• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Syyskuussa 1905 suomalaiset ovat henkisesti varpaillaan. Moni vastustaa venäläistämispyrkimyksiä passiivisesti, osa uskoo toimintaan.

Pohjanlahdella seilaavan asekuorman on tarkoitus päätyä suomalaisille aktivisteille ja osin myös Venäjän vallankumouksellisille.

Höyrylaiva John Grafton on jo jättänyt osan Sveitsistä hankituista kivääreistään ja sotilaspistooleistaan Kemiin. Osa jää Kokkolaan ja loput on tarkoitus kätkeä Ahvenanmaan saaristoon.

6.9.1905 Grafton ankkuroituu Luodon vesille Kallskäriin (nyk. Orrskär). Lastia puretaan Kokkolasta tuotuun proomuun, joka ankkuroidaan täydessä kuormassa Lånskärin lähellä olevaan salmeen.

Miksi täti halkeaa?

Seuraavana aamuna Graton lähtee liikkeelle. Laiva ajautuu parikymmentä metriä väylältä sivuun ja rysäyttää kiville. Irti ei pääse. Miehistölle tulee kiire siirtää aseet ja patruunat pelastusveneissä maihin piilotettaviksi.

Parin päivän kuluttua paikalle ilmestyy tullivene. Kapteeni Nylander on puun ja kuoren välissä - jättääkö laiva ja loput aseet venäläisille, vai räjäyttää kaikki taivaan tuuliin. Mies valitsee jälkimmäisen ja vangituttaa tullimiehet.

Perimätiedon mukaan he saavat päättää itse vaietako niin kauan, että miehistö ja aseet saadaan viranomaisten ulottumattomiin, vai räjähtääkö laivan mukana...Tullimiehet halusivat jäädä henkiin.

Syyskuun 8 päivänä klo 16 jysähtää. Räjäytyksestä vastaa Graftonin toinen kapteeni Saxsel. Kerrotaan, että räjähdys on niin kova, että se kuullaan 50 kilometrin päässä.

Kapteeni sähköttää aktivisteille kuuluisan salasanomansa: täti on kuollut. Hän halkesi.

Tullimiehet vaikenevat pari päivää. Sinä aikana Graftonin miehistö pääsee pakenemaan ja paikalliset ehtivät piilottaa aseita. Långskäriin ankkuroitu proomu upotetaan tahallaan lasteineen n. 7 metrin syvyyteen.

Kivääreitä kolikasasta

Graftonin hylystä on meren pohjalla jäljellä vähän kylkeä, pyöreä ikkuna ja laajalle levinnyttä romua. Paikka on ollut perinteisesti Kokkolan Merisaukkojen ensimmäisiä harjoituskohteita.

- Sijainti oli tiedossa, eli ei tarvinnut etsiä. Paikalle on lyhyt matka ja hylky on matalalla, kertoo Pertti Santamaa.

Vettä paikalla on kymmenisen metriä ja romua on pohjassa laajalla alueella. Harrastajasukeltajat ovat nostaneet pohjasta kivääreitä ja patruunoita.

- Kivääreitä sai kaivaa kivihiilikasasta. Minäkin kaivoin yhtä ja kun vetäisin vähän kovempaa, koko ase katkesi, muistelee Arvo Hyytiä.

Graftonin jäännöksistä löytyy edelleen irrallisia kiväärin ja pistoolin patruunoita. Hyytiän mukaan aseita on romun seasta enää turha etsiä.

- Kauempana voi olla. Graftonin ankkurikin löytyi melkein kilometrin päästä, kertoo Pertti Santamaa.

Myös Hilkka Santamaa on sukellusreissuillaan tuonut Graftonilta tavaraa.

- Pohjassa oli joku mutikka, jossa oli narua perässä. Kun tulin pintaan, tajusin, että se on laivakellon kieli, Hilkka muistelee.

Aseet kiinnostavat keräilijöitä

Keski-Pohjanmaalla on perimätiedon mukaan edelleen lukuisia "Graftonkivääreitä". Sveitsiläisen Friedrich Vetterin suunnittelemia aseita ehdittiin kuljettaa maihin piiloon ja sukeltaa myös upotetulta proomulta.

- Kokkolassa aseita piilotettiin esimerkiksi Englanninpuiston talojen ullakoille, kertoo historiaharrastaja Toivo Sandkvist. Hänen mukaansa asekeräilijät ovat nykyisin kiinnostuneita Graftonin aseista.

- Kyllähän niitä välillä vielä liikkuu, kun perikunnat huomaavat, että perunkirjoituksessa löytyy kirjattuna myös Graftonilta peräisin oleva kivääri, Sandkvist toteaa.

Lähteet: Pietarsaaren Kaupunginmuseo, Swissriflers.com, Eurooppalaiset sota-aseet, Larsmo kommun.fi, Allan Sundström: Gamlakarleby Skyddkår.