Huorittelua ja väkivallan uhkaa – eläinten parissa työskentelevät saavat omistajan vihat niskaansa

Eläinsuojelutyötä tekevät saattavat joutua työssään uhkaaviin tilanteisiin. Joskus eläintä mennään huostaanottamaan poliisin kanssa.

lemmikkieläimet
Koira katsoo kameraan.
Ihmisten työttömyys, taloudellisesti huono tilanne ja henkisen jaksamisen puute on heijastunut eläinten huostaanottojen määrään. Arkistokuva.Elisa Kinnunen / Yle

Kajaani

"Miksi koirani on tuotu tänne? Kyllä se olisi osannut kotiin, vaikka olikin karkuteillä."

"Jos kajoat koiraan, aseen piippu osoittaa sinua!"

Uhkaavat tilanteet ovat arkipäivää löytöeläinkodeissa ja eläimiä huostaan otettaessa. Ensimmäinen kommentti on Kajaanissa Juliuksen eläinhotellin yrittäjä Anne Oikariselle heitetty. Eläinhotelli myös huolehtii Kajaanin ja Vuolijoen löytöelämistä. Toinen kommentti on Kuhmossa ja Helsingissä löytöeläinkotia pitävälle Anu Kilposelle osoitettu uhkaus, joka sanottiin, kun hän kävi hakemassa viranomaisen tekemän huostaanottopäätöksen jälkeen koiran hoteisiinsa.

20 vuotta alalla toiminut Kilponen kertoo kuulleensa kaikki mahdolliset uhkaukset asianajajista tuhopolttoon ja pahoinpitelystä kehotukseen olla liikkumatta pimeällä. Useimmiten uhkaus on etelän seuduilla heitetty, pohjoisessa ihmiset harvemmin sortuvat uhkailuihin.

Uhkailuilmiö on Kilposen mukaan ollut olemassa aina, mutta on korostuneesti esillä nyt, kun huostaanottojen määrä on kasvanut. Ihmisten työttömyys, taloudellisesti huono tilanne ja henkisen jaksamisen puute on heijastunut suoraan huostaanottojen määrään.

– Ei pystytä huolehtimaan edes siitä, että lemmikki lopetettaisiin järkevässä aikataulussa. Nähdään, että lemmikin vointi on todella huono, mutta rahallinen tilanne on sellainen, että ei ole mahdollista viedä eläintä lopetettavaksi. Tai jos olisi, sitten ei ole rahaa viedä tuhkaukseen tai ei ole maatilkkua, johon lemmikki voitaisiin haudata, Kilponen luettelee etenkin Etelä-Suomessa korostuvia ongelmia.

Huorittelua ja hulluksi haukkumista

Mikä saa ihmisen tunteet niin kuumenemaan, kun kyse on eläimistä? Vuodesta 2005 Kainuussa valvontaeläinlääkärinä työskennellyt ja siten eläinsuojelutyötä tehnyt Aila Rauatmaa huomauttaa, että ihminen on kiintynyt eläimeensä. Vaikka ihminen olisikin kohdellut eläintään huonosti, ei hän välttämättä tajua tätä itse.

– Ja tuotantoeläimet liittyvät ihmisen elinkeinoon ja ammattiin, joten totta kai ne kuumentavat tunteita, tällä hetkellä Kainuusta virkavapaalla oleva ja Oulun aluehallintovirastossa läänineläinlääkärinä työskentelevä Rauatmaa kertoo.

Oli kyse koiranhäkeistä, ihminen kimpaantui ja tarttui minua kurkusta kiinni.

Aila Rauatmaa

Valvontatyötä tekevät saattavat saada hyvinkin monenkirjavan vastaanoton. Noin kahden kuukauden ajan Helsingissä valvontaeläinlääkärinä toiminut Meri Grekula-Flaaming kertoo, että ei ole kohdannut vielä uhkaavia tilanteita, mutta negatiivista suhtautumista on tullut välillä eteen.

Suhtautuminen tarkastuksiin on vaihtelevaa. Osa kertoo, että on saanut hyviä neuvoja. Osa voi hämmästyä, kun ei ole itse tajunnut jotain asiaa, Grekula-Flaaming kertoo.

Rauatmaa puolestaan kertoo, että joko häntä itseään tai kollegoitaan on esimerkiksi huoriteltu tai kutsuttu EU-elätiksi tai hulluksi. Rauatmaa on muutaman kerran uhattu tappaa, pahoinpitelyllä on uhattu useita kertoja ja kerran hänet on pahoinpidelty.

– Olin ihmisen kotona. Oli kyse koiranhäkeistä, ihminen kimpaantui ja tarttui minua kurkusta kiinni. Hän päästi välittömästi irti ja minä pakenin paikalta.

Rauatmaan mukaan nämä tilanteet eivät saaneet syntymään hänessä pelkoa, mutta ne herättivät harkintakyvyn siitä, mitä kannattaa sanoa ja missä tilanteessa.

Ajokoiran tassu.
Joskus eläinten huostaanottoon lähdetään poliisin kanssa.Tarja Nyyssönen / Yle

Entäpä Anu Kilponen, pelottaako sinua koskaan työssäsi?

