Yhteiskuntaa selitetään taskulaskimella – ennen siihen tarvittiin sosiologi

Sosiologit kelpasivat julkisiksi asiantuntijoiksi, kun hyvinvointivaltiota rakennettiin. Sitten he katosivat – vaikka juuri tänään heitä kaivattaisiin. Mikä hävitti "päivystävän sosiologin"?

sosiologit
Antti Eskola.
Professori Antti Eskola (emeritus) oli 1960-1970-luvulla "päivystävä sosiologi".Mårten Lampén / Yle

Ujonoloinen nuorimies selittää Ylen arkistofilmissä harkitulla nuotilla, miten demokratia toteutuu politiikassa, mutta talouselämässä olisi vielä tekemistä.

Mies on professori Antti Eskola ja filmi vuodelta 1969. Niihin aikoihin Eskolan bongasi helposti televisiosta tai lehtien palstoilta. Elettiin aikaa, jolloin sosiologeilla oli paljon sydämellään – ja heitä myös kuunneltiin.

Suomi eli murrosta

Suomea ravisteli 1960- ja 1970-luvuilla suuri muutos. Ilmapiiri vapautui ja hyvinvointivaltiota rakennettiin vauhdilla. Sosiologit kehittivät yhteiskuntaa kädet kyynerpäitä myöten muutoksessa mukana.

– Me vastustimme autoritaarisuutta. Halusimme demokratian kaikkiin instituutioihin: talouselämään, perheeseen, kouluun, kirkkoon, armeijaan.., Eskola sanoo nyt, 50 vuotta myöhemmin.

Antti Eskola
Antti Eskola puoli vuosisataa sitten.Kalle Kultala / Yle arkisto

Sosiologilla oli vaikutusvaltaa

Samoihin aikoihin kun Eskola oli jo asemansa vakiinnuttanut yhteiskuntakriitikko, professori Risto Alapuro väitteli tohtoriksi. Molemmat miehet kuvaavat aikaa suomalaisen sosiologian kultakaudeksi. Kultakausi viittaa siihen vaikutusvaltaan, joka sosiologeilla oli.

– Sodanjälkeinen, ajattelultaan yksiulotteinen Suomi alkoi vapautua, ja juuri siihen aikakauteen sosiologien puhetapa puri erittäin hyvin. Sosiologiassa oli tuolloin iskuvoimaa, Alapuro sanoo.

Risto Alapuro.
Risto Alapuron mukaan 1960- ja 1970-luvulla sosiologiassa oli säihkettä.Yle

– Presidentti Urho Kekkonen seurasi tiettävästi aika tarkkaan, mitä minä tai muut sosiologit kirjoittivat. Myös pääministeri, ja myöhemmin presidentti, Mauno Koivisto oli kiinnostunut – varmaan siksi, että hän oli itsekin sosiologi, Eskola muistelee.

Alapuro muistuttaa, että muun muassa suomalaisen politiikan suuri linjapäätös hyväksyä kommunistit ja SKDL hallituskelpoisiksi, oli vahvasti sosiologien idea.

yliopistoluento 1969
Suomi modernisoitui ja vapautui - opiskeleva nuoriso etunenässä.Yle

– Nimenomaan sosiologeilta tuli se ajatus, että sulkemalla joku ryhmä politiikan ulkopuolelle, saadaan paljon ongelmia aikaan, Alapuro sanoo.

Alapuro lisää, että sosiologien liberaali ajattelutapa siirtyi pikkuhiljaa instituutioihin ja valtionhallintoon. Syntyi esimerkiksi Marraskuu-liike, joka lähti reippain toimin kehittämään alkoholiriippuvaisten, asunnottomien, mielisairaiden ja vankien oloja.

Monet sosiologit ottivat asiantuntijoina osaa erilaisiin lainsäädäntöhankkeisiin ja vaikuttivat sitä kautta koko yhteiskuntapolitiikkaan.

– Sillä tavalla suomalainen hyvinvointivaltio on 1960- ja 1970 lukujen sosiologien perillinen, Alapuro sanoo.

Sosiologilla pyyhitään pöytää

SKOP:n kyltti revittiin alas 17.9.1993 Helsingin Aleksanterinkadulla.
1990-luvun alun syvä lama toi taloustieteilijät yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön.Yle

Sitten tuli 1980-luku. Sen puolivälistä talousliberalismin viima alkoi puhaltaa. Katse kääntyi yhteiskunnasta yksilöön ja henkilökohtaiseen vaurauteen – Suomi juppiutui. Moni kriittistä yhteiskuntakeskustelua käyvä sosiologi oli asemoitunut vasemmistolaiseksi ja huomasi elintilansa kaventuneen.

Vuosikymmenen loppuun osui myös reaalisosialismin konkurssi. Neuvostoliitto ja sosialistinen leiri lakkasivat olemasta. Ajan henki käänsi monet vasemmistolaisetkin sosiologit katsomaan uuteen suuntaan.

Juoppo alkoholisti.
Marraskuu-liike lähti reippain ottein parantamaan muun muassa alkoholistien ja asunnottomien asemaa.Martti Juntunen / Yle

– 1990-luku oli hyvin epäpoliittisen sosiologian aikaa. Vasta 2000-luvulla sosiologiassa on alettu taas vähitellen kiinnostua politiikasta, Alapuro sanoo.

Lama tappaa sosiologin

Lopullinen niitti päivystävälle sosiologille oli 1990-luvun alun syvä lama. Lama toi julkisuuteen ja yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön uudet viisaat.

