Mihin pääsiäisenä päästään ja millainen on mämmikoura – tiedätkö pääsiäissanojen merkitykset?

Söisitkö mämmiä jos se olisikin valmistettu puolukoista? Silloin sitä kutsuttaisiin vaikkapa läpäkäksi. Pääsiäiskielestä löytyy paljon murre- ja lainasanoja.

pääsiäinen
Virpojia
Pajunkissoja kutsutaan myös lampaiksi.Sini Liimatainen / Yle

Rikas suomen kieli tarjoaa pääsiäisenä runsaan joukon erilaisia sanontoja ja pääsiäisenä syödään mitä omalaatuisimpia ruokia. Nyt otamme selvää pääsiäisen tavanomaisista sananparsista Kotimaisten kielten keskuksen asiantuntijoiden avulla. Näiden asiantuntijoiden pääsiäiseen ja yleisimmin kevääseen liittyviä kirjoituksia on koottu Kotimaisten kielten keskuksen kevätkimara (siirryt toiseen palveluun)-teemasivulle.

Hyvä kysymys on oikeastaan se, että mihin pääsiäisenä päästään? Suomen kansan arvoituskirjassa on arvoitus, joka johdattaa aiheeseen:

On suo seitsentä virstaa, silta suon päässä, patsas sillan päässä ja patsaan päässä kultainen omena.

Tässä arvoituksessa seitsentä virstaa viittaa laskiaisen ja pääsiäiseen väliseen, seitsemän viikon eli 40 päivän paastonaikaan. Paastonajan juuret ovat 300-luvulla asti. Paasto on lainasana joko muinaisruotsista tai muinaisvenäjästä ja se kuuluu vanhimpaan kristilliseen sanastoon.

Katolisen kirkon aikaan laskiaisen herkuttelun jälkeen rangaistiin itseä ja vältettiin muun muassa liharuokia, kaikenlaista koreilua ja ilonpitoa. Luterilainen kirkko vapautti pakkopaastosta, mutta murteissa on säilynyt muistumia erilaisista paastoon liittyvistä tavoista:

Se olis ollus suur synti, jos joku olis punase hamen kans menny kirkkoon. (Kaarina)

Paastonaikana ei saanut myöskään tanssia, ennen kuin vasta pääsiäisen jälkeen. 40 arkipäivän kuluttua laskiaistiistaista vietettävä pääsiäinen on todennäköisesti saanut nimensä verbistä päästä. Silloin kun päästään paastosta ja itsensä rankaisemisesta.

Jeesus-aiheinen puureliefi Sörkan vankilan alttarilla.
Pääsiäinen on kristinuskon tärkeimpiä juhlapyhiä.Tiina Jutila / Yle

Piinaviikolla jokaisella päivällä on oma nimensä

Malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai. Pääsiäisviikon nimitykset voivat olla nykyihmiselle vieraita. Yleisimmin tunnettuja näistä ovat kiirastorstai ja pitkäperjantai.

Anneli Hänninen kirjoittaa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla (siirryt toiseen palveluun) kiirastorstain nimityksestä, joka juontaa Raamatun tapahtumista, kun Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Suomen kansa tosin käsitti kiiran pihapiirissä eläväksi pahansuovaksi olennoksi, joka karkotettiin.

Pääsiäisenä kristinusko, noituus, taikuus ja ennusmerkkien tarkkailu ovat tärkeässä roolissa. Eri puolilla Suomea on ollut uskomuksia siitä, että pahat voimat ovat valloillaan kun Kristus makasi haudassaan. Niiden karkottamiseksi on poltettu pääsiäiskokkoja ja pääsiäisvalkeita. Noidilta estettiin myös sisäänpääsy laittamalla pääsiäislauantaiyönä karvoja navetan ovenpieliin.

Pehmeä kuin kissan turkki

Pääsiäisen koristeluihin kuuluvat pajut. Kukintosilmuista käytetään useasti nimitystä pajunkissa tai kissa. Silmuhan tuntuu sormella silittäessä pehmeältä kuin kissan turkki. Jotkut kutsuvat kukintoa myös lampaaksi.

Pajunoksa on liitetty pohjoisessa myös palmuihin, jotka suomalaisessa kristillisessä perinteessä liittyvät evankeliuminteksteihin; Jerusalemissa Jeesuksen viimeistä saapumista tervehdittiin palmunoksin. Esimerkiksi Alavieskassa on sanonta:

No menkäästä lapset riipihin pajunpalamuja, että tehhään vasta poikineelle hyvvää juomaa.

Alun perin palmu on tullut ruotsin kielestä.

Pajunkissa.
Pehmoinen pajunkissa.Yle

Toinen suosittu koriste on rairuoho. Rairuoho on osittainen käännöslaina, jossa sanan alkuosa on lainaa ja jälkiosa käännöstä. Englanninraiheinää on viljelty paljon Isossa-Britanniassa rehuksi ja nurmeksi, siemenet itävät nopeasti ja hyvällä varmuudella. Suomessa rairuohon kasvatus on yleistynyt 1960-luvulla (siirryt toiseen palveluun).

Oletko sinä mämmikoura?

Joillekin mämmi on niin suuri herkku, että sitä kuluu tuokkonen toisensa perään. Mämmilähettilääksikin kutsuttu Juha Mieto aikoo tänäkin pääsiäisenä syödä 40 ropposta mämmiä (siirryt toiseen palveluun). Satoja vuosia vanha suomalainen innovaatio, mämmi, on vanha paastoruoka. Sitä syötiin joko semmoisenaan tai siveltiin ruisleivän päälle. Imellyttämällä valmistetun pääsiäismämmin lisäksi Suomessa on valmistettu muitakin kansanomaisia mämmejä. Esimerkiksi perunamämmiä, joka on kutsuttu murteissa monenlaisilla nimityksillä: tömppämämmi, tokeromämmi, riivimämmi, imeläkisko, prötti, ropsu, kroppana, plässi.

Helsinkiläisessä ravintolassa mämmikattaus näyttää arjen luksukselta.
Yle

Mämmiä voi valmistaa myös marjasta, kuten puolukasta. Marjamämmille on monia nimityksiä: Marjarieska, marjakuutelo, marjaroppana, marjaprettu, puolapirana, roverieska, mokkermaija, pippa, taaru, tirri, rotso ja läpäkkä.

Mämmiä voi siis tehdä moneen makuun. Nykyisin mämmi paistetaan ja myydään pahvisissa laatikoissa, jotka muistuttavat koivua. Alun perin mämmirasia on ollut tuohta. Rasialla on myös monta nimitystä: tuokkonen, tuohinen, tuohkonen, tuokkinen ja tokkonen.

Kömpelökätistä henkilöä tavataan kutsua mämmikouraksi. Anneli Hänninen kirjoittaa Kotimaisten kielten keskuksen artikkelissa Mämmipäivä (siirryt toiseen palveluun), että nimitys johtuu yksinkertaisesti siitä, että henkilö kädet ovat mämmimäisen vetelät.