Hiiri, Näätänen ja Tamma – Kasvi- ja eläinkunta näkyy laajasti vanhoissa karjalaisissa sukunimissä

Sotien jälkeen osa karjalaisista sukunimistä haluttiin vaihtaa toisiksi, joukossa myös vanhoja eläinnimiä.

sukunimet
Karjalankielistä rippikirjaa digitoidaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.
Karjalankielistä rippikirjaa digitoidaan Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.Esa Huuhko / Yle

Karjalan seurakuntien kirkonkirjoihin merkittiin muun muassa seurakuntalaisten nimi, siviilisääty ja sisälukutaito. Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimusyksikkö Digitaliassa kirkonkirjojen tietoja tallentaa digitaalisesti parhaillaan yksitoista asiantuntijaa.

Työ edellyttää vanhojen käsialojen tuntemusta ja kielitaitoa, sillä tallentamatta ovat vielä 1700-luvun ja 1800-luvun alun ruotsin- ja venäjänkieliset kirkonkirjat. Luterilaiset kirkonkirjat laadittiin ruotsiksi 1800-luvun loppuun saakka ja ortodoksissa seurakunnissa kielenä oli venäjä.

Kääntäminen koskee tässäkin tapauksessa paitsi kieltä, myös kokonaista kulttuuria. Vanhoissa kirkonkirjoissa esiintyy ammatteja, jotka ovat sittemmin kadonneet. Osa nimistä taas huvittaa nykyajan ihmistä.

Eläinnimet kuuluvat itäsuomalaiseen nimiperinteeseen

Itäsuomalaiseen sukunimiperinteeseen kuuluvat kaikki mahdolliset eläinten nimet hyönteisten, matelijoiden ja kalojen nimistä aina komeaan Elephant-nimeen, kertoo Karjala-tietokanta-asiantuntija Päivi Skyttä.

Luovutetun Karjalan alueelta löytyvät esimerkiksi nimet Näätänen, Iiliäinen, Kurki, Sonninen, Tamma ja Hyttynen. Eläinnimien historia menee usein keskiajalle.

– Karjalaisissa nimissä on ollut paljon sellaisia kuvaavia nimiä, joita sotien ja evakkoajan jälkeen muutettiin toisiksi, koska ne vetivät negatiivista huomiota: Sikiö (nimi edelleen esimerkiksi Parikkalan ja Savonlinnan seudulla), Pisi, Kakki, Veripää, Hikipää, Naulapää, Näräpää, Skyttä luettelee.

Vaihtaa haluttiin myös vähemmän kauniita eläinnimiä, kuten Iiliäinen tai Kanttura.

Käkisalmen ortodoksiseurakunnan rippikirja s. 197 vuodelta 1878.
Käkisalmen ortodoksiseurakunnan rippikirja s. 197 vuodelta 1878.Kansallisarkisto

Päivi Skyttä muistuttaa, että Itä-Suomessa naiset pitivät oman eli isänsä sukunimen vielä avioitumisen jälkeenkin aina 1800-luvun loppupuolelle.

– Tallentajia olemme joutuneet monesti korostetusti ohjeistamaan, että tietokannassa vaimojen sukunimiä ei avioitumisen jälkeen muuteta, vaan heillä faktisesti säilyy oma sukunimi. Lapset ovat kyllä saaneet isän nimen, Skyttä kertoo.

Vuonna 1920 Suomeen tuli sukunimilaki, joka määräsi, että jokaisella pitää olla sukunimi.

Karjala-tietokanta on ahkerassa käytössä

Karjala-tietokannan avoimeen nettipalveluun tulee 700 hakua päivittäin.Tutkijat pääsevät käsiksi kaikkeen tallennettuun materiaaliin, mutta avoimen tiedon julkisuusraja on sata vuotta. Ensi vuoden alussa julkiseksi tulevat vuoden 1917 kirkonkirjat.

Tietokanta käsittää arviolta 11,5 miljoonan henkilön tiedot, joista on tällä hetkellä on tallentamatta noin 1,3 miljoonaa. Eniten aineistoa on tallentamatta Viipurin, Terijoen ja Sortavalan alueelta.

Tavoitteena on, että Karjala-tietokanta olisi tallennettu digitaalisesti vuoden 2019 loppuun mennessä.

Tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun) pääset Karjala-tietokannan kotisivulle.

MINNA-LIISA RIESTOLA

Hän on harjoittelija Yle Mikkelin toimituksessa.