joskus 20 vuoden kuluttua. Muun maan on tärkeää seurata, miten palveluita siellä kehitetään ja miten näitä kysymyksiä ratkaistaan.