Politiikan ABC: Pakkolaki, pakkoruotsi, pakkoliitos – vihjailu pakosta on tehokas poliittinen ase

Sana "pakko" on politiikassa ahkerassa käytössä oleva työkalu. Se on ikään kuin kirves, jota oppositio käyttää kaataakseen jonkin hallituksen hankkeen.

Politiikan ABC
Bussi lähdössä mielenosoitukseen Imatralla
Bussi lähdössä mielenosoitukseen ImatrallaYle Etelä-Karjala

Poliittista keskustelua seuraava kansalainen ei ole voinut viime vuosina välttyä kuulemasta sanoja pakkoyhtiöittäminen, pakkoyksityistäminen, pakkolait, pakkoliitokset, pakkoruotsi ja pakkosiirrot.

Pakko-alkuiset yhdyssanat ovat jokapäiväistä pakkopullaa poliittisessa debatissa.

Siihen on monta syytä.

Tärkein niistä on se, että sana pakko on tehokas lyömäase ja tunteisiin vetoava leimasin. Se herättää mielikuvan siitä, että kansalaiset joutuvat mielivallan ja alistamisen kohteeksi.

Pakkoleimasimen käyttö on taitolaji.

Poliitikkojen ja poliittisten organisaatioiden on käytettävä tätä työkalua harkiten, sillä se voi helposti aiheuttaa suuren vahingon käyttäjälle itselleen. Niin voi käydä, jollei väite pakottamisesta ole totta ainakin osaksi.

Mielenilmaus Helsingissä 18.9.
Palkansaajajärjestöjen "pakkolakien" vastainen mielenilmaus kokosi Helsinkiin kymmeniä tuhansia ihmisiä syksyllä 2015.Milla Vahtila / Yle

Kampanja ”pakkolakien” kumoamiseksi

Syksyllä 2015 palkansaajajärjestöt käynnistivät kampanjan Juha Sipilän hallituksen suunnittelemia "pakkolakeja” vastaan. Käsitteellä "pakkolait" ay-liike viittasi siihen, että hallitus aikoi alentaa lainsäädännöllä työntekijöiden etuuksia.

Leikkaukset olisivat heikentäneet sunnuntai- ja ylityökorvauksia sekä sairausloman aikaisia etuuksia määräajaksi.

Helsingin Rautatientorille järjestettyyn mielenosoitukseen oli saapunut tuhatmäärin ammattiyhdistysaktiiveja eri puolilta maata. He halusivat painostaa hallitusta, jotta se peruisi suunnitelmansa.

Palkansaajajohtajat vaativat hallitusta vetämään takaisin ”pakottavan lainsäädännön”.

Operaation arvostelijat huomauttivat, että kaikki lainsäädäntö on sinänsä kansalaisia velvoittavaa ja pakottavaa. Työnantaja- ja yrittäjäjärjestöt vaativat ay-liikettä taipumaan hallituksen esityksiin, jotta maan talouden pitkä taantuma saataisiin katkaistuksi.

Palkansaajajärjestöt pitivät kuitenkin kiinni kannastaan, koska uudet lait olisivat rajoittaneet työmarkkinajärjestöjen sopimusoikeutta oleellisesti.

Lakien voimaan tultua työehtosopimuksiin ei olisi voinut neuvotella työntekijän kannalta parempia ehtoja, kuin mitä eduskunnan säätämä laki olisi määrännyt.

Tämä oli se pakko, johon alistuminen oli palkansaajajärjestöjen mielestä mahdotonta.

Lauri Lyly pitää puhettaan Helsingin Rautatientorilla 18. syyskuuta 2015.

Ay-liikkeen pakko-viesti tehosi. Suuri osa kansalaisista koki hallituksen muuttavan työmarkkinoiden pelisääntöjä sanelupolitiikalla. Siksi palkansaajajärjestöjen jäsenkentässä oli korkea lakkovalmius.

Sipilän hallitus jäädytti niin sanottujen pakkolakien valmistelun vuoden 2016 alussa.

Kolme kuukautta myöhemmin työmarkkinajärjestöt pääsivät sopimukseen kilpailukykysopimuksesta. Sen synnyttyä hallitus perui niin sanotun pakkolakisuunnitelmansa.

Keskustelu pakkoyhtiöittämisestä ja valinnanvapaudesta

Oppositio toisti kuntavaalien alla alinomaa käsitteitä pakkoyhtiöittäminen ja pakkoyksityistäminen.

Vasemmistopuolueet ja vihreät ovat tiivistäneet noihin sanoihin uhkakuvat, jotka sote-uudistuksen toimeenpanoon niiden mielestä liittyvät.

Yhtiöittäminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kunta alkaa tuottaa tiettyä julkista palvelua yhtiömuodossa. Yksityistäminen puolestaan merkitsee, että esimerkiksi kunnan tarjoama julkinen palvelu siirretään yksityisen yrityksen hoitoon.

