Kulttuuri |

Alien tuli meille asumaan – valokuvaaja teki rintasyövästään taideprojektin

Kun isä oli keksijä, mitä voi tulla tyttärestä? Heli Konttisesta piti tulla Led Zeppelinin kitaristi. Sen sijaan hänestä kasvoi taiteilija, jolle on normaalia rullata itsensä käärinliinoihin ja tehdä syövästä taidetta.

Heli Konttinen Lahden alatorilla.
Kuva: Johanna Talasterä / Yle
Lahti

Heli Konttisesta piti tulla Led Zeppelinin soolokitaristi. Asuessaan Helsingissä 1980-luvulla hän liikkui punkpiireissä ja Hanoi Rocks -yhtyeen lähipiirissä. Hän oli pitkätukkainen tyttö, joka soitti kitaraa ja jonka rock-haave siivitti Lontooseen asti.

Mutta maailma ei ollut silloin valmis naispuoliseen rock-kitaristiin.

– Minulle yritettiin aina opettaa helpompia 'naisten versioita' biiseistä. Päädyin loppujen lopuksi soittamaan yksin kotona 16 tuntia päivässä. Se ei ollut mielekästä, muistelee Konttinen.

Hän syntyi Nastolassa, mutta vietti osan teinivuosistaan Lahdessa. Lahtelainen ystäväpiiri muistaa hänet Hessu Holmströminä. Lahti vuosimallia 1982–83 oli teini-ikäiselle punkkarille ankea paikka asua.

– Jos ei harrastanut urheilua, ei ollut mitään tekemistä. Me vain hengailimme kaduilla, ja vastaan tulevat mummot siirtyivät aina kadun toiselle puolelle. Punk oli niin outo juttu Lahdessa. Hassuinta oli, että me olimme tosi kilttejä.

Isä yritti tehdä muovipusseista aidanseipäitä

Heli Konttisen isä Kauko Holmström oli varsinainen pellepeloton. Hän työskenteli Lahdessa Upolla muovi-insinöörinä ja kehitteli jo 80-luvulla myös omalla ajallaan tapoja kierrättää muovia. Hän yritti muun muassa keksiä koneen, joka tekisi muovipusseista aidanseipäitä.

– Kotimme oli täynnä muovia. Kaikki lastenhuoneen kalusteetkin olivat muovia. Sekä minä että veljeni inhoamme vieläkin nitinää, joka kuuluu muovituolista, kun sille istuu.

Sekä minä että veljeni inhoamme vieläkin nitinää, joka kuuluu muovituolista, kun sille istuu.

– Heli Konttinen

Isä oli visionääri, jolla oli useita patentteja keksinnöistään. Hän kehitteli kovamuovituoppeja ravintoloihin. Niiden piti olla sellaisia, että ne eivät tartu toisiinsa astianpesukoneessa.

– Siinä vaiheessa koti oli täynnä tuoppeja. Niitä pestiin ja pakastettiin, testattiin erilaisissa olosuhteissa. Pinoja oli kaikkialla.

Tyttären luontoystävällinen maailmankatsomus kannusti isää ainakin yhdessä keksinnössä. Heli Konttinen oli ostanut Helsingin Ruohonjuuresta puisen tiskiharjan, jossa oli vaihdettava harjaspää. Hän saarnasi isälleen sen ekologisuudesta.

– Isä sai siitä idean ja kehitti ensimmäisen muovisen tiskiharjanvarren, johon saa vaihdettua uuden harjaspään. Prototyyppi maksoi muistaakseni 11 000 markkaa. Se on minulla vieläkin tallessa. 

Muovisen lapsuuden vuoksi Konttinen ensimmäisessä omassa kodissa ei ollut yhtään ainutta muovista esinettä.

– Näin paljon vaivaa sen eteen, että kaikki pienet keittiötavaratkin olivat jotain muuta kuin muovia.

Kekseliäs isä oli myös hyvä piirtämään ja opiskeli itse useita kieliä omalla metodillaan. Innovatiivisuus taitaa kulkea suvussa?

– Hän oli hieno renessanssimies. Luulen, että olen oppinut isältä tavat, joilla vieläkin ratkon ongelmia.

Tavallisten ihmisten tutkimuskeskus

Lontoosta palattuaan Konttinen aloitti valokuvausopinnot Turussa. Hän pölähti oppilaitokseen omien sanojensa mukaan pystymetsästä, taidemaailman ulkopuolelta.

Nuorta opiskelijaa ajoi eteenpäin ajatus siitä, että taiteen on tarkoitus muuttaa maailmaa.

Luulen, että olen oppinut isältä tavat, joilla vieläkin ratkon ongelmia.

– Heli Konttinen

Ihminen ja ihmismieli on aina kiehtonut. Yksi syy löytyy lapsuudesta, koska hänen äitinsä kärsi vaikeasta mielenterveysongelmasta, joka teki koko perheen elämästä hetkittäin vauhdikasta.

Taitelijaa kiinnostaakin ihmismielen ristiriitaisuus.

– Tiedämme tarkalleen, kuinka pitäisi toimia, jotta esimerkiksi maailman nälänhätä saataisiin loppumaan, mutta silti me emme tee niin.

Heli Konttinan Tavallisten ihmisten tutkimuskeskuksessa.
Tutkija Maria Engel on taiteilijan alter ego. Kuva: Heli Konttinen

Teoksessaan Tavallisten ihmisten tutkimuskeskus Konttinen yhdistelee taidetta ja tiedettä. Galleria Huudossa Helsingissä vuonna 2009 esillä ollut teos löytyy yhä netistä. Se esittelee Suomen Humontologisen seuran ja sen tutkijan Maria Engelin, joka on eräänlainen taiteilijan alter ego. 

– Hiekkalaatikkoteoria on taideproggis, jossa pyrin vastaamaan siihen, miksi ihminen on sellainen kuin se on. Alussa uskoin vakaasti, että vastaus löytyy psykologiasta, mutta ei se sieltä löytynyt. Päädyin lopulta tutkimaan evoluutiota.

Hänen mukaansa ihminen ei juuri ole muuttunut alkuaikojen jälkeen. Olemme yhä sitä samaa heimoa, joka vaelteli savanneilla.

Ihminen ei oikeasti kehity mihinkään 3–4-vuotiaan lapsen tasolta.

– Heli Konttinen

– Ihminen ei oikeasti kehity mihinkään 3–4-vuotiaan lapsen tasolta. Päällämme on ohut sivistyksen pintasilaus, joka häviää hujauksessa erilaisissa tilanteissa. Olen käyttänyt vertauksena työpaikkakiusaamista. Ei ole mitenkään järjellä selitettävissä, että aikuiset kiusaavat toisiaan samalla lailla kuin lapset hiekkalaatikolla.

Hän etsii lakkaamatta teoksiinsa tieteellistä taustatukea ja on perehtynyt myös tutkimuksen tekemiseen. Viisasten kivi ei löytynyt sieltäkään.

– Tutkimuksessa saa erilaisen tuloksen riippuen siitä, millaista materiaalia on käytössä ja kuinka sen analysoi. Tämä seikka tuo huumoria tutkimukseen, jota teen Tavallisten ihmisten tutkimuskeskuksen yhteydessä.

Huumori on taitelijalle tärkeä työkalu. Humoristisia teoksia on helpompi lähestyä ja niiden avulla hän houkuttelee ihmiset vaivihkaa vakavien asioiden äärelle. Siksi hän myös liioittelee mielellään.

– Käsittelen teoksissani paljon isoja asioita. Katsojalle vastaanottaminen on helpompaa, jos voi ensin vähän nauraa. 

Iloinen muumio sosiaalisessa mediassa: syöpä muuttaa kaiken

Lokakuussa 2014 Konttinen kyseli Facebook-päivityksessään ihmisiltä ideaalisiteitä, myös nuhraantuneet ja ryppyiset kelpasivat. Vähän tämän jälkeen taitelija päivitti Facebook-sivulleen kuvan, jossa hän lähes kokonaan ideaalisiteisiin kääriytyneenä loikki nauraen vihreässä puutarhassa.

Heli Konttinen muumiona.
Vuonna 2014 taiteilija sairastui syöpään. Sairaudestakin syntyi taidetta. Kuva: Heli Konttinen

Valokuvat liittyvät alieniin, joka tuli kylään. Alien tuli meille asumaan on eräs Konttisen taideprojekteista ja se kertoo sairastumisesta rintasyöpään. Konttisen kainalosta poistettiin imusolmukkeet, jonka vuoksi hän joutui käärimään kätensä siteisiin.

– Teen paljon puutarhatöitä ja käsivarteni kääreet olivat kokoajan mullassa ja mudassa. Ne tarttuivat omenapuun oksiin ja pensaisiin. Teen syövän sairastamisesta kertovaa taideprojektia, ja muumiokuvat otettiin sitä varten.

Ajasta on tullut minulle arvokkain asia, mitä on olemassa.

– Heli Konttinen

Joissain sairausajan valokuvissa hän on ilman hiuksia, koska hoidot veivät paksun, kiharan tukan.

Eniten sairastuminen vaikutti ajankäyttöön. Heli Konttinen on karsinut elämästään kaikki sellaiset asiat, mitä hän ei halua tehdä. Hän ei halua käyttää aikaansa esimerkiksi ihmisten kanssa riitelyyn.

– Ajasta on tullut minulle arvokkain asia, mitä on olemassa.

Aina seitsemän palloa ilmassa

Suomessa kovin moni taiteilijoista ei tule toimeen työllään. Apurahajärjestelmä on hyvä, mutta taiteilijoita koulutetaan paljon ja taiteen markkinointi taapertaa lapsenkengissä. Myöskään ostajia ei ole samaan malliin kuin muualla Euroopassa tai Amerikassa.

Heli Konttinen poimii omenia.
Puutarha on Heli Konttiselle tärkeä paikka. Se tuo ruokaa ja elantoa. Kuva: Heli Konttinen

Amerikassa taiteilija tulee taloudellisesti toimeen sillä, että tekee osittain kaupallista taidetta, joka mahdollistaa siten sen taiteen, mitä varsinaisesti haluaa tehdä. Suomessa taitelijat jumittavat tietokoneen ääressä joka syksy laatimassa apurahahakemuksia, kertoo Konttinen.

– Olen kirjoittanut nyt kymmenen vuotta kaiket syksyt hakemuksia. Ennen joulua Facebookista voi lukea päivityksiä, joissa jotkut tuulettavat saatuaan apurahan ja toiset taas harmittelevat sitä, kun kaikki meni sivusuun.

Suunnilleen helmikuussa taitelija tietää seuraavan vuoden rahoituksen. Tämä tekee taiteen kentästä paradoksaalisen, koska näyttelyt on lyötävä lukkoon vuotta tai kahta ennen. Näyttelyt on siis oltava sovittuna jo siinä vaiheessa, kun apurahaa vasta voi hakea.

En halua tehdä sellaista taidetta, että sitä ymmärtääkseen on oltava maisterintutkinto.

– Heli Konttinen

– Etkä koska voi olla varma, että saat apurahan. Siksi on oltava suunnitelma B. Käytännössä taiteilijalla on aina seitsemän palloa ilmassa. Niitä kaikkia on kannateltava ilmassa, kunnes ratkeaa se, millä suunnitelmalla mennään seuraava vuosi.

Apurahoja on vuosien mittaan kilahtanut Konttiselle ihan kivasti, mutta niiden varaan ei ole voinut laskea koko toimeentuloa. Jatkuva taloudellinen epävarmuus on kuluttavaa, joten oli keksittävä jotain muuta.

Kesät taimia, talvet taidehommia

Heli Konttinen on viljellyt omalla palstallaan vihanneksia viisitoista vuotta. Vuosi sitten hän aloitti puutarhakoulun sillä ajatuksella, että voisi taimilla hankkia lisää rahaa elämiseen. 

– Viljelen vihanneksia ja yrttejä omaan käyttöön, joten voin samalla tehdä niitä vähän enemmän. Pistin pystyyn pienen taimitarhan. Myyn taimia kasvukaudella ja talvella teen taidehommia.

Heli Konttinen.
Kuva: Heli Konttinen

Puutarhatyöt ja taide on muutenkin helppo yhdistää. Taitelija on useita vuosia tehnyt teoksia, joissa on eläviä kasveja. Nyt suunnitteilla on veistoksia, joissa versoo kasveja.

– Kasvit tarvitsevat kasvaessaan multaa ja tilaa. Minun täytyy vielä tietää niistä enemmän, että voin tehdä teoksia myyntiin.

Heli Konttinen on onnellinen, koska hän saa tehdä sitä mitä haluaa. Muiden taideprojektien lisäksi työn alla on elokuvakäsikirjoitus. Puurtamisen tavoite on viedä taide galleriayleisöltä ulos maailmaan laajemman yleisön eteen. 

Ihmisyys on aihe, jonka tutkiminen ei minun elinaikanani lopu.

– Heli Konttinen

– En halua tehdä sellaista taidetta, että sitä ymmärtääkseen on oltava maisterintutkinto.

Uskotko edelleen, että taide voi muuttaa maailmaa?

– Voi, ilman muuta! Taiteen tehtävä on tuoda esille asioita, joista meidän täytyy keskustella. Taide on kauan pyörinyt omassa navassaan, mutta viime vuosina on jälleen ilahduttavasti ryhdytty pohtimaan yhteiskunnallisia asioita. Taiteessa ei ole rajoja. Sen keinoin voit sanoa paljon sellaista, mitä et muuten edes uskaltaisi sanoa.

Heli Konttisen teosten päähenkilöistä eräs tärkeimmistä, ihminen, on sekin yhä loputtoman kiinnostava aihe. 

– Kyllä! Aina, kun kuvittelen ratkaisseeni ihmisyydestä jotakin, paljastuu uutta. Se on aihe, jonka tutkiminen ei minun elinaikanani lopu.

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä