Kulttuuri

Ammattimuusikon arki on palasina maailmalla: "Ei tarvitse paljoa sukujuhlissa käydä"

Itsensä elättäminen musiikilla edellyttää usein joustoa ja pitkiä päiviä kehnolla tuntipalkalla. Intohimo musiikkiin auttaa kuitenkin jaksamaan.

Muusikko Juho Puikkonen
Mikkeliläinen freelance-muusikko ja soitonopettaja Juho Puikkonen. Kuva: Yle / Juha Kaita-aho

34-vuotiaan mikkeliläismuusikon Juho Puikkosen viikko on ollut musiikintäyteinen. Arkipäivät hän opetti musiikkiopistolla bassokuvioita innokkaille oppilaille ja alkuviikosta hän oli mukana pääsiäismessuissa Mikkelin tuomiokirkossa ja Kangasniemen kirkossa. Lauantaina hän valmistautui Pepe Ahlqvistin yhtyeen keikkaan Saimaa Bluesissa. Keikkaa on luvassa myös sunnuntaille.

Ammattimuusikon arki viikonlopputöineen onkin usein aivan muuta, kuin mitä television viihdeohjelmat antavat ymmärtää.

– Kyllähän se arki on aika palasina tuolla maailmalla. Ei tarvitse paljoa sukujuhlissa käydä ja aika monista hyvistä bileistä on varmasti jäänyt paitsi. Hyvä, että oman pojan ristiäisiin ehti ja synttäreillä on ehtinyt olemaan. Raakaa työtähän tämä on. Jos haluaa laskea tuntipalkan, niin ei kyllä kovin moni tekisi yhtään mitään sillä hinnalla.

Puikkonen on elättänyt itsensä jo pitkään pelkästään musiikilla. Monen muun muusikon tavoin elannon saaminen on kuitenkin edellyttänyt tulojen hankkimista sieltä täältä. Puikkonen on muun muassa soittanut viimeiset kymmenen vuotta erilaisissa teatteriproduktioissa silloin, kun muusikkoa on tarvittu. Nykyisin bassonsoiton opettaminen tuo muusikolle säännöllisiä tuloja.

– Aika moni muusikoista opettaa tai tekee jotain muuta musiikkiin liittyvää: mainoksia, äänityshommia ja niin edelleen. Studiomuusikkona oleminen on varmasti tällä hetkellä aika ahdasta, koska musiikkia pystyy nykyään tekemään kannettavilla laitteistoilla missä vaan. Se vie studiomuusikoilta työtä pois.

Moni muusikko kiertää myös tanssilavoilla soittamassa humppaa, vaikka musiikilliset intohimot olisivatkin toisaalla. Näin teki myös Puikkonen vuosien ajan.

– Iskelmä on ollut se, millä on maksettu ne ruokaostokset. Jos Suomessa haluaa soittamalla elättää itsensä, niin kyllä se raha on siellä. Onhan se iskelmä hienoa, mutta itselle jollain tavalla yksinkertaista. Sitä pitää kuitenkin tehdä sellaisella hyvällä meiningillä.

Musiikki on intohimo ja elämäntapa

Viikonlopputyöt ja pitkät keikkamatkat kestää, jos musiikki on työn ohella myös elämäntapa. Puikkonen pitää itseään onnekkaana, sillä saa tehdä työkseen sitä, mitä rakastaa. Musiikki vie voimia, mutta auttaa myös jaksamaan.

– Heti kun ottaa soittimen ja alkaa soittaa, se vie kyllä kaikki maalliset murheet pois. Välillä kun arki on raskasta, niin on helppo alkaa soittamaan ja stressi katoaa. Siitä voi jopa saada oireita, jos ei pääse musiikkia soittamaan.

Puikkonen jaksaa innostua musiikista yhä myös vapaa-ajallaan ja pyrkii pysymään selvillä musiikkimaailman vaihtuvista trendeistä. Uuden musiikin seuraamisesta on myös käytännön hyötyä.

– Opetustyössä ja muutenkin pitää koko ajan olla ajan hermolla. Uutta musiikkia tulee paljon, vaikka kyllähän se paras musiikki tehtiin 60–70-luvuilla.

Keikkakulttuurissa on parannettavan varaa

Puikkosella riittää tanssilavojen ohella kokemusta ravintoloiden ja pubien rock-keikoilta. Keikkajärjestäjiltä hän toivoisi asiallisia korvauksia myös aloitteleville bändeille, jotka eivät välttämättä ensimmäisellä keikallaan vedä paikkaa ääriään myöten täyteen. Pelkällä ruokapalkalla ei Puikkosen mukaan tee mieli keikalle lähteä.

– Vatsan saa kyllä täyteen kotonakin. Olisi tärkeää ymmärtää, että soittaja on tehnyt asian eteen paljon hommia. Työstä pitäisi saada oikea korvauskin.

Puikkonen ymmärtää, että monet ravintoloitsijat ovat taloudellisesti ahtaalla, mutta muistuttaa, että bändit kuitenkin vetävät yleisöä ravintoloihin ja pubeihin. Kun ravintoloitsija ottaa riskin ja palkkaa bändin, on yhtyeen Puikkosen mukaan myös olla syytä valmistautunut keikkaan kunnolla.

Keikkakulttuurin ylläpitäminen edellyttää myös yleisön panosta. Puikkonen toivoisi, että ihmiset uskaltaisivat rohkeammin lähteä katsomaan entuudestaan tuntemattomia bändejä uusiin paikkoihin.

– Sitä kautta löytää uusia juttuja, jotka voivat olla mielenkiintoisia. Harmittaa vähän sellainen, että en tunne tätä, en lähde. Tai se on siellä, en sinne viitsi mennä.

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä