Papin luut kertovat keskiajan suuresta nälänhädästä

Robert de W'Peton näyttää kasvaneen niukoissa oloissa ja nääntyneen Euroopan suuren kriisin aikana. Hauta kuitenkin oli harvinaisen näyttävä.

arkeologia
Tutkija asettelee pääkalloa pöydälle, edessä raajojen luita.
Keskiaikaisen papin luurangosta oli säästynyt vain osa, mutta siitä on silti luettavissa hänen elämänsä tarinaa lapsuudesta asti. Sheffieldin yliopisto

Englannista Lincolnshiresta löytyneet keskiaikaisen ihmisjäänteet antavat ensikäden tietoa seitsemän vuosisadan takaisista elinoloista ja yhden miehen kovasta kohtalosta.

Sheffieldin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) arkeologien Thornton luostarin kappelista löytämä mies kuoli aikana, jolloin Eurooppaa koetteli erittäin ankara nälänhätä. Se vei miljoonien ihmisten hengen.

Kappeliin lähes päivälleen 700 vuotta sitten haudatun miehen nimi ja ammatti tiedetään. Hän oli Richard de W'Peton, pappi. Hänen elämänsä kulkua on selvitetty moderneilla menetelmillä, muun muassa 3D-tekniikan avulla.

Luut kertovat työnteosta

35–45-vuotiaana kuollut De W'Peton oli 1,62 metrin mittainen. Hänen kallossaan on kuoppa, joka kertoo hänen saaneen takaraivoonsa vakavan iskun. Vamma ehti kuitenkin parantua niin hyvin, että ennen kuolemaa onnettomuudesta tai väkivallasta oli täytynyt kulua jo vuosia, tutkijat kertovat.

Luurangon ja puuarkun jäänteet löytänyt tutkija Emma Hook kertoo, ettei De W'Petonin lapsuus ollut ollut helppo. Hänen hampaidensa kiilteen vauriot osoittavat, että hän oli kärsinyt useaan otteeseen joko aliravitsemuksesta tai sairauksista.

Luista on pääteltävissä myös, että nuoruudessaan mies teki kovaa fyysistä työtä. Hän näyttää syntyneen vaatimattomiin oloihin, Hook päättelee.

Kuolinsyyksi tutkijat uskovat juuri suuren nälänhädän, josta Eurooppa kärsi vuosina 1315–1317, kolme vuosikymmentä ennen kuin rutto niitti eurooppalaisia.

– Vaikka nälänhätä ei ollut yhtä tappava kuin musta surma, sekin vaati paljon niin köyhien kuin rikkaiden henkiä, sanoo arkeologi Hugh Willmott.

Punatiilisen luostarirakennuksen muuri ja portti.
Thornton Abbey oli 1100–1500-luvuilla rikas augustinolaisluostari. Paul Stainthorp / CC SA 2.0

Hautapaikka alttarin vieressä

De W'Petonin eli Wispetonin kuollessa keväällä 1317 kahden kasvukauden sadot oli juuri menetetty rankkojen sateiden vuoksi ja nälkäkriisi oli huipussaan.

– Se ei voinut olla vaikuttamatta keskiaikaisiin sairaaloihin, jollainen Thornton Abbeyssakin oli, ja näissä luostareissa palvelleisiin pappeihin, Willmot sanoo.

De W'Petonin nauttima suuri arvostus on pääteltävissä hänen hautapaikastaan sairaalan kappelissa, lähellä alttaria.

Nimen kaivertaminen hautapaateen ei ollut tuohon aikaan tavallista. De W'Petonin haudassa nimi kuitenkin lukee, kuten myös kuolinpäivä, 17.4.1317. Kun tutkimukset ovat valmiit, W'Peton pääsee takaisin haudan lepoon toiseen kirkkoon.

Thornton Abbey oli aikoinaan yksi Englannin rikkaimmista luostareista. Viime vuonna sieltä löydettiin poikkeuksellinen joukkohauta, jossa oli 48 mustan surman uhria. Thornton Abbey -arkeologiaprojektin kotisivu (siirryt toiseen palveluun) kertoo paljon lisää luostarin tutkimuksista.