– Kyllä, jos tiedän, että joudun esimerkiksi hakemaan koiran sellaisesta paikasta, jossa ei ole kaikki hyvin, Kilponen tunnustaa.

Tällaisiin tilanteisiin Kilponen lähtee poliisi turvanaan, mikä harmittaa häntä.

– Se on omalla tavallaan typerää, koska poliisien voimavaroja tarvittaisi paljon muuhunkin. Mutta kun ihmiset eivät ole yhteistyökykyisiä ja käyttäytyvät aggressiivisesti, niin joudutaan sitten turvautumaan poliisin apuun.

Kilponen kertoo tarvitsevansa poliisin apua muutaman kerran vuodessa.

Rauatmaan mukaan asiakaskäynnit pyritään hoitamaan pareina, mutta harvemmin niihin pyydetään tai saadaan poliisia mukaan, koska poliisin resurssit ovat niukat.

– Jos esimerkiksi Kainuussa on Kuhmon ja Sotkamon alueella yksi poliisipartio ja tulee yksi iso liikenneonnettomuus, ei partio voi lähteä minun mukaani.

Löytöeläinkodissa raha aina esillä

Kyseessä ei tarvitse olla eläimen huostaanotto tai suuri kaupunki, kun lemmikkien omistajien tunteet saattavat kuohahtaa. Myös pienen kaupungin löytöeläinkodin työntekijät kohtaavat toisinaan ihmisten vihaa.

– Jos joku ilmoittaa, että täällä on koira yksinään karussa, on meidän se haettava. Toisinaan omistajat ovat sitä mieltä, että miksi olette hakeneet, mutta pakkohan meidän on, Juliuksen eläinhotellin yrittäjä Anne Oikarinen huomauttaa.

Kajaanin kaupunki ostaa löytöeläinpalvelun Juliuksen eläinhotellilta, jossa niitä pidetään lakisääteiset 15 vuorokautta.

Kissa katsoo kameraan.
Kajaanilaiseen löytöeläintaloon päätyvistä eläimistä 30 prosenttia on kissoja.Elisa Kinnunen / Yle

Ärtymystä löytöeläinkodin työtekijä saa toisinaan osakseen myös karussa olleen lemmikin lunastushetkellä. Osa haluaa laskun, ja Oikarinen tietää jo etukäteen, että maksu unohtuu.

– Löytöeläinten kanssa raha-asia aina esillä, vaikka summa ei suuri ole, Oikarinen huomauttaa.

Olen aina sanonut sitä, että kun ei tarvitsisi olla omistajien kanssa tekemisissä, koska heiltä saa monesti tosi ilkeää palautetta.

Anu Kilponen

Löytöeläimen hoitomaksu on muutaman kympin luokkaa päivältä.

Anu Kilponen on törmännyt samaan ilmiöön. Vihaa ja ärtymystä saa helposti osakseen.

– Niihin törmää lähes viikoittain. Aiemmin oltiin tyytyväisiä, että lemmikki oli tallessa, kaikki oli hyvin ja lemmikistä oli huolehdittu meillä ollessa. Oltiin valmiita maksamaan siitä. Tällä hetkellä tuntuu, että trendi on se mennyt toiseen suuntaan.

Kilposen mukaan tällainen trendi on ollut voimissaan viimeisen puolentoista vuoden ajan. Syytä hän ei osaa sanoa, ja ihmisten pahansuopaisuus saa Kilposen hämmästyneeksi. Hän tunnustaa tekevänsä työtä eläinten takia.

– Olen aina sanonut sitä, että kun ei tarvitsisi olla omistajien kanssa tekemisissä, koska heiltä saa monesti tosi ilkeää palautetta.

Kainuussa pieni ongelma

Löytöeläinongelma ei ole Oikarisen ja Kilposen mukaan suuri Kainuun alueella. Juliukseen päätyy vuosittain noin 100 löytöeläintä Kajaanin ja Vuolijoen alueelta, Kiantimes:iin vajaa 50 eläintä Kuhmosta ja Sotkamosta.

Suurin ero pohjoisen ja eteläisen Suomen löytöeläimissä on se, että pohjoisessa eläimet ovat enimmäkseen metsästystarkoitukseen käytettäviä rotuja ja etelässä lemmikkirotuja. Anne Oikarinen kehottaakin tarkkasilmäisyyteen metsästyskoirien kohdalla.

– Kun ne ovat tien varressa ja niillä on tutkapanta kaulassa, niin jos ne eivät ole ihan kauhean väsyneen ja eksyneen näköisiä, niitä ei kannata ottaa kiinni. Omistajat kyllä tietävät, missä koirat menevät.

Karannut eläin on yleensä vanha koira, jolla on huono kuulo.

Anne Oikarinen

Oikarisen mukaan Juliukseen päätyvistä karkureista 30 prosenttia on kissoja, loput koiria.

– Karannut eläin on yleensä vanha koira, jolla on huono kuulo. Se menee hajun perässä eikä osaa enää kotiin.

Näin keväisin karkulaisia näkyy tavallista enemmän, sillä luonto saa koirankin sekaisin.