• 

• 

• 

• 

• 

• 

St Matteuksen tarinasta ei ole säilynyt jälkipolville paljoakaan kerrottavaa. Puutavaralastissa ollut laiva oli saanut vuodon ja miehistö oli joutunut jättämään aluksen.

Laiva ei uponnutkaan, vaan seilasi kissa kyydissään Kokkolan vesille. Laiva hinattiin Yksipihlajaan ja kissa ja lasti pelastettiin. St Matteus hylättiin uppoamaan.

-Hylky on Pookikarin takana, niinkuin pihlajalaiset sanovat. Aikojen saatossa selvisi, että se oli Gustaf Erikson -varustamon laiva. Varustamo oli luullut laivan uponneen Perämeren pohjaan ja yllätys oli suuri, kun alus löytyikin Kokkolasta, kertoo Kokkolan Merisaukkojen sukeltaja Pertti Santamaa.

St Matteuksesta on jäljellä enää hylyn runkoa ja muutama lastina ollut puutukki.

- Sekin oli niitä ensimmäisiä Merisaukkojen sukelluskohteita. Pihlajassa on tumma vesi, hankala nähdä mitään, mutta onhan se kuitenkin sellainen jännä pikku laiva, muistelee Hilkka Santamaa.

Svan, Rauhantoivo Ja Nicolina

Pohjanlahden karikot ovat koituneet monien laivojen kohtaloksi. Joskus haverin syynä on ollut vanhentunut tieto. Purjelaiva Svanin haveri johtui vanhentuneesta merikortista.

- Ykspihlajaan oli juuri valmistunut uusi aallonmurtaja, jonka päähän ei oltu vielä ehditty saada majakkaa. Svanin miehistöllä oli käytössään vanha kortti, mihin aallonmurtajaa ei ollut merkitty. Laiva rysäyttikin hämärässä suoraan pahki, kertoo Pertti Santamaa.

- Hylky on pohjassa aallonmurtajan kyljessä, paikantaa Arvo Hyytiä.

Kaljaasi Rauhantoivo puolestaan ei enää ole löydettävissä. Hylky hautautui Kokkolan satamaväylältä nostettujen ruoppausmassojen alle.

- Himankalainen kaljaasi Rauhantoivo oli lähdössä viimeiselle syksyn reissulle pohjoiseen. Jäät leikkasivat laivan auki ja miehistön oli ajettava vuotava alus rannemmaksi. Miehistö pelastui lankkua pitkin maihin, mutta Rauhantoivo kulkeutui jäiden mukana syvemmälle ja upposi, tietää Pertti Santamaa.

1960 -luvulla uponnut Nicolinakin on Merisaukkojen harrastajasukeltajille tuttu hylky. Troolari makaa Tankarin etelärannalla. Alus upposi, kun myrskyn riepottama ankkurikettinki leikkasi keulan auki.

Kalle on Timolle tärkein

Pohjanlahden aaltojen alta on saanut viimeisen leposijansa myös 1960-luvulla uponnut Kalle. Paraisten Kalkin omistamaa teräsproomua oltiin hinaamassa rautamalmilastissa kohti etelää. Kovassa merenkäynnissä proomu hörppäsi niin pahasti vettä, että se jouduttiin nopeasti irrottamaan. Kalle uppoisi ja makaa pohjassa neljän meripeninkulman päässä Tankarin majakasta.

Kuutisenkymmentä metriä pitkä proomu on reilun 30:n metrin syvyydessä. Merenpohja laskee perää kohti, siellä vettä on lähemmäs 40 metriä. Hylyn löysivät 13.8.1995 Timo Sillanpää ja Jussi Pohjonen Kokkolan Merisaukoista.

- Lähdettiin laskeutumaan ankkuriketjua pitkin ja todettiin, että eihän täällä ole kuin hiekkapohja. Mutta olihan siellä. Kun katsoi ylös, valo kajasti ja tumma kylki näkyi selkeästi, muistelee Timo Sillanpää.

Proomu on upotessaan jysähtänyt perä edellä pohjaan. Hiekkapohjassa on iso monttu tömähdyksen seurauksena. Perä on hajonnut, mutta keulaosa on täysin ehjä.

- Se on mukava sukelluskohde. Se näyttää oikealta laivalta ja esimerkiksi lastiruumien läpi voi sukeltaa. Keulassa on hienot ankkurit, niitä on kiva käydä katsomassa. Proomulla ei ole paljon irtaimistoa löydettäväksi. Kuparisen, pumpattavan palosammuttimen olen tuonut ylös, Timo Sillanpää kertoo.

- Siellä on keulassa kakspyttyinen Olympia apukoneineen, lisää Pertti Santamaa.