19. päivä joulukuuta vuonna 1930 Suomen höyrylaiva Oy:n matkustajalaiva Oberon törmäsi sisaralukseensa Arcturukseen Kattegatissa. 41 matkustajaa hukkui ja Oberonin ruumassa pohjaan vajosivat myös Englantiin matkalla olleet liki 4 000 Valion voitynnyriä.

Vuoden kuluttua onnettomuudesta vakuutusyhtiön miehet tulivat tapaamaan professori A.I. Virtasta Valion laboratoriolle Helsingin Kalevankadulle. Virtanen ei suinkaan halunnut voilastista vakuutusrahoja vaan hän vaati, että tynnyrit nostetaan ylös.

Vakuutusmiehet luulivat Virtasta hulluksi, koska voi oli ennen säilöntäaineiden keksimistä hyvin herkästi pilaantuva tuote. Virtanen uskoi kehittämänsä voin säilyvyyteen ja laski nopeasti, että pohjassa makasi miljoonalasti. Voin maailmanmarkkinahinta oli vuoden aikana tuplaantunut.

Voi oli rahakas vientituote

Voi oli Suomelle lähes yhtä merkittävä vientituote kuin paperi nykyään. Siksi jo vuonna 1905 perustettiin voinvientiosuusliike nimeltä Valio.

- Englantilaisten haluama suomalainen hapatettu voi kesti huonosti säilytystä. Siihen aikaan kun voita kerättiin eri puolilta maata, kuljetus Englantiin kesti monta viikkoa. Perille tullessaan voi maistui usein öljyiseltä ja kalan makuiselta, Valion teknologiajohtaja Matti Harju kertoo.

Valion laboratorion johtaja, nuori professori A.I. Virtanen ryhtyi 1920-luvun lopulla toimeen. Virtanen kokeili nostaa happaman voin ph-arvoa lähelle neutraalia puskuroivien suolojen avulla. Yksinkertaisella toimenpiteellä voin säilyvyys parani täysin omaan luokkaansa ilman, että herkullinen maku muuttui. AIV-voisuola oli syntynyt.

- Keksintö ei ollut monimutkainen, mutta toisaalta täytyy muistaa, että tiedemiehet olivat silloin tutkineet voin säilyvyyttä jo monta vuotta. Luultavasti tiedeyhteisö oli hakenut liian vaikeaa ratkaisua. Tässä jälleen kerran ulkopuolelta tullut kemisti keksi yksinkertaisemman ratkaisun.

Voisuolan kaava lukkojen taakse

Voisuola oli taloudellisesti niin tärkeä keksintö, että se päätettiin salata. Virtanen sulki keksintönsä kemiallisen kaavan Suomen Tiedeseuran kassakaappiin. Keksintö pysyi salaisuutena 14 vuotta, vaikka meijeritoiminnassa voisuolan käyttö tunnettiin hyvin.

Virtasen mukaan kyse oli meijeri-ihmisten solidaarisuudesta ja isänmaallisuudesta, ettei tietoa vuodettu esimerkiksi ruotsalaisille, jotka olivat erityisen harmissaan suomalaisen voin hyvästä säilyvyydestä.

- Nykypäivänä salailu ei tietenkään onnistuisi, koska analytiikka on kehittynyt valtavasti. Hupaisa piirre on se, että nykyään lisäaineet on deklaroitava eli ilmoitettava voipaketin kyljessä. Nykyinen elintarvikelainsäädäntö vaatii kaikkien lisäaineiden merkitsemistä, Matti Harju muistuttaa.

Ruotsalaiset jopa kuvittelivat, että oli jumalan tahto, että ruotsalaiseen voihin tuli kalan maku. Lopulta Virtanen myi keksintönsä ruotsalaiselle meijeriteollisuudelle.

- A.I. Virtanenhan sai Nobel-palkintonsa erityisesti säilörehun keksinnöstä, mutta voisuolakeksintö oli taloudellisesti lähes yhtä merkittävä. Ruotsalaiset muistivat mainita voisuolan palkintoperusteissa, olihan keksintö myyty ruotsalaisille sopivasti sodan aikana.

Voisuolaa lisättiin Valion levitteisiin viime vuosiin saakka. Nykyisin hygienia voin valmistusprosessissa on parantunut niin, ettei voisuolaa säilöntäaineena enää tarvita.