Simo Viitasen aivovamma ei näy päälle – "Siinä se ongelma onkin"

Aivovammaliitto muistuttaa ennaltaehkäisyn tärkeydestä, sillä onnettomuus voi yllättää kenet tahansa.

aivovauriot
Simo Viitanen vammautui liikenneonnettomuudessa 1988. Hän on Aivovammaliiton kunniapuheenjohtaja ja järjestöaktiivi.
Simo Viitanen vammautui liikenneonnettomuudessa 1988. Hän on Aivovammaliiton kunniapuheenjohtaja ja järjestöaktiivi.Pauliina Jaakkola/Yle

Joulukuussa 1988 ylistarolainen Simo Viitanen lähti hakemaan tyttärensä kummitätiä Seinäjoelta tyttären syntymäpäiväjuhlille.

Viitaselle matka oli tuttu – hän oli ajanut sen lukemattomia kertoja, mutta tällä kertaa Kyrönjoen ylittävän rautasillan jälkeen tiessä oleva mutka osoittautui kohtalokkaaksi. Se, mitä Simo tapahtumista kertoo, on kuulopuhetta, hänelle kerrottua.

– En koskaan päässyt Seinäjoelle. Auto oli siinä riistäytynyt minulta käsistä katuvalopylvääseen. Olin ollut autossa tajuttomana ja sitten joku oli soittanut apua. Sillä reissulla ollaan edelleen, Viitanen sanoo.

Väsymys invalidisoi

Simo Viitanen sai onnettomuudessa aivovamman. Hänen oikea puolensa halvaantui lievästi ja onnettomuudesta lähtien Simo on kärsinyt sekä kaksoiskuvista että väsymysoireista.

Väsymysoireet ovat yksi pahimmista.

– Vaikka olisin nukkunut hyvän yön, niin aamutoimien jälkeen tai parin-kolmen tunnin kuluttua tuntuu, että pitäisi mennä huilaamaan. Päivä menee sitten ihan kivasti, kun saa levätä, Simo sanoo.

Viitasen mukaan halvausoireet tulevat pintaan päivittäin ja väsymyksen myötä kaksoiskuvat voimistuvat.

– Väsyminen korostaa muistin ongelmia ja keskittymisongelmia. Väsyminen on niin invalidisoivaa ja se on kaikilla meillä. Monesti se vie mahdollisuuden jatkaa töissä.

Tuli se päivä, kun piti sanoa, että ei jaksa. Elämä tuli niin kauheaksi.

Simo Viitanen

Simo Viitanen palasi onnettomuuden jälkeen töihin. Vaikka työyhteisö oli ymmärtäväinen ja Viitasen työtä kevennettiin ja päivääkin lyhennettiin, hän kuvailee aikaa kaoottiseksi.

– Piti levätä koko loppupäivä, että pystyi lähtemään seuraavana päviänä töihin. Tuli se päivä, kun piti sanoa, että ei jaksa. Elämä tuli niin kauheaksi.

Kotiin sairaalasta tulee eri ihminen kuin ennen

Sairastuttuaan Simo Viitanen ajatteli olevansa ainoa, joka sairastaa aivovammaa. Nyt vuosia myöhemmin, sairastuneille on saatavissa vertaistukea ja tietoa eri lähteistä. Viitasen mukaan tieto vammasta on tärkeää myös sairastuneen omaisille.

– Omaisille sairastuminen on ainakin alkuvaiheessa melkeinpä kovempi paikka kuin vammautuneelle itselleen, Simo sanoo.

– Vaikka vammautunut pääsee kotiin, se kotiin tuleva on toinen ihminen kuin sairaalaan joutunut.

Viitasen mukaan yhteistä vammautuneille on ainakin alkuvaiheessa oireiden tunnistamattomuus. Halvausoireiden, muistin oireiden, fyysisten vammojen ja persoonallisuuden muutosten määrä vaihtelee.

– Äkkipikaisuutta voi tulla ja aloitekyvyttömyttä niin, ettei saa mitään aikaiseksi.

Pitäisi olla joku paikka paketissa niin, että ihmiset pystyisivät reagoimaan siihen, että jonkun on käynyt pahasti.

Simo Viitanen

Useimmiten aivovamma ei näy henkilöstä päällepäin.

– Siinä se ongelma onkin, että moni meistä on terveen näköinen. Pitäisi olla joku paikka paketissa niin, että ihmiset pystyisivät reagoimaan siihen, että jonkun on käynyt pahasti, Simo Viitanen sanoo.

Aivovamma 2017 -juhlasymposiumi  Seinäjoella 16.-17.3.2017
25-vuotias Aivovammaliitto vietti juhlasymposiumia Seinäjoella 16.-17.3.2017Hanne Leiwo/Yle

Käytä kypärää, älä räplää kännykkää

Seinäjoen seudun aivovammayhdistys perustettiin vuonna 1992. Samana vuonna käynnistyi Aivovammaliiton (siirryt toiseen palveluun) toiminta. 25-vuotias liitto on ollut mukana vaikuttamassa lainsäädäntöön ja toteuttanut aivovammautuneiden sekä heidän läheistensä edunvalvontaa. Simo Viitanen on yksi sen perustajajäsenistä. Hän on myös liiton kunniapuheenjohtaja ja Seinäjoen seudun (nykyään Etelä-Pohjanmaan) aivovammayhdistyksen perustajajäseniä.

Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Anne Porthén iloitsee, että on saatu syntymään hoitopolku, jossa erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja kuntoutus sekä kolmas sektori toimivat yhdessä vammautuneen hyväksi. Vaikka tietämys aivovammoista on lisääntynyt, työtä riittää edelleen. Sekä sairastuneiden edynvalvonnassa että vammojen ennaltaehkäisyssä.

Sen ymmärtäminen, että kuka tahansa voi joutua onnettomuuteen, jossa pää kolahtaa sellaisin seurauksin, että aivovamma jää seuralaiseksi loppuiäksi, on tärkeää.

– Ennaltaehkäisy on tärkein. Että käytetään pyöräilykypärää, turvavyötä eikä ajaessa räplätä kännykkää vaan keskitytään liikenteeseen, Porthén sanoo.

Porthénin tulevaisuuden toiveisiin kuuluu, että yhteiskunnassa saataisiin kehitettyä toimivat järjestelmät, joilla vammautuneen ihmisen arkea ja lähipiiriä voitaisiin tukea.

"Muuta vaihtoehtoa ei ole"

Simo Viitasen onnettomuudesta on lähes 30 vuotta. Vamman kanssa on pitänyt opetella elämään, sillä mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, hän sanoo. Viimeinen tikki olisi, jos jäisi vaan kotiin.

– Rajoitteet on koko ajan päällä, mutta en sanoisi, että elämä on huonoakaan. Olen saanut olla 25 vuotta aivovammatyössä ja pidän sitä aina vaan tärkeämpänä ja tärkeämpänä. En tiedä, voisiko elämä olla kauhean paljon parempaa, jos ei olisi aivovammaa, Viitanen sanoo.