• 

• 

• 

Päivi Rahkonen esittelee työhuoneessaan Salpakankaalla Hollolan talouden madonlukuja: Verotulot vähenevät tänä vuonna noin kaksi prosenttia, käyttötalousmenot lisääntyvät 4,5 prosenttia eli 5 - 6:een miljoonaa euroa. Ensi vuonna miinusta arvioidaan tulevan 6 - 7:ään miljoonaa. Luvut voi suhteuttaa siihen, että Hollolan käyttömenot olivat viime vuonna noin 115 miljoonaa euroa.

Kunnanvaltuusto on linjannut, että yksi kolmasosa 6 - 7 miljoonan aukosta kurotaan umpeen korottamalla veroprosenttia, loput kaksi kolmasosaa eli nelisen miljoonaa säästetään menoista. Velkaa otetaan kunnanjohtajan mukaan vain ”järkeviin” investointeihin. Palveluita ei velalla tekohengitetä.

- Velka on kuitenkin maksettava takaisin, ja velkapohjakin on neljässä vuodessa kaksinkertaistunut.

Rakenteellisia säästöjä

Säästää pitäisi siis ensi vuonna ainakin neljä miljoonaa. Otetaanko rahat terveydenhoidosta, vanhustenhoidosta, lasten päivähoidosta, opetuksesta, kirjastoista, kulttuuripalveluista vai mistä?

- Kaikkiin niihin tulee rakenteellisia muutoksia, joka tarkoittaa siis nykyisen palveluverkoston supistamista ja keskittämistä, jotta saadaan synergiaetuja ja säästöjä.

Kunnanjohtaja Rahkosen puheessa toistuu käsite rakenteelliset säästöt. Käytännössä sillä tarkoitetaan aiempaa isompia yksiköitä ja vähemmän työntekijöitä. Rakenteita pitäisi Rahkosen mielestä muuttaa joka tapauksessa, lama vain nopeuttaa muutosten tarvetta. Esimerkiksi lomautukset eivät nyt auta.

- Itse edustan sitä kantaa, että lomautuksilla saadaan aikaan vain hyvin hetkellistä säästöä suhteessa siihen, minkälainen prosessointi lomautusten järjestäminen on.

Rahkonen arvelee, että kuntalaisten on vaikea ymmärtää rakenteellisten muutosten tarpeellisuutta.

- Kuntalaisen näkökulmasta tilanne on varmaan hoidettavissa niin, että ollaan hengittämättä vuosi, kaksi. Vedetään henkeä, ollaan upoksissa ja sitten kaikki palaa normaaliksi. Mutta meidän valmistelijoiden suunnasta, jotka olemme joutuneet kalkyloimaan tulevaisuutta monesta suunnasta ja ottamaan huomioon ikärakenteen muutoksen, voi todeta, että mikään ei enää palaa ennalleen.

Kyläkoulussa tunteet ovat pinnassa

Kuten monissa muissakin kunnissa, myös Hollolassa yhtenä säästökohteena ovat opetusmenot. Perusopetuksesta pitäisi löytää noin 300 000 euron vuosittaiset säästöt. Ensi vuonna tuntikehyksiä todennäköisesti supistetaan, mutta ”rakenteisiinkin” kajoamisesta jo puhutaan.

Nostavan kyläkoulun liikuntasaliin on torstai-iltana syyskuussa 2009 kokoontunut kymmeniä huolestuneita vanhempia: suunnitteilla on viides- ja kuudesluokkalaisten siirto lähivuosina laajennettavaan kouluun kymmenen kilometrin päähän Salpakankaalle.

Tentattavina ovat perusopetuspäällikkö sekä sivistys- ja teknisen lautakunnan puheenjohtajat. Kuntalaiset ovat tuohtuneita. Eräs kahden pienen lapsen äiti kertoo ääni värähdellen perheensä rakentaneen talon Nostavalle kaksi vuotta sitten turvallisen kasvuympäristön ja kyläkoulun läheisyyden takia.

- Nyt sitten tulee tällainen pommi niskaan! Te ette usko tätä suututuksen määrää!

- Meitä on petetty, salista tuetaan ykskantaan, ja joukkoon ilmoittautuu lukuisia huijatuksi itsensä kokevia.

Mistä säästöt?

Kyläläiset pelkäävät asuntojen arvon laskevan, mutta ennen kaikkea vanhempien huolena on lasten turvallisuus: isossa koulussa ongelmatkin ovat isoja, ja pienet viidesluokkalaiset joutuvat kohtaamaan yhdeksäsluokkalaiset ison koulun valvomattomilla kulmilla.

- Paljonko se säästää sitten, kuinka iso osuus se siitä 300 000:n potista on, tiedustelee mies yleisöstä.

Perusopetuspäällikkö Ilkka Ruokonen yrittää selittää väliin, että vielä ensi vuonna siirto ei toteudu, mutta hänet keskeytetään pian.

- Mutta mistä se säästö tulee?

- Opetusryhmien vähenemisestä, Ruokonen saa sanotuksi, kun hänet jälleen keskeytetään.

- Eli opetusryhmät kasvavat.

- Suhteellisesti kasvavat, olet ihan oikeassa siinä, mutteivät sellaisiksi, että tulisi mitään isoja ryhmiä, Ruokonen puolustaa.

Kunnan edustajat selittävät vielä, että säästöjä tulee myös tilojen tehokkaammasta käytöstä ja erityisopetuksen järjestämisestä.

Kyläläiset jättävät lopuksi päättäjille koulun kohtaloa koskevan adressin, johon on kerätty yli 600 nimeä. Mia Arbelius on tilaisuuden jälkeen turhautuneen oloinen.

- Mä en edelleenkään, ihan oikeasti, saanut vastausta siihen, mistä se 300 000:n säästö tulee.