Pohjalaismaakunnissa toimii joitakin vapaaehtoisuuteen pohjautuvia pelastuspalveluita. Yksi näistä  on Ilmajoen, Kurikan ja Jalasjärven alueella oleva Ilkkuja. Puheenjohtaja Aino Haavisto kertoo, että syksyn marja- ja sienimetsiin eksyneet tietävät palvelulle sesonkia.

- Käytännössä meidän sesonkimme alkaa silloin kun ensimmäiset marjastajat lähtevät liikkeelle. Se on siinä elokuun alussa ja siitä sitten jatkuu edemmäs syksyyn kun alkaa puolukka-aika, kertoo Haavisto.

Neljästä viiteen etsintää syksyisin

Sitä, kuinka monta etsintää pelastuspalvelulle tänä vuonna tulee, on toki vaikea tietää. Keskimäärin pelastuspalvelua tarvitaan Pohjanmaalla neljästä viiteen kertaa marja- ja sienestysaikaan.

Eksynyt marjastaja löytyy hyvin usein jo omaisten kautta eikä ulkopuolista apua tarvita lainkaan. Mutta jos apua tarvitaan, saadaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun kautta hyvinkin nopeasti partiot kasaan. Aino Haavisto kertoo, että lyhyellä varoitusajalla koolle saadaan 30-40 henkilöä ja tunnin sisällä jo 200. Etsintään lähtevien ihmisten määrä riippuu ihan siitä, miten poliisi avun tarpeen määrittelee.

Kerro minne lähdet, katsele metsässä ympärillesi ja paina mieleen maasto

Metsään lähtenyt marjastaja ei monestikaan muista kertoa perheenjäsenilleen minne on menossa ja milloin arvelee olevansa taas kotona. Aino Haaviston mielestä jo nämä tiedot auttaisivat omaisia pohdiskelussa, milloin pitää hälyttää etsintäpartio apuun.

- Yleensä mietitään se neljä viisikin tuntia ennenkuin ryhdytään epäilemään, että marjastaja on eksynyt. Monesti vasta sitten kun alkaa tulla pimeä niin herätään apuvoimien tarpeeseen, sanoo Haavisto.

Myös kännykät tahtovat joskus jäädä kotiin kun lähdetään metsään. Haavisto muistuttaa, että kännykkä, olipa se sitten minkälainen tahansa, on hyvä olla mukana. Runsaat marjamättäät myös innostavat etenemään metsässä niin vauhdilla, ettei maastoa ja sen erilaisia tuntomerkkejä huomioi lainkaan.

- Marjojen perässä mennään suin päin eikä katsota yhtään minkälaista kasvillisuutta on, mitä puita on. Myös auringon mukaan voisi yrittää suunnistaa ja muistaa missä asemassa aurinko lähtiessä oli. Yksi keino on laittaa myös vaikka muovipusseja puiden runkoihin aina välillä, niin reitti tulisi jollain tavalla merkittyä, sanoo Haavisto.