Sosialidemokraatit ovat julistaneet, että sosiaali- ja terveyspalvelujen pakkoyhtiöittäminen johtaisi kansalaisten eriarvoistumiseen ja kustannusten nousuun. SDP arvioi, että hallituksen mallin toteuduttua verovarat valuisivat yksityisten soteyritysten tileille.

Vasemmistoliiton kansanedustaja, Hanna Sarkkinen kirjoittaa blogissaan:

"Maakuntiin tulee pakolliseksi malli, joka perustuu palveluiden järjestämisen ja tuottamisen eriyttämiseen, palveluiden tuotannon pakkoyksityistämiseen ja julkisomisteisen palvelutuotannon pakkoyhtiöittämiseen. Lisäksi hallitus määrää maakunnille pakollisen yksityistämisprosentin."

Sarkkinen ei siis väitä, että hallitus aikoo pakottaa kansalaiset käyttämään yksityisiä terveyspalveluita. Sen sijaan hän antaa ymmärtää, että hallitus aikoo ajaa pakolla läpi lait, joilla julkisia palveluita yhtiöitetään ja yksityistetään.

Käytännössä nuo lait on tarkoitus säätää kuitenkin aivan samaan tapaan kuin muutkin lait, kansanedustajien enemmistön äänin. Epädemokraattinen menettely ei ole. Jos uudistuspakettiin liittyvät perustuslailliset ongelmat saadaan ratkaistua, lain säätäminen sujuu takeltelusta huolimatta hyväksyttävällä tavalla.

Voi tietysti kysyä, edellyttääkö sosiaali- ja terveyspalveluiden täysremontti välttämättä palveluiden yhtiöittämistä? Samaten voi kysyä, onko sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisremontti niin herkkä ja merkittävä hanke, että siitä pitäisi olla yhteisymmärrys läpi puoluekentän?

Tällöin ei välttämättä tarvitsisi puhua pakosta.

Vasemmistopuolueet jättävät yleensä mainitsematta, että kunnallisten palveluiden yhtiöittäminen johtuu useimmiten lainsäädännöstä. Kunta ei nimittäin saa vääristää kilpailua toiminnallaan.

Jos kunta tarjoaa palvelua kilpailluilla markkinoilla, pääsääntö on, että kunnan täytyy yhtiöittää kyseinen toimintansa.

Maaliskuun 2017 alussa eduskunnassa käydyssä sote-keskustelussa käsite pakkoyhtiöittäminen mainittiin 29 kertaa. Kielteisesti latautunutta termiä käyttivät ainoastaan opposition edustajat.

Hallituspuolueiden edustajat keskittyivät puhumaan sote-uudistuksen mukanaan tuomasta valinnanvapaudesta. Vapaus on pakon vastakohta, asia, jonka koemme yleensä myönteiseksi.

Hallituspuolueet haluavat puhua uudistuksestaan myönteisesti latautunein käsittein.

Pakkovallalla pelottelun pitkä perinne

Kun oppositio puhuu pakosta – vaikkapa kuntien pakkoliitoksista tai julkisten palveluiden yhtiöittämisestä – se antaa yleensä ymmärtää, että hallitus toimii epädemokraattisesti ja mielivaltaisesti.

Myös sote-uudistusta koskevassa keskustelussa on noussut esiin ajatus siitä, että valmisteilla olevat päätökset murentavat demokratiaa. Eduskunnan maaliskuisessa sote-debatissa vihreiden kansanedustaja Touko Aalto sanoi:

– Kun raha ja ohjaus tulevat valtiolta ja palveluiden tuottajat pakkoyhtiöitetään, kansanvaltaisuudelle voi jättää hyvästit.

Aalto arvioi, että hallituksen valmisteleman uudistuspaketin myötä päästösvalta keskittyy maakuntien keskuskaupungeille.

Ilmeisesti hän on myös sillä kannalla, ettei yksityisten yritysten toimintaa voi alistaa samanlaiseen demokraattiseen valvontaan kuin julkista palveluntuotantoa.

Pakkoon viittaaminen poliittisessa keskustelussa herättää myös ajatuksen siitä, että paitsi päätöksenteon demokraattisuus, myös kansalaisten oikeudet ja vapaudet olisivat uhattuina.

Kun puhe on kuntien pakkoliitoksista, kunnanisät ja kuntien asukkaat kokevat itsemääräämisoikeutensa uhatuksi. Pakkoruotsista puhuttaessa moni kansalainen kokee itsenäisen päätösvaltansa ja vapautensa tulleen rajoitetuksi.

Politiikan ammattilaiset ovat oivaltaneet pakkovaltaan viittaamisen voiman jo länsimaisen demokratian aamuhämäristä asti. Vasemmistolaisen työväenliikkeen työkalupakkiin pakkovaltaretoriikka on kuulunut alusta pitäen.

Kansainvälisen työväenmarssin sanat on kirjoitettu vuonna 1871. Niiden suomennos on julkaistu vuonna 1905.

Laulun ensimmäinen säkeistö julistaa:

Työn orjat, sorron yöstä nouskaa! Maan ääriin kuuluu kutsumus. Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus.