Lihakeskusliitto: "Tuontilihan valvonta on Suomessa pilkuntarkkaa"

Viranomaisvalvonta on vain jäävuoren huippu, sillä valtaosasta valvonnasta vastaa liha-ala itse, sanoo Lihakeskusliiton toimitusjohtaja.

Ruoan turvallisuus
Pihvilihaa kaupan lihatiskillä.
Suomalaiset ovat lihansyöjäkansaa, mutta naapurit Ruotsissa ja Tanskassa ovat sitä vielä enemmän. Kalevi Rytkölä / Yle

Brasilian lihakohun taustoista ja laajuudesta tiedetään vielä liian vähän, jotta asiassa voisi tehdä johtopäätöksiä, sanoo toimitusjohtaja Mari Hannuksela Suomen teurastamojen ja lihanjalostusteollisuuden edunvalvontajärjestöstä Lihakeskusliitosta.

– Odotan kovasti, että huomisaamuun mennessä saadaan vahvistusta, miten asia rajautuu ja mitkä ovat epäilyjä, mitkä tosiasioita, ja millaisten riskien kanssa ollaan tekemisissä, Hannuksela sanoi sunnuntaina.

Vaikka Hannuksela ei epäile, että väite pilaantuneen lihan myynnistä Brasiliassa olisi suorastaan valeuutinen, niin tiedot ovat hänen mielestään vielä avan liian ohuita. Ensin pitäisi tutkia, ennen kuin hutkitaan, hän sanoo.

"Viranomaisvalvonta on jäävuoren huippu"

Suomalaisella kuluttajalle ei Hannukselan mukaan ole syytä huoleen, vaikka lautasella olisikin tuontilihaa.

– Vaikka Brasiliassa olisi myyty pilaantunutta lihaa ja olisi ollut väärinkäytöksiä, niin siinä on niin monta tsekkauspistettä, että pidän suomalaisen kuluttajan riskiä hyvin epätodennäköisenä.

Hannuksela haluaakin täydentää maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtajan Sebastian Hielmin lauantaista haastattelua. Hielm sanoi, että EU:n sisämarkkinoilla kontrolli on pientä ja yleensä uskotaan siihen, että lähtömaan viranomaiset hoitavat valvonnan luotettavasti.

Viranomaisvalvonta on vain jäävuoren huippu, Hannuksela kommentoi Hielmin haastattelua.

– Ihan reilusti pääosa on sitä, mitä yritykset tekevät elintarviketurvallisuuden eteen oma-aloitteisesti, omalla kustannuksellaan tai asiakkaansa vaatimuksesta. Viranomainen valvoo sitä, ovatko yritykset tehneet oman turvallisuustyönsä kunnolla.

Valvontajärjestelmiä on monta

Hannuksela muistuttaa, että EU:n ja Suomen lainsäädännön mukaan vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta kuuluu yritykselle, joka pitää sitä kaupan. Se, joka myy seuraavalle, vastaa vuorostaan tuotteen lainmukaisuudesta ja turvallisuudesta.

– Suomessa on lihantuontiin erikoistuneita yrityksiä, mutta isot lihankäyttäjät harjoittavat yhä yleisemmin omaa maahantuontia. Niillä on lakisääteiset omavalvontajärjestelmät, ja käytännössä kaikilla isoilla on myös standardoitu FSSC22000 (siirryt toiseen palveluun)-laatuvalvontajärjestelmä.

Hannukselan mukaan asiakasyritykset edellyttävät maahantuojilta usein myös riippumatonta sertifiointia. Ulkopuolinen auditoija käy esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa katsomassa, että turvallisuusasiat ja jäljitettävyyskirjanpito ovat kunnossa.

Lisäksi asiakkaat käyvät itsekin auditoimassa tavarantoimittajiaan, Hannuksela listaa.

Kananlihaa kaupan lihatiskillä.
Viimevuotisessa tutkimuksessa noin 95 prosenttia suomalaisista kertoi syövänsä lihaa jossakin muodossa. Kotimainen lihantuotanto ei riitä kattamaan kysyntää. Kalevi Rytkölä / Yle

"Huono erä bumerangina lähtömaahan"

– Viranomainen ei vaadi, että jokaisesta tuote-erästä tehdään mikrobiologiset ynnä muut tutkimukset, mutta nuo kolme järjestelmää käytännössä edellyttävät sitä.

Jos tuote-erässä olisi kohonneita mikrobipitoisuuksia tai esimerkiksi salmonellaa, niin jossakin näistä seuloista se jäisi kiinni, Hannuksela sanoo.

– Suomeen myyvät tietävät, että täällä valvonta on pilkuntarkkaa. He eivät uskalla ottaa sitä riskiä, että koko tuote-erä tulisi bumerangina takaisin. Siksi he lähettävät tänne kunnolliset erät.