Yhtäkkiä uutiset täyttyivät finninaamaisista pörssianalyytikoista ja charmanteista sixten korkmanneista. Ekonomistit ottivat yhteiskunnan selittämisen julkisen tilan – ja siellä he ovat edelleen.

Jupit 1987
1980-luvun lopussa katse kääntyi kuluttamiseen. Suomi juppiutui.Yle

– Nyt kaikki on kaupallistettu: vanhukset ovat bisnes, sote-uudistuksen valinnan vapaus on bisnes ohjata verorahoja yrityksille ja niin edelleen. On selvää, että kehitystä nyt myös kommentoivat taloustieteilijät, Antti Eskola murisee.

Asiantuntija on kriisissä – paitsi jos osaa laskea

Professori Pertti Alasuutari
Professori Pertti Alasuutarin mukaan nykyistä keskustelua yhteiskuntapolitiikasta hallitsee mallin käsite.Mårten Lampén / Yle

Tampereen yliopiston sosiologian professori Pertti Alasuutarilla on teoria, miksi taloustieteilijät hallitsevat nykyään yhteiskuntakeskustelun kenttää. Ajan henki on sellainen, että yhteiskuntapolitiikkaa kommentoivalla asiantuntijalla pitää olla laskin taskussa. Siinä pelissä ekonomisti on vahvoilla.

– Nykyään on tärkeää, että asiantuntijalla on malli. Käsite tulee modernista fysiikasta. Kun pitää kuvata ilmiö, jota ei oikein osata selittää, luodaan matemaattinen malli, jonka oletuksilla ilmiötä testataan. Tällaisessa malli-keskustelussa taloustieteilijät ovat vahvoilla, sillä heillä on aina lukuja taskussaan. Jos kuuntelee nykyään uutisia, ne vilisevät sellaisia käsitteitä kuin Ruotsin malli tai Suomen malli, Alasuutari sanoo.

Nyt eletään populismin aikaa. Vaikka ekonomistit näyttävät julkisuudessa pärjäävän, kaiken kaikkiaan asiantuntijuus on suuressa kriisissä.

– Ennen ajateltiin, että asiantuntijat tietävät, mikä on ihmiselle hyväksi. Nyt ajatellaan, että markkinat tietävät sen paremmin. Mutta tähän päättelyketjuun sisältyy myös tämän ajan suuri ristiriita, Alasuutari muistuttaa.

– Usko markkinoiden järkeen on pudottanut asiantuntijat jalustaltaan ja se on luonut tilaa populismille. No, nyt kun populistit ovat vallassa, he julistavat sulkevansa rajoja ja rajoittavansa vapaakauppaa. Eli he käyvät juuri sen markkinat määräävät -ajattelun kimppuun, jonka tuloksena ovat alun perin syntyneet.

Päivystävän sosiologin paluu?

Nyt maahanmuutto horjuttaa Suomen yhteiskuntarauhaa. Sosiaali- ja eläketurvaa sekä terveydenhuoltoa säädetään uuteen asentoon. Työmarkkinaratkaisuja sorvataan pakkolakiuhkauksilla. Ja työntekijä- ja työnantajanpuolen keskusjärjestöjen suhteet ovat kuin lätäkkö bensiiniä, johon joku heittää kohta tulitikun. Olisiko päivystävälle sosiologille taas kysyntää?

Juha Sipilä Alexander Stubb yhteiskuntasopimusneuvottelut 2.3.2016Kesäranta
Työmarkkinaosapuolet on taivuteltu Kiky-sopimukseen. Hallitus tuulettaa.Yle

Kyllä ja ei – sanovat kaikki kolme sosiologia yhdestä suusta. Ensinnäkin, perinteiset yhteiskuntatieteilijät eivät ole julkisesta keskustelusta nytkään kokonaan kadonneet. Kaikki kolme mainitsevat toisistaan riippumatta muun muassa Heikki Hiilamon ja Juho Saaren nykypäivän yhteiskuntapolitiikan keskustelijoina.

Silti kukaan ei myöskään usko, että sosiologien kultakauden vaikutusvaltaan ja julkisuuteen on enää paluuta.

Pertti Alasuutari toistaa, että populismin aikakaudella asiantuntijuus on kriisissä.

Turvapaikanhakijoiden jono Tornion järjestelykeskuksen edessä.
Maahanmuutto yllättää suomalaiset.Kati Teirikko / Yle

Risto Alapuro sanoo, että aika on peruuttamattomasti toinen. Kultakaudella sosiologien viesti puri ja siinä oli säihkettä. Nuori tiede paljasti, että yhteiskunta ei ole oikeudenmukainen – nyt se jo tiedetään, mutta kukaan ei välitä.

– Silloin esimerkiksi tutkittiin, millaisia rikoksia eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat nuoret tekevät. Selvisi, että luokka-asemasta riippumatta tehtiin samoja rikoksia ja yhtä paljon. Mutta ero oli siinä, että alempiin luokkiin kuuluvat jäivät rikoksistaan kiinni. Siinä ajassa havainnossa oli säihkettä. Nyt samanlainen tutkimustulos ei tunnu hetkauttavan ketään, Alapuro pohtii.

Alapuro kiteyttää asian niin, että vaikka sosiologia tieteenä on edelleen vahvasti hengissä, se ei ole enää aikakautensa karismaattinen muotoilija.

Kaikkein haikeimman arvion antaa Antti Eskola.

– Aikoinaan me uskoimme tietoon ja valistukseen. Ajattelimme, että jos tieteen keinoin ihmiselle kerrotaan, kuinka tosiasiat ovat ja miten yhteiskunta toimii, se johtaa muutokseen. Oli virhe uskoa niin. Eivät ihmiset vapautta halua - vaan jotain, jolle alistua.