Tällaista bionäytteiden säilöntää on toki Suomessa tehty jo pitkään, minkä vuoksi maamme yliopistosairaaloissa onkin jo kattava ihmisperäisten bionäytteiden varasto ja rekisteri .

Jopa niin kattava, että muidenkin maiden tutkijat ovat siitä kiinnostuneita. Tälläkin hetkellä tutkijoilla on mahdollisuus lupaviidakossa rämpimisen jälkeen käyttää näytteitä tutkimuksissaan. Tutkijat ja tutkimustyön tehokkuuden puolesta puhuvat tosin ovat todenneet, että sadat tuhannet näytteet makaavat tyhjänpanttina, sillä sen verran monimutkaista lupien saaminen on.

Oli miten oli, uudesta biopankkilaista odotetaan helpotusta, sillä lain myötä lupakäytännöt selkeytyvät ja tutkimustoimintaan tulee lisää läpinäkyvyyttä.

Mutta on lakimuutosta kritisoitukin. On pelätty potilasturvan heikkenevän, kun yhä useampi tutkija - jopa ulkomainen sellainen –pääsee näyterekisteriemme kimppuun. Lain puolustajien mielestä potilasturvallisuus ei kuitenkaan heikkenisi, sillä näytteet, käsiteltiin ne sitten missä maassa tahansa, analysoidaan anonyymisti. Tutkijoita ei nimittäin kiinnosta näytteen antaneen potilaan henkilöllisyys, vaan näyte itsessään.

Ja potilaalla on joka tapauksessa oikeus evätä näytteen käyttö, mikäli ei halua osallistua lääkekehitystyöhön ja hoitokäytäntöjen tehostamistalkoisiin.

Kritiikkiä on myös annettu siitä, että Suomessa vuosikaudet kerätty eräänlainen näytteiden ja potilastietojen ”kansallisomaisuus” valuu kansainvälisen lääketeollisuuden käyttöön. Niin, olisihan se harmillista, jos joku ranskalainen tai saksalainen tutkija keksisi suomalaisnäytteiden avulla uuden lääkkeen vaikkapa sydän- ja verisuonitautien hoitoon. Mielestäni aika itsekäs ajatus.

Ja parhaillaan viilauksen alla olevan yhteiseurooppalaisen biopankkihankkeen perusajatus on se, että tutkittiin näyte sitten missä tahansa, palautuu siitä saatava tieto myös alkuperäisen näytteen kotimaahan. Joku muu siis tekisi ilmaiseksi töitä meidänkin hyväksemme.

Lääkäriin on totuttu luottamaan. Vaikka nykyään lääkäri ei enää määrääkään, vaan suosittelee sekä kehottaa, on potilas varmasti sairauden hetkellä altis uskomaan lääkärinsä sanaan. Jos lääkäri esittää potilaalle, että tästä otettu näyte on hyödyllinen tukijoille, niin eiköhän potilas suostumuksensa anna.

Meneekö potilaalta tällaisessa tilanteessa itsemääräämisoikeus? Joidenkin mielestä kyllä, minun mielestä ei. Jos minusta joskus verta otetaan tai kudoksia nypitään, niin olen kyllä täysin valmis luovuttamaan näytteen tutkijoille, olivat he sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia. Se on pieni ele tulevien sukupolvien terveyden hyväksi.