• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Osa noin 250 000 litran lastista on jo purettu pitkin rannikkoa. Osa lastista jää Kokkolaan, loppu matkaa Kemiin.

Vikkeläliikkeinen, 30 metrinen MS Roslin on entinen Saksan laivaston torpedovene ja nopeana kolmimoottorisena liukas vastus hitaille tulliveneille.

Kapea väylä ja raaka pohjoistuuli osoittautuvat kohtalokkaiksi. Roslin karauttaa Krunnin edustalla kiviin. Alus vuotaa! Pumput käyntiin! Laiva päätetään yrittää ohjata Päiväniemen Kuolionlahteen.

Muutama sata metriä ennen rantaa rysähtää taas: Roslin karahtaa kiveen ja saa entistä pahemman vuodon. Laiva on hylättävä. Miehistö nopeuttaa tuhoa omin avuin: pohjaan hakataan reikiä ja laiva upotetaan.

Perimätiedon mukaan hylkyyn jää 30 000 litraa pirtua. Lähiseudun asukkailla on seuraavina päivinä kiire kerätä lastia ja piilottaa maihin. Poliisi pääsee jäljille ja takavarikoi osan piilotetuista kanistereista.

Saksalaista pirtua

- Päiväniemen pohjukassa on pirtukallioksi kutsuttu kallio, jonka viereen laiva upposi, kertoo Pertti Santamaa Kokkolan Merisaukoista.

Urheilusukelluskerho Merisaukot löysi hylyn 1970-luvulla. Rautarunkoinen, tammivuorattu alus on tuhoutunut lähes kokonaan.

- Jäät ovat repineet, mutta on siitä vielä jotakin jäljellä. Hylynosia lojuu rantalepikossa, tietää Santamaa.

Kieltolaki 1919 - 1932 toi salakuljettajat Pohjanlahdelle. Pirtulaivat ja lastit olivat pääosin saksalaisia. Juoma tuotiin yleensä entisillä saksalaisilla ja englantilaisilla torpedoveneillä ja muilla vanhoilla sota-aluksilla.

Väki pari viikkoa päissään

Tullilaitoksen hitaat alukset eivät kyenneet vahtimaan Pohjanlahdella pitkää ja sokkeloista rannikkoa tehokkaasti ja pirtu virtasi.

Paikalliset apurit varastoivat juomat väliaikaisiin kätköihin, joista pirtu toimitettiin eteenpäin. Myös Roslinin lastia kätkettiin, tietää kokkolalainen Arvo Hyytiä.

- Paikallisopas piilotti kanistereita peltojen kyntövakoihin. Kun saalille tuli muita hakijoita, ilmoitettiin poliisille. Muut jäivät kiinni, mutta päätekijä pääsi kuin koira veräjästä.

Roslinin pirtulastista päätyi suurin osa poliisin hoiviin. Jobbareillekin jäi myytävää, sillä perimätiedon mukaan keskipohjalaiset olivat Roslinin pirtulla päissään kaksi viikkoa yhteen putkeen.

Matkalaukullinen rahaa

Pirtukauppa ei ollut mitään pikku puuhastelua. Kiinnijäämisen riski oli suuri, mutta menestyneimmät trokarit myös nettosivat. Kokkolassa elää edelleen tarina pirtuherran talokaupoista.

- Herra kysyi talon hintaa. Summan kuullessaan veti matkalaukun auki ja sanoi, että laske tuosta. Laukku oli täynnä seteleitä, kertoo Toivo Sandkvist, jonka eno Artturi Vierimaa työskenteli pirtuaikana Kokkolassa poliisina.

Sandkvistin mukaan pirtukauppa oli Kokkolassa muutamien perheiden monopolihommaa.

- Lasti oli heidän, jotka sen olivat sopineet. Siinä ei ollut muilla nokan koputtamista. Solidaarisuutta kyllä löytyi, eli joka jäi kiinni ja menetti lastinsa, sai muilta osuutensa.

Pirtun salakauppa ei ollut vaaratonta puuhaa ja kieltolain ajalta löytyy traagisiakin kertomuksia. Yksi niistä kertoo kahdesta koulupojasta ja syksy-yöstä 1931.

- Kokkolasta lähti veneitä hakeman lastia Tankarin lähelle avomerelle ankkuroituneesta pirtulaivasta. Mukana oli myös erään perheen kaksi kouluikäistä poikaa. Liekö syynä merenkäynti, syvät vedet ja lastaamisen hankaluus...jotakin kuitenkin meni pahasti pieleen ja molemmat pojat hukkuivat, kertoo Toivo Sandkvist.

Lähteet: Kieltolaki.fi, Kari Filpus: Alkoholin salakuljetus ja sen valvonta Perämeren rannikolla kieltolain aikana, Toivo Sandkvistin arkisto, Wikipedia.