• 

• 

• 

Nyt Rantasalmen kirkossa voi kuulla ranskalaistyylisten urkujen sointia. Niiden rakentamisessa kanttori Pekka Rönkkönen sai olla mukana suunnittelusta asti. Soittimesta tuli miehen mielen mukainen ja se on palvellut nyt kaksikymmentäkolme vuotta. Edellisten urkujen tuho oli dramaattinen.

- Kauniina iltapäivänä 27. kesäkuuta 1984 kirkonkylän ylle ajautui yksi hyvin musta pilvi. Salama löi kerran. Se oli täysosuma kirkkoon. Kolmessa tunnissa kirkko tuhoutui täysin, kertoo Pekka Rönkkönen. Päivä on säilynyt muistoissa.

Pekka Rönkkönen oli tullut Rantasalmelle ensimmäiseen virkaansa vuonna 1978 vasta kanttoriksi valmistuttuaan. Kirkkoon oli juuri hankittu uudet urut ja ne valmistuivat 1980.

- Se oli hyvä soitin, mutta silloiseen kirkkoon pieni. Yhtenäiseen suureen kirkkosaliin mahtui 2500 henkeä. Urut sijaitsivat ylhäällä parvella kirkon pääoven yläpuolella. Nuori kanttori oli uudesta työkalusta hyvillään, mutta sitä iloa ei kestänyt kauan.

Nuotteja säästyi, kuoropuvut menivät

- Kirkkoherraa ei heti tavoitettu, mutta itse läksin heti palopaikalle. Palopäällikön luvalla menin kirkkoon ja kannoin nuotteja ulos, kertoo Rönkkönen. Ehtoolliskalusto ja muuta pientä varustusta saatiin myös turvaan .

Palokunta pelasti vanhan alttaritaulun. Sen pelastamista palokunta oli juuri kevättalvella harjoitellut ja nyt tiedot tulivat hyvään käyttöön.

- Tein vielä tosi tyhmästi ja menin takaisin mustan savun täyttämään kirkkoon hakemaan kuoropukuja urkujen takaa naulakosta, kertoo Pekka Rönkkönen. Lehteriltä piti kuitenkin kääntyä takaisin, kun katosta putoili jo palavia laudankappaleita.

- Vaimo haukkui, ja syystä, että pitikö sinne vielä mennä. Mutta ei sitä tullut siinä tilanteessa ajatelluksi. Onneksi tässä vielä ollaan, kiittelee Rönkkönen.

Vanhat nuotit, uudet urut

Rönkkösen palosta pelastamia urkukokoelmien nuotteja käytetään edelleen. Muu onkin uutta. Suuri kirkko jaettiin useammaksi tilaksi. Sisällä ilme on moderni, vaikka 1904 rakennettu uusgoottilainen ulkokuori säilyi. Viiden vuoden jälleenrakennustyön jälkeen kirkko vihittiin uudelleen käyttöön loppiaisena 1989. Vakuutukset olivat kunnossa, eikä kirkon – ja urkujen – korjaus maksanut yhtään.

Kanttorillakin oli taas uusi työkalu. Tällä kertaa urut ovat tilaan nähden reilun kokoiset. Soitin sijaitsee kirkkosalin sivulla permannon tasolla. Kuulijoiden kanssa syntyy läheisempi yhteys.

- Minä pidän ranskalaisesta urkumusiikista. Näitä urkuja tehdessä vedin vähän itseen päin, sanoo Rönkkönen leikkisästi. Äänikerrat sopivat moneen tyyliin, mutta ranskalainen soi erityisen kauniisti.

- Toivottavasti Rantasalmelle hakeutuu taas kanttoriksi ranskalaisen urkumusiikin ystävä. Tervetuloa vaan, Rönkkönen toivottaa, ja jää soittamaan Jean-François Dandrieun soljuvaa musiikkia.